Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Elokuu 2008


ELOKUU 2008







Sunnuntaina 31.8 2008

Edvard, joka aina on rakastanut benji-hyppyjä, on alkanut parin ystävänsä kanssa harrastaa laskuvarjohyppäämistä. Eilen oli tarkoitus hypätä, mutta matkalla Malmin lentokentälle  kaverit päättivät pistäytyä keskustan Mäkkärissä. Pysäköityään auton siististi ruutuun ja maksettua pysäköintimaksun kaverit lähtivät kävelemään hampurilaisbaaria kohtaan. Silloin kuului hirveä rysähdys. Kaupungin sininen bussi oli törmännyt parkkeeratun auton puskuriin, niin että pelti rysähti. Auton takaosa meni haitariksi. Poliisit soitettiin paikalle, kaupunki saa korvata auton korjausmaksut. Laskuvarjohyppy jäi sinä päivänä väliin.

Eetun auto on itse asiassa mun ikivanha Mondeo, jonka olen hänelle lahjoittanut.
Edellinen autoni, Opel Vectra, siirtyi Tapanin vanhimmalle pojalle Johannekselle. Vectran tarina päättyi varsin erikoisesti. Johannes, joka siihen aikaan opiskeli Tampereella, oli pysäköinyt auton kerrostalonsa parkkipaikalle, joka sijaitsi mäellä Näsijärven yläpuolella.
Lukittuaan autonoven hän käveli kassiensa kanssa kotitaloaan kohti. Yhtäkkiä alkoi parvekkeellaan raitista ilmaa haukkova naapuri kovasti elehtimään ja huutamaan. Sun autosi lähti liikkeelle! hän oli Johanneksen mukaan huutanut.
Johannes kääntyi katsomaan, ja totta tosiaan. Vectra oli startannut itsestään ja syöksyi nyt täyttä vauhtia reunan yli järveen, jonne se upposi. Paikalle soitettiin palokunta ja hinausautot ja mitä kaikkea. Jokatapauksessa auto saatiin ylös ja toimitettiin jonnekin, huoltoon?, tutkimusta varten. Miten auto, jonka moottori on sammutettu ja virta-avain poistettu ja ovi lukittu, voi käynnistyä itsestään ja syöksyä järveen?

Ymmärrän hyvin, jos pidätte tarinaa hiukka epäuskottavana. Kyllä Tapani ja minäkin kuuntelimme tarinaa autoni viimeisistä vaiheista erinomaisen epäuskoisina. Sillä oli ikävä kotiin, yritin vitsailla.
Mutta entä jos tarina onkin tosi?
Voiko auto käyttäytyä noin, edes hypoteettisesti poikkeustapauksessa? Tietääkö kukaan??

Vai onko se vain meidän perhe, jossa autot noin ihan perinteisestikin käyttäytyvät vähän erikoisesti  ; )


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg]



Huomenna Suomeen. Vihje iltapäivälehdelle, joka viikko sitten otsikoi: Nina muutti Ruotsiin. Huomenna voitte pistää lööppiinne: Nina palasi Suomeen! ; D











Lauantaina 30.8 2008

Pian alkaa täällä Ruotsissakin Idols-kilpailu, ja ihan harmittaa, etten tule olemaan täällä seuraamassa sitä. Vaikka Idols on iso juttu Suomessakin, tuntuu että se on vielä kymmenen kertaa suurempi ja jännittävämpi spektaakkeli lahden tällä puolella. Kuuntelin viimeksi tänään edelliskilpailun toiseksi sijoittunutta Amanda Jenseniä, joka on niiiin cool. Do you love me? Toiseksi tulleista idolseista on järjestään tullut isompia tähtiä kuin voittajista. Darinkin tuli toiseksi (voiton vei Daniel Lindström, josta ei sen jälkeen ole mitään kuullutkaan). Sekä Måns Zelmerlöv!

Idols-tuomarit ovat yhtä kiinnostavia kuin kilpailun osanottajat. Tänä vuonna tuomaristo on uusi. Andreas Carlsson on tehnyt biisejä Westlifelle, Britney Spearsille, Def Leppardille ja Bon Joville. Carlsson on ollut viisi kertaa Grammy-ehdokas.
Anders Bagge on ollut keskeisesti lanseeraamassa ruotsalaista Robynia kansainvälisille markkinoille. Tällä hetkellä Robyn esiintyy Madonnan Euroopan kiertueella lämppärinä.  Bagge on tehnyt ja tuottanut musiikkia Madonnalle, Janet Jacksonille, Celine Dionille ja Enrique Iglesiakselle.
Kolmas juryn jäsen Laila Bagge löysi Play-yhtyeen, joka on myynyt miljoona levyä. Hän on myös tehnyt kappaleita mm Celine Dionille.

Ei siis mitään vähäpätöistä porukkaa.

Jostain syystä juuri ruotsalaiset ovat kunnostautuneet kansainvälisten tähtien biisintekijöinä. Esimerkiksi Max Martinin  (=taiteilijanimi, oikeesti kaverilla on tavallinen ruotsalainen nimi) käsialaa on Britney Spearsin läpimurtohitti (Hit me baby) One more time.

vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg]


Tapani on esiintyjänä vakavaluonteisempi kuin Jari Sillanpää, joka esiintyy kaiken aikaa naama läiskeillään. Näin minulle kerrottiin viestissä, jonka sisältö oli kopsattu joltain muulta sivustolta. Arvio on varmaan ihan osuva, vaikka kyllä Tapanikin osaa totta tosiaan olla myös hauska siinä missä Sillanpää myöskin osaa olla vakavaluonteisempi.
Molemmat loistavia estraditaiteilijoita.

Jari kuten muutkin Tapania nuoremmat laulajat eivät varmaan tiedäkään, miten paljon Tapani aikoinaan silotteli tietä tulevalle polvelle. Ennen Tapania kukaan suomalainen artisti ei tehnyt laajoja konserttikiertueita. Ei kukaan! Konserttisaleissa esiintyivät vain ulkomaiset artistit sekä klassiset orkesterit. Tapani oli ensimmäinen artisti, joka teki kiertueita, jossa esiintyi kaikissa Suomen suurissa konserttisaleissa. Ensimmäinen. Homma toimi, ja sen jälkeen ovat muut tehneet perässä.

Joo. Huomaatte, etten voi olla kokonaan kommentoimatta Tapanin asioita kun tämä kerran niin rennosti sujuu, ja kysyntääkin on. Matskukin sanoi, että älä, pliis, lakkaa kokonaan kirjoittamasta Tapanista. Niitä juttuja on kiva lukea.
Jatkukoon siis hommat entiseen malliin ; )

Kuulin ohimennen, että iltapäivälehdet olivat eilen kirjoittaneet taas jotain Tapanin ja allekirjoittaneen asioista. Lähteenä oli mikäpä muu kuin tämä pikku blogi-ressuni. Täytyy ihan pyytää anteeksi, että joudutte kattelemaan mokomia lööppejä. Täyttäkää keuhkonne ilmalla ja puhaltakaa suun kautta hitaasti, hitaasti ulos niin olo helpottuu. Testattu on!







Perjantaina 29.8 2008


Barack Obaman puhe oli täyskymppi!  " This election is not about me. It´s about you."
Barack Obama on politiikan Usain Bolt!
Valkoinen roskasakki on jo yrittänyt saada tämän loistavan, uuden ajan poliittisen johtajan hengiltä. Kauan eläköön Obama!

vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Vihdoin kävin katsomassa bestsellerelokuvan Mamma Mian!
Mamma Mia, että oli hyväntuulinen, kaunis, iloinen ja positiivinen pläjäys. Mieltä nostettavuudessaan vapauttavan tervehdyttävä! Nyt ymmärrän, miksi tätä näytelmää esitetään loppuunmyydyille saleille musikaaliteattereissa ympäri maaimaa! Tarina kertoo parikymppisestä tytöstä, joka päättää selvittää, kuka on hänen isänsä. Donna-äiti oli nimttäin aikoinaan ajautunut pettymysten kautta tilanteeseen, jossa mahdollisia isäkandidaatteja oli useampia, tässä tapauksessa kolme. Tarina päättyi onnellisesti, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Myös kaikki kolme miestä, olihan heistä jokainen tervepäinen, elämänhaluinen ja vähän seikkailunhaluinenkin.  Ja koko ajan juonen käänteitä säesti Abban mukaansatempaiseva musiikki. Ihana, ihana, elämää hellästi ja kauniisti ymmärtävä ja tulkitseva elokuva! Suosittelen!


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Eräs lukija kehui kovasti Tapanin isoisän veljen Uuno Kansan elämänvaiheista kertovaa Pakolla puna-armeijaan-kirjaa, jonka on toimittanut Reijo Ikävalko.
JH kertoo kirjasta mm. seuraavaa. "Elämänkerran hyvyys perustui pitkälti päähenkilön vaiherikkaaseen elämään. Uunon lähtökohdat oliva perin juurin köyhät ja hän pääsi
aitiopaikalta seuraamaan Venäjän vallankumousta.
Suomen ja Venäjän rajahan oli ollut varsin avoin. Venäjälle taidettiin
roudata mm. 50 vaunullista halkoja päivässä. Mutta sitten raja sulkeutui
kai lähes yhdessä yössä ja Uuno parka joka oli tottunut kauppamiehenä
kulkemaan rajan yli, jäikin väärälle puolelle. Uunon elämä kietoutui
isoon murrokseen."

Meillä on tuo kirja hyllyssä ja häpeäkseni on todettava, etten ole sitä lukenut. Palatessani Suomeen kaivan sen heti esiin!


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Joudun pikkasen perumaan lupaustani, etten enää kirjoittaisi Tapanista blogissani. Miehemme otti nimittäin puheeksi Irwin Goodmania käsittelevän vastaukseni 17.8, johon hän haluaisi tehdä lisäyksiä ja tarkennuksia. Palaan asiaan muutaman päivän kuluttua, kunhan ehdin vähän haastatella Tapania tarkemmin. Tänään hänen on annettava levätä sekä keskittyä työhönsä. Edessä on pitkä ajomatka keikalle Joensuuhun asti! Suoraan sanoen, en ymmärrä miten hän jaksaa sellaisia rupeamia. Mutta vapaaehtoisestihan sinä sinä teet, kuten eilen illalla hänelle puhelimessa totesin, johon Tapani: Niinhän se on. Huominen keikka on muistaakseni Nurmeksessa.


Minullehan saapuu edelleen kaikenlaisia kysymyksiä, ja eilisestä uhoilustani huolimatta uskon, että voin varmasti vastata ainakin osaan kysymyksiin ihan näin julkisestikin.  : )
Eilen lausumani jyrkkä toteamus pohjaantui shokille, jonka sain käytyäni erään tuttavan kehoituksesta katsomassa mitä yleisillä keskustelufoorumeissa kirjoitellaan. Olen nyt työstänyt muutaman päivän tuota epämiellyttävää kokemusta ja päässyt aika hyvin sen yli. Vikkelä järki tietysti sanoi, ettei anonyymien nettikirjottelusta pidä välittää, mutta tunteet ovat toista mieltä. Tunteet laahustavat aina vähän perässä ja niiden eteen onkin tehtävä enemmän töitä. Nyt tunnemyrsky on jo laantunut, ja olenkin päättänyt ettei keskustelufoorumeille ole enää menemistä, vaikka kuka kehottaisi ja kuinka paljon. Kirjoittakoot mitä lystää. : )


Eräs lukija kysyi, onko Tapanin vanhin poika, Johannes, musikaalisesti lahjakas. Vastaus on yksiselitteinen. Kyllä on. Eikä ainoastaan lahjakas musiikissa, vaan myös monilla muillakin alueilla. Hän suunnittellee myös mm. koruja. Siis lahjakas kaveri. Ehdottomasti.


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Sain kiinnostavan ja pohdinnan arvoisia ajatuksia sisältävän kirjeen, jonka julkaisen kaikkien luettavaksi. Kirjoittaja harkitsee oman blogin perustamista, ja ainakin minä suosittelen sitä hänelle lämpimästi ja ilmoittaudun jo nyt lukijaksi. ; )
Tässä kirje:

"Kun puhut tulevista muutoksista koskien elämääsi, kun epäilet onkohan miehesi koskaan sinua rakastanutkaan, kun puhut siitä miten keski-iässä kajahtaa, luulen ymmärtäväni mistä puhut.
Ja siitä pitäisi puhua enemmän. Siitä mitä tapahtuu kun ihminen lähestyy ja ohittaa neljänkympin rajapyykin. Omassa elämässäni olen hämmästyneenä seurannut elämäni kriisiytymistä. Vaikka elämän opiskelu ja ihmisen ymmärtäminen on ollut elämän mittainen harrastukseni, en ole juurikaan löytänyt oppaista ja opuksista kuvauksia siitä, että keski-iässä voi ihmisen elämä ollakin äkkiä yhtä myllerrystä.

Kaikki kyllä puhuvat murrosiän vaikeuksista, mutta näistä keski-iän kuohuista ei kukaan tunnu tietävän mitään. Mutta avioerotilastoissa nämä kyllä näkyvät. Ehkä olen vain lukenut vääriä kirjoja.

Esimerkkejä keski-iän kriiseistä löytää luultavasti kukin niin omasta elämästään kuin omasta tuttavapiiristään ja naapurustostaan vaikeuksitta. Minä ainakin löydän.

On esim. ollut jotenkin hämmentävää seurata miten ajatukset hyvästä kumppanista kääntyvät keski-iässä päälaelleen. Kumppani joka aikoinaan on tullut valittua onkin ominaisuuksiltaan äkkiä ihan vääränlainen. Ja nimenomaan äkkiä. Ajatusmaailmaan saattaa tulla jyrkkä muutos vuoden kahden kuluessa. Onnellinen liitto saattaa hetkessä olla yhtä painajaista, ilman että kumpikaan osapuoli olisi tehnyt mitään varsinaista virhettä tai pahaa tekoa.

Hyvät asiat alkavat näyttää huonoilta. Koko liitto onkin äkkiä perustunut ihan vääriin olettamuksiin. Kiltti mies onkin ihan liian kiltti. Omillaan toimeen tuleva vaimo onkin äkkiä liian itsenäinen.
Tunteet kumppania kohtaan saattavat heilahdella laidasta laitaan. Naapurin vaimo järjesti miehelleen ennenkuulumattoman isot nelikymppis-juhlat. Kaikki kokoontuivat latoon jonne juhlakalu tuotiin ja yllätettiin laululla. Pitkät pöydät notkuivat herkkuja ja kaikki oli onnellista ja mahtavaa. Ja seuraavan vuoden heinäkuussa vaimo vaihtoi toiseen mieheen.
No jotain oli tietysti ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa, mutta muutaman vuoden periodista tuossa erossa oli kyse.

Toisaalta jotain tapahtuu myös kuvalle omasta itsestä. Keski-iässä tehdään tiliä, katsotaan taaksepäin ja tyytymättömyys omaan itseen voi kasvaa. Älä vain ryhdy yrittäjäksi, olen kuullut monen yrittäjän sanovan jälkikasvulleen. Ihan kuin oma ehkä vaatimaton menestys ennustaisi jälkeläisen menestystäkin.
Mutta miksi keski-iässä kajahtaa?

Itse edustan näkemystä että ihminen ei ole ensisijaisesti järkevästi käyttäytyvä eläin vaan pikemminkin tuhansien tarpeiden kasautuma. Ja nuo tarpeet ovat muotoutuneet miljuunien vuosien kuluessa. Ajattelen että keski-iänkin käyttäytymismallit ja kriisit periytyvät meille ihmiskunnan alkuajoista.

Ajattelen myös että näinollen lähes kaiken (ja tällaisenkin) käyttäytymisen takana tulisi olla jokin ihmisen selviytymistä edistävä selitys.
Mutta vielä en ole keksinyt miksi keski-iässä kajahtaa. Lapset saattavat tulla jo omillaan toimeen, heidän takiaan ei tarvitse enää yhdessä olla. Mutta eikö oma selviytyminen olisi ollut paremmin taattu (etenkin ankarissa olosuhteissa) jos aviopari pysyisi yhdessä senkin jälkeen kun lapset ovat lähteneet pesästä.
Yhdessä vanhenemisessa luulisi olevan järkeä ihmisen oman selviytymisen kannalta?

Vai onko vain niin että elintason nousu, selittääkin paremmin nämä asiat kuin biologia."







Torstaina 28.8 2008

Heippa taas, Ilmoitan täten, etten enää kirjoita Tapanista blogissani. Toki voitte lähettää minulle edelleenkin kysymyksiä, myös laulajaamme liittyviä, mutta vastaan niihin teille henkilökohtaisesti, enkä enää julkisesti. Myös erilaiset terveiset Tapanille menevät tätä kautta edelleenkin sujuvasti perille. : )

Monet ovat tiedustelleet, mitä on oikeesti meneillään välillämme. Muutoksia on tulossa, se
myönnetäköön, mutta enhän minä toki tänne Ruotsiin ole jäämässä. Muutaman päivän vielä järjestelen asioita, sitten palaan kotimaahan. Tietyistä käytännön muutoksista huolimatta välit Tapaniin ovat hyvät ja ystävälliset. Uskon, että meillä molemmilla on piristävät ajat edessämme. Samaa toivon teille kaikille muillekin! : )








Tiistaina 26.8 2008

Nettiyhteyteni oli katki lähes vuorokauden. Olo oli kuin haaksirikkoutuneella!
Nyt istun Stureplanin Espresso Housessa (vakiopaikka), jonka yhteydessä on Tre3-liike, jossa tietsikkaongelma (mistä se ikinä johtuikaan?) selvitettiin ja korjattiin. Edessä salaatti ja Diet Coce, läskeily saa loppua!

Tiedättekö muuten mikä on rintsikka?
Väärin.
Se on rintamamiestalo. Tämän olen vasta oppinut.
Muitakin uusia sanoja olen oppinut. Kuten tisha. Sitä käytetään tosin vain ruotsinkielessä. Tarkoittaa tietysti teepaitaa (t-shirt)!

Nu måste jag pysa. (=Täytyy häippäistä)


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Sain kirjeen, jossa minua kehotettiin paitsi edelleenkin avoimuuteen myös käymään Johanna Tukiaisen blogilla. (Älkää nyt väärinkäsittäkö. Saamani kirje oli vakavamielinen, analyyttinen ja älykäs, kuten suurin osa saamistani kirjeistä.) Tartuin syöttiin. Ja aloin lukea. Kyllä minäkin olin nähnyt Seiskan, jossa joku Rachel-niminen hämärähahmo kaataa lastillisen "Tuksun" päälle. Kivitystä onkin riittänyt siitä lähtien kun paljastuivat Ilkka Kanervan hänelle lähettämät tekstiviestit. Ja Ilen oli siirryttävä ministerinpostista sivuun. Enää on turha spekuloida oliko se Kataiselta oikein vain väärin. Nyt meillä on joka tapauksessa pätevä ulkoministeri, ja muuten ensimmäinen Suomen ulkoministeri yli 50 vuoteen, joka puhuu sujuvasti muitakin kieliä kuin suomea! Jo oli aikakin!
Entä tämä Tuksu? Hyljätty Barbinukke, katuojaan viskattu surullinen pikkutyttö, joka ei halua leikkiä aikuistenelämää? Kävelevä katastrofi, joka ei oikeesti halua pahaa kenellekään, vaan ainoastaan toteuttaa unelmansa, mikä ikinä tämä sitten onkaan?

En jaksa nyt kauhistella miten ilkeitä kommentteja hänen Hymy-lehden julkaiseman blogiinsa on lähetetty.

Jokin ristiriita on Johanna Tukiaisessa. Ristiriita, jonka selvittäminen saattaisi kertoa mielenkiintoisia asioita ajastamme, suomalaisesta kulttuuristamme ja mentaliteetistamme. Nämähän eivät tuota pelkästään Esa-Pekka Salosia ja Sirkka Hämäläisiä, vaan myös Johanna Tukiaisia, tyttöjä, joilla ilmeisesti on täysin kiitettävät älynlahjat, mutta joita älyä vahvemmat vietit kuljettavat. Vietit saattavat tässä tapauksessa tarkoittaa viehtymystä unelmiin.
Eikö Tukiainen tule uskovaisesta kodista?
Katsoessani Johanna Tukiaisen kuvaa ja lukiessani hänen blogiaan en ole täysin varma, näenkö vahvan turvaverkoston suojissa määrätietoisesti seikkailevan modernin naisen, vai eräänlaisessa shokkitilassa kulkevan harhailijan, joka epätoivoisesti kolkuttaa onnenovia, jotka eivät hänelle koskaan tule avautumaan. Molemmat totta?

Kuka on Johanna Tukiainen? Mikä on hänen tarinansa? Siinä on nainen, jonka pitäisi julkaista elämäntarinansa! Avoimesti ja rehellisesti. Luulen sellaisen kirjan voivan kertoa enemmän tämän päivän suomalaisuudesta kuin monet kalliilla rahalla tehdyt juhlajulkaisut (joita harva edes vaivautuu lukemaan...)

vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Helvetin helvetti niita venäläisiä! Aina haalimassa uusia alueita itselleen vaikka eivät saa tolkkua ja järjestystä nykyisinkään.


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Televisiossa haastatellaan Maria von Rosenia, joka 22-vuotiaana sai kuulla olevansa ohjaaja Ingmar Bergmanin tytär. Marian äiti on Ingmarin rakastettu ja pitkäaikainen aviovaimo Ingrid Bergman (ent. von Rosen). Maria von Rosen sai alkunsa äiti-Ingridin ollessa vielä aviossa toisen miehen kanssa.








Maanantaina 25.8 2008

Seurauksia uhmaten haluan vielä tehdä muutaman selvennyksen. Eli vähän taustottaa asioiden kulkua.

Kaikki alkoi Kirjasta. (ei siitä kirjasta vaan ihan laulaja T.Kansaa käsittelevästä kirjasta.)
Sellaista on monasti toivottu.

Onhan Dannystakin tehty kaksi paksua kirjaa. Hyvin laadittuja kirjoja ovatkin, viihdetaso korkealla ja kieli sujuvaa. Silti Ilkka Lipsanen jää niissä minusta hemmetin etäiseksi kaveriksi. Kerrotaan, miten rankkaa oli elämä Krunikassa koska pojat välilä tappelivat kadulla ja Ilkalla oli kulmien hienoin nahkarotsi. Kerrotaan mten Danny järjesti showesityksiä Johnny Hallydayn mallin mukaan. Sitten tuli Armi, joka oli Dannyn "Kuusamo".
Mutta vielä kahdenkin kirjan jälkeen Ilkka Lipsanen on minulle mysteeri. Kirjojen perusteella jotenkin epätodellinen hahmo. Kaikenlaista hän on tehnyt, mutta kuka hän on niitten garyglitterhenkisten olkatoppaustensa alla? Ja miksi hän usein puhuu korostuneen pikkutyttömäisesti?EMietin miksi kuva Ilkka "Danny" Lipsasesta on jäänyt niin vajaavaiseksi. Siksikö, ettei hänestä paljasteta mitään kielteistä? Hän on puhdas kuin valkaistu pumpuli.

Sellainenko kirja pitäisi laatia myös T. Kansasta? Myynnillisesti ajatellen ilmeisesti joo, koska ainakin Dannyn kirjat myivät hyvin. Ajotyyli ja ylinopeudet voisi kuitata taiteilijan temparementilla ja kiireellä, iskeä vähän silmään ja lisätä: Särmikkäät ihmiset ovat vähän toista maata.
Tapanin oma toivomus oli pitkään ollut, että tehtäisiin kirja, jossa keskitytään hänen ammattipuoleen. Jossain vaiheessa hän oli yhteydessäkn erääseen musiikkikriitikkoon, mutta homma ei edennytkään. Sitten hän alkoi itse kirjoittamaan. Meni vuosi, kaksi ja sivuja oli edelleen vain muutama.
Jospa minä vähän auttaisin, ehdotin hänelle. Sitten ryhdyin hommiin. Aika varhaisessa vaiheessa päätin, että jätän itseni pois kirjasta. Jos pistän omia ajatuksiani ja kokemuksiani mukaan kirjasta ei tule hauska ja kivan viihteellinen.
Painoin hommia ja sain nivaskan valmiiksi. Tästä on puoli vuotta. Mutta miten puisevaa teksti olikaan! Siitäkin huolimatta, että mukana oli monenlaisia värikkäitä tempauksia.

Aloin pähkäillä tilannetta. Jospa pistän tehdyn työn sivuun ja aloitan kaiken alusta. Ja tällä kertaa kerron asioista omalla äänelläni. Syntyisiköhän siitä parempaa tekstiä?
Ryhdyin hommiin. Samoihin aikoihin, tai oikeastaan vähän myöhemmin, avasin omat kotisivut ja aloitin bloggailun. Minulle saapui lukijoilta paljon Tapania koskevia kysymyksiä, joihin mielelläni vastasin. Ajattelin myös, että samallahan voin vähän testailla miten avoimesti voin kertoa julkisesti omista tunnoistani pitkässä liitossamme.

Loput tiedätte jo. Turpaan tuli. Ei kannata tehdä kovin rehellistä kirjaa. Tai voihan se olla tietysti rehellinen sillä tavalla, että valoitetaan asioista aina vain se toinen puoli. Kiva puoli!
Tapanin maanis-depressiivisyydestä voi varmaan huoleta puhua, sillä onhan aiheesta jauhettu näyttävästi lehdistössä jo kymmenen vuotta.
Vai onko sekään viisasta? Tapania loukkaa, että aiheesta edelleenkin revitään isoja otsikoita.
Jos puhun aiheesta kirjassa, niin taas ovat isot lööpit edessä.
Lehdistöllä, ja varsinkin iltapäivälehdistöllä, on sellainen erikoinen taito, että lähes kaikki mihin ne tarttuvat muuttuu rumaksi.

Eli. Kaikki haukkujat, jotka sanovat, että itsehän minä olen syypää lehtien kohukirjoitteluun ovat täysin oikeassa. Otin tietoisesti riskin. Halusin tarkistaa, missä raja kulkee, miten avoin voi olla.
Luulen tietäväni sen nyt. Ei kannata olla kovin avoin.

Hyvä sulkeutunutta elämää vaan kaikille!

vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

PS. Krista tiedusteli varovaiseen sävyyn, uskaltaako minulle enää kirjoittaa kun olen kuulostanut niin kiukkuiselta viime päivinä. Kyllä varmasti uskaltaa, ja tulen erittäin iloiseksi jokaisesta kirjeestä!      
Eikä haittaa vaikka antaisi kielteistäkin palautetta, kunhan tekee sen reilusti omalla nimellään! Kirjoitellaan!  : D







Sunnuntaina 24.8 2008

Heippa taas! Miten viikonloppu on teillä sujunut, ja ennen kaikkea miten voitte? Viimepäiväisiä virtuaalikohuja seuratessa tuntee itsensä jotenkin velvolliseksi hieman valottaa meidänkin kuulumisia ; ) Vai ylitulkitsenko tilannetta? Ehkä niinkin.
Tapani lähetti joka tapauksessa teille kaikille ystävälliset terveiset ja kertoi voivansa paremmin kuin aikoihin. Tapanin voinnista ei siis kenenkään ainakaan tarvi olla huolissaan! ; ) Kuopion lähettyvillä olleen viimeöisen keikan jälkeen hän ajoi Viitasaarelle tervehtimään meidän molempien hyvää ystäväämme, Los Angelesissa asuvaa Hämäläisen Jussia, joka on käymässä kotitilallaan Suomessa. Olen kertonut Jussista aiemminkin blogissani. Hän on siis se sadan mailin maratoonari, joka työkseen hieroo huippu-urheilijoita sekä filmitähtiä aina John Travoltaa myöten. Pojat (nimitys tuntuu sopivalta vaikka Tapani on jo 59 vee ja Jussi yli 60) olivat tänään käyneet lenkillä jonka jälkeen lämmittäneet koskisaunan ja pulahtaneet löylyistä muutaman kerran Kymönkosken kirpeisiin kuohuihin. Ilta oli kulunut leppoisasti Jussin kanssa maailmanmenoa tuumaillen.

Itse olen viettänyt kaikin puolin rauhallisen päivän. Odottaessani Matskua kaupungille kävin vihdoin ja viimein katsomassa Sinkkuelämää-elokuvan, – varsinainen vitamiiniruiske! : D Elämä täältä tullaan! Sen jälkeen nautimme Matskun kanssa salaatit ja vaihdoimme viime päivien kuulumiset. Mainitsin Matskulle netin keskustelufoorumeissa esiintyvistä pahansuopaisista kirjoituksia, johon tyttäreni tuhahti: – Siis eihän kukaan järkevä ihminen lotkauta korviaan hulluille nettihörhöille! Tuollainen asiahan on ihan ensimmäiseksi opittava!
– Niin, antaa niitten sairaitten siellä vain oksennella toisilleen, minä muotoilin kysyvään sävyyn. – No todellakin!
Asia tuntui järkevälle tyttärelleni niin itsestäänselvältä, ettei sen vatvomiseen kannattanut hänen mielestään tuhlata enää yhtään sekunttia.

Kyllä hänen äitinsäkin pikkuhiljaa oppii, vaikka vähän hitaammin kun on aina muutenkin ollut murehtijatyyppiä. En siis ole vielä kokonaan pystynyt poistamaan mielestäni kaiken lukemani herättämän häkellyksen. Vaikka itse en enää koskaan noille keskustelupalstoille palaisi, suomalaisissa kulkee siitä huolimatta valtava määrä kaunaisia ja pahantahtoisia ihmisiä, joiden ainoa polttoaine tuntuisi olevan viha. Mistä nämä vinksahtaneet pirulaiset tulevat? Samankotyyppisistä kodeista, joissa perheenjäsenet hakkaavat toisensa hengiltä kirveellä? Joissa vanhemmat pieksivät lapsiaan koska heillä on mielestään siihen oikeus?
Vaikka elintasoa piisaa, henkinen tila näyttäisi liiankin monella olevan aika surkeassa jamassa. Ja minä pöljä kun olen kuvitellut, että avoimuudella voisi saada jotain hyvääkin aikaiseksi. Turpiinhan siitä vain tulee.
Eli lopputervehdyksenä: Voikaa te hyvät ihmiset edelleenkin hyvin! Ja te pahoinvointiset jatkakaa rauhassa pahoinvointianne! Ei teitä kukaan voi auttaa. Sori.


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Vielä yksi lisäys on ihan pakko tehdä. Jotkut itseään ilmeisesti kovinkin viisaina pitävät amatöörit ovat esittäneet, että lehdille olisi järjestetty kohujuttuja markkinoidakseen kirjaani. Voi pyhä sylvi sentään! Ensinnäkään lehdille ei järjestetä juttuja, ja kuka hullu haluaisi painokoneisiin rumia juttuja itsestään?
Toiseksi mitään kirjaa, jota markkinoida, ei ole. Ellei sitten viitata Mauri Linteran elämäntyötä käsittelevään kirjaani, joka tosin piakkoin esiintyy. Sitäkö yrittäisin mainostaa jollain erolla? Kyllä nyt jollakulla viiraa päässä, ja pahasti.
Kolmanneksi paljastan monelle varmaan vähän yllättättävänkin tosiasian. Nimittäin sen, ettei lehtijutuilla juurikaan vaikuteta kirjojen ja konserttien myyntiin. Uskomatonta, eikö totta? Mutta niin se on. Olen harjoittanut siinä määrin paljon markkinointihommia, että olen jo ajat sitten oppinut järkähtämättömän tosiasian. Tuote joko myy, tai sitten se ei myy. Myynti ei korreloi lehtijuttujen määrän kanssa. Lehtijuttuja voi olla valtavasti, ja myynti silti heikkoa. Tai sitten lehtijutut voivat puuttua kokonaan – lippujen myydessä hetkessä loppuun. Nämä molemmat ääripäät on koettu, ja useitakin kertoja, sekä tietysti kaikki variaatiot niiden välistä.
Eli: Tuotteiden myynti ei ole lehtijutuista kiinni. Eikä varsinkaan kohujutuista. Vai kuvitteletteko Johanna Tukiaisen takoavan miljoonia kun on ollut niin paljon esillä lehdissä? Äly hoi!





Lauantaina 23.8 2008

Satuin menemään eräälle keskustelupalstalle. Olipa häijyä tekstiä. Ihmiset tuntuvat haluavat repiä kappaleiksi siksi että on tässä viikkojen ja kuukausien saatossa tullut omalla blogilla mainittua, ettei tämä elo ja olo koko ajan niin hirveän auvoista ole. Lukiessani ihmisten vihamielisyyttä kuhisevat ilkeilyt aloin myös miettiä, miksi suomalaiset johtavat masennus- , itsetuho- ja väkivaltatilastoissa. Ovatko nämä asiat yhteydessä toisiinsa?
Saisipa nähdä silmästä silmään nuo nimimerkkien suojassa oksentelevat ihmiset. Nähdä ketä he ovat, nähdä heidän kasvonsa ja katseensa ja yrittää ymmärtää, mikä heitä syvimmillään vaivaa. Miten he ovat joutuneet myrkkyliemeensä, jota yrittävät niin kiivaasti räiskytellä muidenkin päälle?


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Matsku saapuu tänne Tukholmaan huomenna iltapäivällä – ihanaa saada taas hyvää seuraa! Koulu alkaa maanantaina. Matskun vanavedessä tänne on tullut tuttavapiiristä pari muutakin tyttöä musiikkilukioon, ensinnäkin bestis Jasu, ja hänen lisäkseen Jasun perhetuttavan tytär. En ole ollenkaan yllättynyt tästä liikehdinnästä. Saatte nähdä, että pian tulee lisää perässä!

Ehdotettuani Matskulle koulunkäyntiä välillä täysin uudessa ympäristössä, moni arvosteli minua ja sanoi: "Ei noin voi tehdä. Eivätkö suomalaiset koulut muka kelpaa?" Tietysti kelpaavat, ja ovatkin huippuluokkaa, kuten kaikki tiedämme. Mutta vielä tärkeämpänä pidän, että nuori saa kokea ja elää vähän toisenkinlaisessa mentaliteetissa kuin jo tutussa entisessä. Eihän tämä tietenkään välttämätöntä ole, mutta jos asiat on järjestettävissä, niin miksi ei?
Jasun lukuvuosi toisessa musiikkilukiossa täällä Tukholmassa alkoi jo viikko sitten, ja luokka harjoittelee jo täysillä musikaalinäytelmää. Jasu sanoo, ettei ole koskaan elämässään ollut onnellisempi. Joka aamu tuntuu yhtä riemukkaalta saada taas mennä kouluun.


Iltalehdessä oli perjantaina uutisoitu, että olen muuttanut Ruotsiin. Eikö toimitus  huomannut, että viralliset osoitetietoni muuttuivat jo vuosi sitten, jolloin Matsku aloitti koulunkäyntinsä täällä?  "Uutinen" oli toisin sanoen vuoden vanha. Koska Madeleine oli vielä niin nuori, ajattelin että on parasta, että minäkin siirrän paperini tänne. Silloin minun on helpompi auttaa häntä ja hoitaa asioita hänen puolestaan. Koulunkin kannalta oli selkeämpää, että alaikäisen huoltaja on kirjoilla samassa osoitteessa. Nyt tyttömme on jo 17, eikä tarvitse enää yhtä tiiviisti äidin läsnäoloa.
Tulen siis olemaan tänä vuonna Helsingissä enemmän kuin edellisen lukuvuoden aikana.









Torstaina 21.8 2008

Suomalaisia kuulemma kiusataan tänään turhanpäiväisillä erokriisijutuilla.
Sitähän minäkin, ketä kiinnostaa?

Sen verran voin kuitenkin todeta, että Tapanin ja minun välit ovat kaikesta huolimatta hyvät ja ystävälliset.
Ja lisättäköön vielä se, että Tapani on minulle edelleenkin hyvin, hyvin rakas.
Meillä on myös kaksi, äärimmäisen rakastettua lasta.
Eli ovatko asiat varsinaisesti huonosti? Minusta eivät.   : )


Näittehän kaikki Boltin USKOMATTOMAN juoksun eilen illalla? I´m number one, hän hihkaisi tv-kameralle. Eikä siihen ole vastaansanomista. : D


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


No nyt stten viimein allekirjoittanutkin kävi lukemassa Iltalehden nettijutun, joka alkaa lauseella: "Viime aikoina kovin sanoin pitkää avoliittoaan ruotinut Nina af Enehjelm on antanut ymmärtää, että yhteiselo Tapani Kansan kanssa ei olekaan ollut niin auvoinen kuin ulospäin on näyttänyt".  

Harmittaa pikkaisen se, ettei kirjoituksessa mainita, että olen Tapania koskevissa kommenteissani kuitenkin 90-prosenttisesti kehunut häntä. Enkä syyttä!

Toivottavasti Saarela-Karpela-Hedmanit tekisivät nopeasti jotain uutta ja hassua,
jotta lehtijttujen aiheet pikaisesti palautuvat normaaliin järjestykseen ; )
Pliis, pitäkää kiirettä, kyllä te osaatte!!






Keskiviikkona 20.8 2008

Saavuin yölennolla Tukholmaan. Tuntuu hyvältä olla täällä taas. Viime aikoina on myllertänyt monen ihmisen elämässä, tuttava- ja ystäväpiirissä ja pikkaisen myös omassanikin. Keski-iässä kajahtaa! Eikä siinä mitään. Siinähän kajahtaa. Kunhan kaikki vain muistamme olla ystävällisiä ja hienotunteisia toinen toisiamme kohtaan. Puhunko outoja? Älkää välittäkö, sitä tapahtuu  aina välillä ; )

Mikä oikeesti huolestuttaa, ja kauhistuttaa, on Venäjän viimeaikaiset temppuilut. Rakkaat itänaapurimme ovat yksilöinä yleensä mitä mainioimpia, mutta politiikan tekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä katastrofaalisia. Sodankäynti on kansanhuvi, ja syy selkkaukseen tekaistaan mistä tahansa.
Nousivatko Euroviisuvoitto ja jääkiekon MM-kulta noin pahasti päähän? Ilmeisesti joo. Vaarallista, vaarallista...


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Kivempiin aiheisiin. Annette, jonka kuva löytyy Kuvia vuosien varrelta-fajlista, lähetti palautetta:


"Olipas ihanaa löytää sivuiltasi kuvani, joka 'ryöpsäytti' ihania muistoja mieleeni! Muistan sen matkan ja sinut ihanana ja idea-rikkaana matkaseurana tuolta reissultamme San Franciscoon ja Los Angelesiin vuonna 1993.
Muistan eksentrisen miljonäärin kutsut Malibu Hillillä!
Muistatko sinä seikkailumme oudon taksikuskin kyydin San Franciscossa?
Se matka kaikkine käänteineen tuntuu muuten näin 15 vuoden
jälkeen aina vaan suuremmalta seikkailulta!"


Annette on päivätyönsä ohessa kouluttautunut pilatesohjaajaksi. Voin helposti kuvitella hänen olevan loistava siinä hommassa. Tarkka ja huolehtivainen, mutta samalla niin empaattinen ja ystävällinen ettei kenekään tarvitse jännittää "huonouttaan."
Annette on hyvä ihminen.


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Kännykkä-ongelmani saavat välillä huvittavia piirteitä. Ruotsin-kännykässäni on jostain käsittämättömästä syystä jokin installaatio, joka siirtää kaikki minulle tulevat puhelut automaattisesti Matskun Mathias-nimisen luokkatoverin puhelimeen. Ja Mathiaksella taas ei ole puhelinta päällä, joten soitettaessa minun numerooni, soittaja saa kuulla: "Mathias kan tyvärr inte just nu ta emot ditt samtal. Var god och lämna ett meddelande..."

Puhelimeni on toiminut näin ilmeisesti koko päivän, mutta sain vasta äsken, eli yhdeksältä illalla kuulla siitä. Enkä millään löydä näppäintä, jolla purkaa tuo erikoinen puhelujensiirto. Huomenna mars 3 Tre-liikkeeseen. Three is a magical number...







Sunnuntaina 17.8 2008

Hei, eiks tänään pitänyt olla aurinkoista?

Rakkaat lukijani ovat lähetelleet kysymyksiä. Halutaan mm tietää, mitä Tapani piti Irwin Goodmanista ja oliko heillä ikinä yhteisiä keikkoja. Ei ollut koskaan yhteisiä keikkoja, eikä Tapani ole myöskään koskaan välittänyt Irwinin musiikista. Minä taas olen pitänyt Irwinistä niin kauan kun pystyn muistamaan! Muistan senkin kun hän esiintyi Syksyn Sävelessä pukeutuneena farkuihin, rentoon tunikaan jonka päällä makeen näköinen lyhyt liivi, ja päässä nahkastetson. Siinä meiningissä oli iloa, energiaa ja valovoimaa! Irwin oli fantastinen väripilkku kalevi sorsan ja kumppaneiden johtamassa harmaan ankeassa, suomettuneisuudesta pysähtyneessä maassamme. (Kaameeta aikaa, älkää ikinä tosissaan erehtykö ihannoimaan 70-lukua!!)

Kysytään myös, milloin Matskun koulu alkaa Tukholmassa. Se alkaa 25.8, eli aika paljon myöhemmin kuin Suomessa. Ruotsissa ei olla yhtä tiukkoja kuin meillä. Ja hyvinhän ruotsalaiset silti pärjäävät!! Mua käy aina vähän sääliksi nuoria, jotka joutuvat kuluttamaan parhaat vuotensa pulpetin ääressä. Uskon, että joskus vielä hamaassa tulevaisuudessa järjestetään nuorille ihmisille parempaakin tekemistä kuin kirjatiedon pänttäämistä aamusta iltaan.

Ei tämä ihmisenä oleminen mitään helppoa ole, joskaan ei käy eläimiäkään kateeksi. Voi tätä maailmaa...
edvard101_2.jpg]
Olen muuten ollut blondi viimeiset pari kuukautta. Ihan by the way vaan.




Lauanataina 16.8 2008

Eilen oli paras ilta pitkästä aikaa.
Tapanilla ja minullahan on kaikkien yhteisten vuosiemme aikana ollut paitsi yhteisiä ystäviä, myös kummallakin omat ystäväpiirimme. Eilen, esimerkiksi, Tapani oli illalla syömässä OMAN ystävänsä kanssa, kun taas minä olin pienillä, hyvin suomenruotsalaishenkisillä rapukekkereillä itselleni tärkeiden ja rakkaiden ihmisten seurassa. En tiedä, miten hyvin suomenkieliset tuntevat ja tietävät, miten rapukekkereitä OIKEAOPPISESTI pidetään. Hommaan liittyy monia tarkkaan säädettyjä rituaaleja, joiden seuraaminen on olennainen osa hauskanpitoa. Rapukestien HENKI on keskeisen tärkeä. Rapuja EI voi nauttia huonossa seurassa. Jokaisen pöydän ääressä istuvan on varustauduttava hyvällä hengellä ja asenteella, jonka myötä syntyy myös rapukekkereiden ainutlaatuinen tunnelma ja yhteishenki.


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Muuten olen edelleen sitä mieltä, että mies, sohva, televisio ja kaiket päivät / yöt kestävät urheilulähetykset ovat tappava yhdistelmä.

Olympialaisten miesten 100 metrin loppukisa on tietenkin poikkeus. Uskomaton Usain Bolt !!! Herran jestas mitä miehiä! ! Ja mikä esitys! Ilmaa, ilmaa...


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Krista lähetti niin mukavan kirjeen, että liitän sen kokonaisuudessaan tähän:

"Luin blogiasi ja olen samaa mieltä, kuin Soile, että olisi
toivottavaa, että ET nyt kuitenkaan jättäisi omaa osuuttasi pois siitä
Tapanista käsittelevästä kirjastasi. Minusta se antaisi kirjalle vielä
laajempaa ja syvempää perspektiiviä, kun olisit ajatuksinesi ja
mietteinesi mukana siinä itsekkin.

Tykkään lukea taiteilijoiden ja muiden julkkisten elämänkerta-kirjoja.
Olen lukenut myös Armi Kuuselasta kirjoittamasi kirjan. Pidin siitä
kovasti. Osaat kirjoittaa kiinnostavasti ja sujuvaa tekstiä, kirja ei
ollut missään vaiheessa puisevaa tai pitkästyttävää luettavaa. Kirjasta
sai paljon uutta, yllättävääkin tietoa Armista ! :) Huomaa, että olet
nähnyt paljon vaivaa ja aikaa kaiken sen kirjaan keräämäsi tiedon
eteen.

Täytyy muuten kertoa, että  92-vuotias , vetreä mammanikin on Tapanin
innokas fani :)
Hän on monet kerrat käynyt Tapanin konserteissa. Viimeksi olin hänen
kanssaan Tapanin juhlakonsertissa Tampereella viime syksynä. Se oli
mahtavan hyvä! Mammani jopa yltyi kehumaan Tapsaa jo yhtähyväksi
laulajaksi, kuin Georg Ots on (  Se on mammaltani jo aikamoinen
tunnustus , koska Ots on hänen lempilaulajansa).
Olen n. kolmekymppinen ja Tapsa  ns. "kolahti" minuun suunnilleen 13
vuotta sitten ( "Kultaniityt" oli se laulu, jonka kuultuani minusta
tuli Tapsan fani ). Siitä lähtien olen ahkerasti käynyt hänen
keikoillaan ja konserteissaan.... eikä minkäänlaista kyllästymisen
merkkiä ole näköpiirissä :) Tapani on aika ihmeellisen laulaja, kun
hän osaa kerta toisensa jälkeen sykähdyttää lauluineen vaan enemmän ja
enemmän.

Vanhempani ovat Tapsan ikäluokkaa ( Isä on syntynyt samana vuonna,
kuin Tapsa ). Äitini lempparilaulaja oli aluksi vuosikaudet Kari Tapio,
mutta isäni suosikkilaulaja on aina ollut Tapani. Muistan, kun he aina
yhteenaikaan kinasivat siitä , että kumpi onpi parempi Tapsa vaiko
Kari.
Muutamia vuosia sitten , kun sain äitini ensinmäisen kerran
houkuteltua tulemaan kanssani  tanssilavalle  kuuntelemaan ja
katselemaan Tapsaa oikein livenä, niin Tapanista tuli hänenkin
suosikkilaulajansa  kertalaakista :)

Tapanihan on upeaääninen laulaja, mutta hänessä on paljon muitakin
asioita, jotka tekevät hänestä niin hyvän artistin.
Paitsi , että Tapania kelpaa kuunnella, niin ei pahaa tee
katsellakkaan. Hänessä on karismaa ja tyyliä. Charmi puree!
Tykkään  Tapanin esiintymistyylistä. Se on luonnikasta, rempseää, ja
rentoa myös huumoria on sopivasti mukana. Ei ole mikään yksitotinen
esiintyjä, vaan osaa viihdyttää yleisöä.
Tapani on  tunteikas ja koskettava tulkitsija. Hän osaa heittäytyä
laulujen tunnelmiin ja välittää niitä yleisölle, mutta  ei silti sorru
mihinkään ylimakeaan sentimentaalisuuteen.
Tapani on myös harvinaisen monipuolinen. Hän hallitsee monta
erillaista musiikin tyylisuunta. Mielestäni on tosi hyvä juttu , että
Tapsa ei ole lokeroitunut, mihinkään tiettyyn muottiin, vaan laulaa
monenlaista musiikkia. Lauluopiskelu myös näkyy ja kuuluu;
laulutekniikka, fraseeraus ja nyanseeraus on huippuluokkaa".





Torstaina 14.8 2008

Heippa taas, näin välipäivän jälkeen. Olen tässä aivan viime aikoina ollut kirjeenvaihdossa Soile-nimisen naisen kanssa, jonka kanssa olen vaihtanut ajatuksia ja samalla myös saanut kuulla hänen omasta, värikkäitä ja varsin haastaviakin vaiheita sisältävästä elämästään. Vaikka tämä pikku harrastukseni, siis bloggailu, herätti tässä taannoin epämiellyttävän tyrskyn, olen onnellinen siitä, että aloitin tämän. Niin paljon hyvää on tästä seurannut. Olen niin useasti viime aikoina saanut tuntea iloa siitä, miten paljon hyviä ja viisaita ihmisiä suomalaisissa on. Nämä samat ihmiset olisivat voineet kävellä vastaani kadulla ilman että koskaan olisin saanut tietää mitään heidän ajatusmaailmastaan. Harvoin olen "oikeissa" sosiaalisissa tilanteissa saanut yhtä nopeasti henkisen yhteyden mitä erilaisimpiin ihmisiin kuin juuri nettimaailmassa. ...Kuulostanko nyt liian juhlalliselta? Se ei ollut tarkoitus. Minusta on vilpittömästi ollut vain niin hauskaa ja antoisaa sekä kirjoittaa, että saada palautetta ja kuulla puolestani lukijoitteni elämästä.
Kuten nyt tämä mainitsemani Soile, jolla älynsä ja kirjoituslahjojensa puolesta voisi itsekin koska tahansa ryhtyä laatimaan kirjoja. Taatusti hän kirjoittaisi parempaa tekstiä kuin moni julkaissut kirjailija! Saanen lainata pätkän hänen edllisestä kirjeestään, josa hän kommentoi minun tiistain blogiani:


"Luin toissapäiväisestä blogikirjoituksestasi, että mietit tuota Tapani-kirjasi sisältöä. Aika hankala tilanne sinulla kieltämättä on. Tavallisena keski-ikäisenä lukijana voin sanoa, etten varmaankaan ostaisi kirjaa, joka vain ja ainoastaan kertoisi Tapanin urasta. Haluaisinhan toki monipuolisemman ja syvemmän kuvan miehestä, jonka kaikki minun ikäiseni suomalaiset tuntevat pintapuolisesti iltapäivälehtien välityksellä. Omasta mielestäni varsinainen motivaatio kirjan ostolleni olisi juuri se, että saisin vastauksen kysymykseen: " Millainen Tapani Kansa on ihmisenä?"  

Näin kerran televisio-ohjelman Madeleine Albright:stä. En ollut suuremmin seurannut hänen uraansa, mutta olin saanut sellaisen käsityksen, että kyseessä oli vedenpestävä ja itsevarmuutta huokuva uranainen.  Olikin hirveän positiivisesti yllättynyt, kun tämä nainen kertoi, miten lytyssä hänen itsetuntonsa oli avioeron aikaan ja miten kelpaamattomaksi hän tunsi itsensä naisena. Tämä piirre teki tästä ainutlaatuisen uran luoneesta naiselta inhimillisen ja mielenkiintoisen tavallisenkin, politiikkaan sen kummemmin perehtymättömän katselijan silmissä.

Pelkään siis pahoin, ettei oman osuutesi poissulkeminen Tapanin elämästä ole oikein mahdollista. Sinä olet kuitenkin kuulunut Tapanin yksityiselämään niin tiiviisti jo vuosikymmenien ajan, ettei sinua voi sivuuttaa jättämättä samalla pois erittäin tärkeää osaa Tapanin elämästä.

Olen myös miettinyt sitä, että JOS sinä todellakin kertoisit tarinanne alusta alkaen niin kuin sen minulle kerroit, kuinka moni tuosta vielä näin monen vuosikymmenen jälkeen loukkaantuisi? Oletko siis aivan vakuuttunut siitä, ettei totuutta voi suurelle kansalle kertoa? Omasta mielestäni se oli erittäin liikuttava ja kaunis tarina inhimillisestä elämästä, sen värikkäistä kuvioista ja siitä, kuinka asiat joskus riistäytyvät käsistä ja alkavat vyöryä lumipallon tavoin. Monilla muillakin on samankaltaisia kokemuksia. Teillä vain oli julkisuus ja media heittämässä vettä kiukaalle. Samalla voisit myös rivien välistä rokottaa mediaa sen häikäilemättömästä käytöksestä teitä kohtaan. Kuitenkaan tarvitsematta laittaa tuota viestiä sanoiksi. Lukija voisi itse vetää sen päätöksen lukiessaan tuota teidän rakkaustarinaanne.

Vaihtoehtoisesti voisit jättää pois juuri ne perheenperustamisaikaiset tapahtumat, mutta se saattaisi johtaa taas uusiin otsikoihin. Otsikoihin, joiden mukaan sinä vain yrität peitellä "totuutta" jne.

Sinähän parhaiten itse tiedät mitä voit kirjoittaa ja mitä et. Halusin vain kertoa sinulle oman mielipiteeni, joka nyt ei kuitenkaan edusta ihan koko kansaa.. ;-)  "






Tiistaina 12.8 2008

Ilta-Sanomien pahansuopaisesta kohukirjoituksesta on tänään kulunut viikko. Pöly on laskenut mutta paha olo ei vielä kokonaan poistunut. Minkälaisia puukoniskuja saisinkaan selkääni jos julkaisisin kirjan Tapanista kun jo tämän blogini kirjoitukset nostatti IS:n siteeramina sellaisen vihamyrskyn ylleni?
Tätä olen miettinyt nyt viikon päivät.
Minullahan on jo valmiina Tapanin elämästä kertova kässäri, josta olen kuitenkin jättänyt oman osuuteni (hänen elämässään) kokonaan pois. Tuossa se läjä lojuu. Kaksisataa A nelosta. Aika puisevaahan siitä tuli. Ehkä niin on parempi.






Maanantaina 11.8 2008

Kuulin, että kirjani menee tällä viikolla painoon ja ilmestyy syyskuussa. Jännittää pikkaisen. Työstin sitä pari vuotta ja nyt se kaikki jo tuntuu etäiseltä. Lukijoistani uskollisimmat tietävät minu olevan vähäsen kauhuissani kirjan nimestä: Skandaalin käryä. Itse olin ehdottanut nimeksi Yksinoikeudella. Toivottavasti nimi ei ole enne...  ; )    huh!





Sunnuntaina 10.8 2008

Olympialaiset alkoivat ja sehän näkyy ja kuuluu vähän jokaisessa kodissa. Meillä se tietää, että Tapani on vallannut vajaaksi kolmeksi viikoksi sohvan. Kangas olisi uusittava, sillä se on penkkiurheilusta johtuen puhjennut jo aikoja sitten. Yritän ehdottaa mieskullalleni, ettemmekö voisi välillä kuluttaa lenkkitossuja. Puhun kuuroille korville.

Tiesittekö muuten, että Kiinassa on 47 miljoonaa aktiivista bloggaajaa? !!

Illalla seurasin televisiosta Mark Levengoodin juttutuokiota Jouko Turkan kanssa. Turkalla on poikkeuksellisen paljon hyviä ajatuksia, mutta ne peittyvät liiallisen kohelluksen ja rönsyilyn alle. Hemmetin sääli.








Lauantaina 9.8 2008

On ollut äärimmäisen masentavaa lukea venäläisten sotatoimista Georgiasta. Miten ne pirulaiset saisi pysymään omalla tontillaan? Luonnonvarojakin on omasta takaa enemmän kuin kellään muulla, hittoako ne koko ajan ovat naapureittensa kimpussa! Välillä miettii pitäisikö tästä lähteä vapaaehtoistyöntekijäksi maailman kriisialueille. Jos käy huonosti on ainakin sanut päättää päivänsä jonkunasteisen itsekunnioituksen tilassa.

vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg]


Tällä hetkellä terapoin kolhiintunutta sieluani mielimusiikillani: Dansevise, Let the Sunshine in, Aquarius, Ola Salo ja The Ark (rakastan jopa Euroviisuissa hunosti pärjännyttä The Worrying kind. Puhumattakaan Father of a son´ia!).

Haluatteko kuulla lisää mielimusiikkiani? Täältä tulee! Boten Anna ( Jaksan edelleen rakastaa sitäkin, niin paljon kuin se onkin soinut. Pidän myös sen englanninkielisestä versiosta, joka kipusikin heti Englannin listaykköseksi. )  I put the spell on you. Cilla Blackin Anyone who had a heart. Clashin London calling (tuo jostain syystä usein mieleeni erään pietarsaarelaiskaverin, johon tutustuin 80-luvulla. Hänen nimensä on Peter Emas ja hän oli laulusolisti ja biisintekijä Ragnar hare-nimisessä bändissä, joka voitti Rockyhtyeiden SM-kilpailut. Bändillä oli loistavia biisejä. Löytyisiköhän niitä vielä jostain?).  

Muita ikirakkaita kappaleita: Coolion Gangsta´sparadise.  DAF:n Der Mussolini. Dalidan Tsigane. Deep Purplen Highway star. Doorsin The Alabama song. Perons´s latest flame Evita-musikaalista (itse asiassa pidän levyn kaikista kappaleista, PAITSI Dont cry for me Argentiinasta, josta tuli hitti ).
Suosikkeja listatessa on tietysti pakko myös mainita Nirvana.
Sekä myös Glenmark Erikson Strömstedt: En jävel pä kärlek !!! Love it!
Mitä muuta? No tietysti Irwin Goodmanin Viuhahdus! : D
Ja kultakimpaleena pohjalla: Heptonesin kaikki biisit aina African childrenistä lähtien.

Tässä musiikkia, joka aina ja takuuvarmasti tartuttaa minuun hyviä viboja.






Perjantaina 8.8 2008

Olen saanut viime päivinä ihania, viisaita ja kaikin puolin kannustavia kirjeitä teiltä, rakkaat lukijat. KIITOS teille jokaiselle. Moni teistä on löytänyt blogini Tapanin kotisivujen kautta, mikä tietysti viittaisi siihen, että pidätte ja ehkä jopa arvostatte miestämme. Se, että jaksatte osoittaa empatiaa jopa tällaista höyrypäätä kohtaan osoittaa Tapanin ihailioissa olevan runsaasti laadukkaita sieluja, jos sallitte tällaisen omatekoisen epiteetin. Jo tämäkin todistaa, ettei Tapani suinkaan ole pelkästään heikkouksiensa summa, vaan vastapainoksi paljon muutakin: hauska, oivaltava taitelija, josta herkkyydestään huolimatta löytyy rutkasti potkua, pelottomuutta ja aitoa elämäniloa! Eikä hän ole pihdannut jakaessaan näitä lahjojaan muidenkin iloksi.

                                                                *



Iltalehden kolumnisti jyrki lehtola veti näköjään herneen nenäänsä kun kehtasin pari päivää sitten heittää sarkastin lauseen iltapäivälehtien toimittajista. Pelle mikä pelle.




Torstaina 7.8 2008

Jotkut ehkä miettivät miten meillä nyt menee Tapanin kanssa kun oli nuo kaikki otsikot ja lööpitkin. Miten Tapani on ottanut viime päivien julkisuuden? Kerron sen teille. Toissapäivänä hän oli ensin hieman tuohtunut, mutta rauhoittui iltaan mennessä. Eilen hän oli kuin enkeli. En edes muista milloin hän viimeksi olisi käyttätynyt  yhtä kauniisti, lämpimästi ja rakastavaisesti. Hän oli kuin uudestirakastunut. Miten tässä näin kävi? Tarvittiin ilmeisesti lööpin kokoinen ravistus viestittämään hänelle, että hei, meidän suhteelle tarttis tehdä jotain!
Pakko tosin alkaa miettiä muita keinoja tulevaisuuden varalle. Ei tuollaisia isoja kohuotsikoita enää tässä iässä oikein jaksa. Pakko saada tämä meidän kommunikointimme toimimaan hiukka pienemmillä kirjaimilla. Ilmeisesti on myös vielä vähän hiottava omia pidikkeitäkin, ettei tule aihetta otsikointiin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehkä Tapanista sittenkin löytyy sitä kovasti kaivattua rakkautta? ; ) Ehkä??






Keskiviikko 6.8 2008

Minulle soitti eilen ystävällisen oloinen naispuolinen toimittaja Iltalehdestä ja pyysi kommenttia Iltasanomien eilisen jutun johdosta. Hän kertoi ettei ollut tiennytkään blogini olemassaolosta ennen kuin luki siitä Iltasanomista. Vilpittömään sävyyn hän kertoi miten hauskaa ja yllättävää oli lukea blogiani, sillä eihän hän ollut tullut  ajatelleeksi, että artistin, kuten nyt vaikkapa Tapani Kansan, rinnalla elää ihan oikeasti ihminen, jolla on tunteita ja  ajatuksia. Olin tietysti iloinen toimittajan puolesta. Mainutunlainen oivallus on yleensä pieni askel ihmiselle, mutta iltapäivälehden toimittajalle sitä voi jo kuvata mullistavaksi. Toivottavasti oivallus pysyy mielessä ja toivottavasti hän jakaa tiedon myös kollegoilleen, joista moni on ilmeisesti jo aikoja sitten unohtanut, että heidän jokapäiväinen aineistonsa käsittelee suurelta osin oikeesti eläviä, tuntevia ja usein myös vielä kovia kokeneita ihmisiä. Ei pelkkiä paperinukkeja siis.

Myös Eeva-lehden toimittaja soitti. Eeva haluaisi tehdä jutun Tapanista ja minusta, jossa me kertoisimme mitkä asiat ovat pitäneet meidät yhdessä. Kiitos kysymästä, mutta ei kiitos. Minulle riittää, että kirjoitan tätä blogiani, sanoin. Mutta eihän sitä monikaan lue, yritti toimittaja vielä. Ne, jotka lukevat, lukevat. Muut olkoot lukematta. Ei kiinnosta pakkosyöttää lärviäni jokaisella lehtihyllyllä. Käyttäkööt toimitukset heitä, jotka lehtikansiin hinkuvat. Halukkaitahan löytyy tungokseen asti!

Tänään kävimme, siis Tapani ja minä, lounaalla naapurimme Rollen kanssa Carma-ravintolassa Ludviginkadulla. Rollen kanssa syntyy aina yhtä kiehtovia keskusteluja. Aihepiirit liittyvät tosin usein 50- ja 60-lukuun, joskus jopa 30-lukuun, jolloin Rolle oli nuori poika. Hän on syntynyt 1926.
Nyt olemme lähdössä viettämään äitini syntymäpäiviä!
Näin autonikkunasta, että ruma lärvini on tänään lööpissä. Onneksi vieressä sentään seisoi komea mies. En tiedä, ostanko lehden. Eilistä Iltsikkaa en ole edes nähnyt, muuta kuin netissä. Suomea vaivaa jälleen uutispula. Se on ilmeisesti tulkittava niin, että elämme suhteellisen hyviä aikoja. ; )









Tiistaina 5.8 2008

Eräs tuttavamme soitti aamulla ja kertoi Iltasanomien julkaisseen sensaatiojutun blogistani. Luimme Tapanin kanssa jutun netin kautta digiversiona. Pääkuvinaan lehti käytti hautajaisissa otettuja kuvia.

Tapanihan on lukenut säännöllisesti blogiani ja ollut täysin perillä siitä, mitä ja miten kirjoitan ja kerron. Yhden ainoan kerran hän pyysi minua poistamaan erään sivulauseen. En tehnyt sitä, emmekä enää sen jälkeen keskustelleet asiasta. Tapani totesi lehtien varmaan jossain vaiheessa repivän juttua blogikirjoituksistani. Nyt se sitten tapahtui. Oma vika tietysti kun olen kerran ollut niin avoin.
Tämä onkin vähän sellainen elämänfilosofinen kysymys – ollako vai eikö olla? Nimittäin avoin.

Vallassa olevan käsityksen mukaan ei pitäisi kertoa asioista kovin suoraan, vaan mielummin ylläpitää kulisseja, jotka mahdollisimman tehokkaasti estävät muita näkemästä niin sydämeen kuin seinien sisällä tapahtuvaan elämään.
Itse olen aina ollut vähän allerginen teeskentelylle.
En tietenkään tarkoita, että kaikkien tulisi suuna päänä olla kertomassa toisilleen jokaisesta pikkuongelmastaan, vaan puhun sellaisesta kylmästä ulkokuoresta, jota ihmiset usein toisilleen tarjoavat.

Entä miten tästä eteenpäin?
Naamari kasvoille ja turpa kiinni?
Moni viisas varmaan neuvoisi näin.
Tulenko tekemään niin?
Se jää nähtäväksi.



vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Riikka kyseli onko Matsku harkinnut mallin uraa. Vastaus on lyhyt ja selkeä: EI. Ne hommat jätämme muille. Hän muisteli myös kuulleensa Dannyn keikalla tapahtuneesta räjähdyksestä (vai oliko kyseessä pelkästä räjähdysvaarasta??) joskus 60-luvun lopulla. Matti ja Tepon keikallakin oli joskus ollut jotain ammuskeluvälikohtauksia. Riikka kyselee, onko Tapanin keikoilla joskus tapahtunut mitään vastaavia välikohtauksia. Tuohon voin sanoa suoraan, että Tapanin keikoilla vasta onkin tapahtunut vaikka mitä vuosien ja vuosikymmenten aikana! Todella hurjia juttuja! Näistä tulenkin kertomaan kirjassani kunhan onneton saan sen vihdoinkin valmiiksi.







Maanantaina 4.8 2008



Olen lisännyt uuden fajlin, Kuvia vuosien varrelta. Check it out!  : )




Kysymyksiä ja vastauksia:

Oletko luonteeltasi optimisti, pessimisti, vai realisti ?
Lähinnä kai realistinen pessimisti.


Kumpaa teistä Madeleine muistuttaa ENEMMÄN luonteeltaan ? Entä Edvard ?

He ovat molemmat niin omanlaisensa. Luonnehan ei ole pelkästään geeneistä kiinni. Ympäristön vaikutuksesta jotkut ominaisuudet pääsevät kukkaan, toiset tukahdutetaan. Matskun äärimmäisen sosiaalinen, hoksaava ja naurava luonne periytyy minusta lähinnä äidiltäni. Edvard on niin vahvasti oma persoonansa. Näen hänessä kyllä tietyn pehmeyden, jonka tunnistan itsessänikin. Kiva ja hyvä poika hän on. Uskollisesta ystäväpiiristä päätellen moni muukin on samaa mieltä. : )


Tapani on varsin monisärmäisen oloinen persoona. Onko särmät vuosien myötä hieman hioutuneet, tulleet terävämmiksi, vaiko kenties pysyneet ennallaan ?
ONNEKSI särmät YLEENSÄ hiotuvat vuosien mittaan. Tämä on toteutunut myös Tapanin kohdalla. Vielä olisi silti hiomakoneelle työtä...

Vakavasti puhuen. Särmät repivät lähi-ihmisissä toisinaan enemmän haavoja kuin mitä lääkäri määrää. Varsinkin kun monet vanhatkin haavat ovat niin syvät, että ne edelleenkin valuvat verta, noin kuvannollisesti sanoen. Joskus ihmiset hämmästelevät, kuinka vahva olen kestäessäni niin paljon. Tämä on kuitenkin harhakuva. Jos olisin vahva, minulla olisi ollut voimia mennä eteenpäin. Sikäli minusta ei ikävä kyllä ole esikuvaksi kenellekään, niin mukava ja mieltäkohentava kuin sellainen rooli ja asema olisikin.



Mitä mieltä olet turkistarhauksista ? Oletko puolesta vai vastaan ?
Tämä on vaikeudessaan suorastaan kammottava aihe. En pidä ajatuksesta, että turkikset kokonaan kiellettäisiin. Toisaalta en ole koskaan käynyt turkiseläintarhassa. Muuttuisikohan kantani jyrkästi jos näkisin eläinten olot omin silmin? Tarhaminkkien päästäminen luontoon on joka tapauksessa hirvittävä teko tietäen miten paljon tuhoa ja kuolemaa ne saavat siellä aikaiseksi. En osaa varmuudella sanoa olenko puolesta vai vastaan turkistarhauskysymyksessä. Kuuntelen mielelläni muiden mielipiteitä tässä asiassa.


Mitä opittavaa suomalaisilla olisi mielestäsi ruotsalaisilta ? Entä päinvastoin ?

Ei maksa mitään olla ystävällinen.
Suomalaiset, erityisesti suomalaiset miehet, itkevät enemmän ja avoimemmin kuin ruotsalaiset miehet. Minusta ruotsalaiset voisivat näyttää tunteitaan yhtä rohkeasti kuin suomalaiset.







3. elokuuta 2008

Päädyin eilen Sammattiin. Muut perheenjäsenet lähtivät häihin, jotka sattumalta olivat vain 30 km toisistaan, molemmat Savossa! Toinen avioituja oli Tapanin veljentytär Jenni, toinen Haukiniemen Heikkisten nuorin poika Antti-Jussi, joka nuorempana oli Matskun mielestä "söpö" mutta nyt jo "erittäin komea".
Myös Jennin häissä oli ollut oikein mukavaa. ja mikäs ihme se on, kun järjestäjinä toimivat maniot Seppo ja Eila Kansa!

Pirjo Kansa oli kovasti tanssittanut Edvardia ja opettanut tälle mm. valssin.

Ainut, mikä Matskua harmitti, oli ettei Tapanin nuorin veli Vesa ollut paikalla. Lieneekö saanut kutsun? Matsku nimittäin pitää erityisen paljon juuri Vesasta. Tapanilla ja Vesalla on isä sama, mutta äiti toinen. Vesa kasvoi yksin äitinsä kanssa ja on kaikin puolin iloinen ja tasapainoisen oloinen kaveri – eli siinä mielessä täysin erilainen kuin vanhin velipuolensa ; )

Vanhampani ja veljeni olivat Riihiviidan entisen pehtoorin hautajaisissa. Pehtoorin työvuodet sijoittuvat aikaan, jolloi isoisäni vielä eli. Minulla onkin paljon valoisia muistoja lapsuudestani, jolloin pehtoori saapui joka päivä kello puoli viideltä keskustelemaan työasioista isoisäni konttorille. Muistan nuo päivät aina kesäisen lämpiminä ja muistan kuinka pehtoori istahti tuolilleen kasvot syvästi ruskettuneina ja ilme iloisena. Hän tuoksui viljapellolle ja traktorille, ja aromit sekaantuivat kiehtovalla tavalla avoimesta ikkunasta tulvahtaneeseen puutarhakukkien tuoksuun. Noihin tilanteisiin kuuluu myös pannukahvin ihana tuoksu sekä emännöitsijä Helga Vuorion leipomat pikkuleivät ja pullapitko.

...Nyt aloin taas harhailemaan muistoissani, kuten minlle niin usein käy. Siis stop.  

Itse olin eilen Sammatissa, jossa Anita Remitz ja Sakari Reitamo pitävät kesäisin balettitanssileiriä. Eilen oli oppilaiden loppuesitys, eikä mikään ihan vaatimaton ollutkaan: hieman lyhennetty versio baletin suurteoksesta Gisellestä! Vaativat pääroolit esittivät kansallisopperan balettikoulusta juuri valmistunut Christa Huuskonen sekä Kalle Mäki Suomen kansallisbaletista.
Oli hieno esitys ja lisää hohtoa toi esitykseen se, että se pidettiin Lönnrot-opiston navetan vintillä! Upea veto!

Sen lisäksi että sekä Anita Remitz että Sakari Reitamo ovat ihmisinä suorastaan harvinaisen lämpimiä ja mukavia, he ovat myös uskomattoman aikaansaavia. Intensiivisen baletti- ja valokuvausharrastustensa ohessa he ovat molemmat huipputason ihotautilääkäreitä. Reitamo luennoi tutkimuksistaan paljon ulkomaillakin. Huvittavaa kyllä minä olen ennen heitä tutustunut Sakarin isään JOHANNES REITAMOON, jota kävin haastattelemassa useita kertoja Armi Kuusela-kirjaani varten. Johannes Reitamo oli nimittäin Armin löytäjä ja myös se henkilö, joka puhui Armin mukaan Suomen Neito-kilpailuun. Loppu onkin historiaa.







2. elokuuta 2008

Tänään on se kesälauantai, johon on kerääntynyt tavallista enemmän tilaisuuksia: kahdet häät, yhdet hautajaiset sekä tuttavien järjestämä ainutlaatuinen balettiesitys Sammatissa.


Katja kyseli erään Tapanin esittämän laulun nimeä. Laulu esitettiin argenttiinalaisten tangojen TV-taltioinnissa ja siinä kerrottiin pojasta joka viulunsoitollaan halusi tuottaa toisille iloa. Joku Bencho tms. oli Katjan muistikuvan mukaan pojan nimi. Kappaletta ei ole Tapanin Päivä jolloin rakastat- tangolevyllä. "Se on kaunis laulu ja olisikin hienoa, jos Tapani laulaisi sen levylle", Katja kirjoittaa.

Tapani muistelee kyseessä olevan milonga, eli alkuperään intiaanien kansanlaulu, jonka suomalaiset sanat teki Ahti Taponen. Kappaleen ainoa taltiointi on kyseisessä tv- ohjelmassa. Jos kenelläkään on konsertti nauhalla pistäkää ihmeessä Youtubeen. Ainakin meillä ei ole mitään sitä vastaan.
Näillä näkymin kappale e ole tulossa millekään levylle. Tapani ei myöskään tiedä, milloin hän mahdollisesti esittäisi sen taas.