Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Elokuu 2009

ELOKUU 2009

Ma 31.8

Terveisiä Luhangasta, jossa Tapanilla oli eilen illalla kesäkonsertti.
Viimeinen kesäkonsertti tältä vuodelta.
Niitä tulee ikävä.
Tänä kesänä olen ollut kolmessa Tapanin kirkkokonsertissa.
Kirkkokonsertti on haasteena vaativa, mutta en tiedä kovin montaa, jotka hallitsisivat tilanteen
yhtä hyvin kuin Tapani.
Tätä tosiasiaa on turha kierrellä ja kaarrella, niin parempi sanoa se suoraan : )
Tapanin ääni ja tulkinta yhdessä kauniin kirkko-interiöörin kanssa luo ihmeellisen rauhan ja kauneuden sieluun.
Flyygeliä konsertissa soitti mainio kaveri ja taitava muusikko Pertti Rasilainen.
Konserttia oli kuuntelemassa Luhangassa asuva Toni Edelman (joo, on Samulin isä), jonka lauluja Tapani esitti.
Konsertin jälkeen illastimme Tonin ja hänen dokumenttielokuva-ohjaajavaimonsa Kiti Luostarisen luona.
Toni oli valmistanut herkullista kesäkurpitsakeittoa
itse viljelemistään kurpitsoista.
Ja sienisalaatissa oli itse poimitut sienet.
Ja tomaatit olivat tottakai omasta puutarhasta.
Lähtiessämme Toni antoi meille mukaan vielä lahjatkin: pari CD:llistä säveltämäänsä musiikkia.
Toisen levyn nimi on "Kaislamusiikkia", toinen on "Ihanassa maassa."
Illallisen jälkeen oli ollut tarkoitus matkustaa takaisin kotiin.
Mutta päätimme sittenkin yöpyä Keski-Suomessa.
Yöpymispaikaksi tuli saari, johon soudimme.
Ennen puoltayötä lämmitimme vielä rantasaunankin.

Edellisen parta-aiheisen kirjoituksen tiimoilta on tullut mukavaa palautetta.
Muun muassa seuraava kirje:

Hienoa kun olet taas blogisi aaressa. Otan osaa aikaisemmin tapahtuneeseen ja toivon
Sinulle voimia ...

Parroista ja viiksista ei jaanyt epaselvaksi mielipiteesi. Olen kylla samaa mielta
vaikka en ole miehia sillatavalla haistellut. Viiksistani luovuin siina vaiheessa
kun valkoiset karvat nypittyani ei paljoa enaa jaanyt jaljelle.

Entinen ranskalainen vaimoni oli sita mielta, etta jos ajan viikset, niin han ottaa
avioeron. Kylla viiksillakin jonkinlainen funktio on ... jos ne on hyvin pesty.

Nyt ne on poistettu ja tulos on, sanoisinko aika komee.

tallaista nain meidan kesken !!!

terveisin,   pekka






To 27.8

Radiossa keskustellaan miesten parroista.
Minulla on asiasta selkeä mielipide: parta on pääsääntöisesti kuvottavaa katseltavaa.
Puhumattakaan siitä, että parrat yleensä myös lemuavat!
Törmätessäni parrakkaaseen tuttuun yritän aina parhaani mukaan pysytellä noin kahden metrin päästä hänestä.
Tämä vaatii yleensä väistelyä, sivuaskeleita ja vaivihkaa peruuttamista.
Mikäli risuparta kaikesta huolimatta pääsee lähestymään ja – hyi helkkari - vielä tarjoamaan poskisuudelma,
pidätän hengitystä niin suun kuin nenänkin kautta kunnes haisunäätä on jälleen siirtynyt kauemmas.
Parranpito vaatii äärimmäistä puhtauden- ja siisteydentajua kantajaltaan.
Erittäin huoliteltu kokonaisuus takaa yleensä että myös pieni parta, jossa jokainen karva on ojossa, on puhdas ja hajuton.
Tällaisen miehen nähdessä voi olla aika varma, ettei kyseessä ole suomalainen.
Risupartojen vaaliminen ei kerro miehekkyydestä vaan viestittää velttoudesta ja yleisestä likaisuudesta.
Entä viikset?
No jaa. Viiksistä yleensä näkee pyrkiikö kaveri Tom Selleck-look-a-likeen, vai onko ihanteena Clark Gable ja Erroll Flynn.
Jos minulta kysytte, niin vastaukseni on: viikset pois ja äkkiä!







Ti 11.8

Sopeutuminen ja surutyö L:n menettämisestä edelleen kesken.
Pikkuhiljaa pystyn ajattelemaan tapahtunutta ilman, että kauhun hyökyaalto joka kerta myrskyää lävitseni.
Sitäpaitsi olen keksinyt, miten terapoida niin itseäni kuin kaikkia heitä, jotka rakastivat L:a.
Teen hänestä muistokirjan.
En tietenkään julkistamista varten, vaan ihan vain meille, joille hän oli tärkeä ja keskeinen ihminen.

Matsku (Madeleine) lähti Tukholmaan ystävättärensä kanssa.
Tytöillä on kova hinku päästä Café Operaan, jossa käsittääkseni on tänä yönä jokin vip-juhla tai sen tapainen.
Annoin Matskulle muutaman Tukholmassa asuvan ystäväni puhelinnumeron, luulen että he pystyvät auttamaan tyttöjä pääsemään sisään.
Ymmärränhän minä, miten hauskalta ja jännittävältä tuollaiset juhlat ovat nuorten mielestä.
Tai no. Eivät ne juhlat sinänsä välttämättä niin hauskat ole.
Mutta se, että pääsee niihin osallistumaan luo ainakain hetkellisesti tietynlaisen maagisen olon.  







Su 2.8

Lauantai 1.8 oli päivä, jota en olisi koskaan halunnut kokea.
Tiedän, mitä on saada shokkiuutisen.
Olen kokenut sen aikaisemminkin.
Sellaisen, joka on niin karmea, että korvissa alkaa suhista, oksettaa, olet kuin mustan sumupilven keskellä, lamaantuneena ja järkyttyneenä ja toivot, että äsken kuulemasi lause oli vain pahaa unta, josta tuotapikaa tulet heräämään.
Mitään niin hirveää kuin mitä äsken kuulit, oli niin....hirveää, ettei sellaista voi eikä saa tapahtua. Se ei saa eikä se voi olla totta!
Se, mitä juuri kerroitte minulle ylittää inhimmillisen kestokyvyn! Viekää pois huono uutisenne, ja hävetkää huonoa pilaanne!
Luulen, että ehdottomasti kamalampia asioita mitä vanhemmalle voi tapahtua on se, että ovelle ilmestyy kaksi poliisia, joilla on vakavaa kerrottavaa.
Sinun poikasi on löydetty.
Tämän joutui kokemaan lauantai-aamupäivänä L:n äiti.
L, jonka minäkin olin tuntenut siitä asti kuin poika oli 11 vuotta vanha.
L oli kaikista oman poikani kavereista suosikkini.
Rakastin häntä kuin omaa lastani.
L:ssä oli hyvyys, lempeys ja lisäarvona älykkyys, jolla hän ei kuitenkaan koskaan briljeerannut.
Hän oli hyvä poika ja hänessä oli sydämen sivistys.
Hänellä oli pilkettä silmässä.
Jos en joskus jostain syystä saanut puhelimitse kiinni omaa poikaani, soitin L:lle, joka aina osasi kertoa missä poikani oli ja kenen seurassa. Jos oman poikani kännykkä oli suljettu L antoi minulle numeron, josta tavoittaisin pojan.

Espoossa on monenlaisia nuoria.
Sellaisia kuin L ei tosin ole kovin montaa.
Ei niin hyviä ole.
Suurin osa tapaamistani espoolaisnuorista on mukavia ihmisiä.
Osa näistä mukavista pärjää hyvin, osa on eksyksissä ja tarvitsisi kipeästi aikuisen ohjausta päästäkseen raiteille.
Mukana on myös täysin kuvottavaa rupusakkia.
Eikä tämä ole panettelua. Viittaan äärimmäisen röyhkeisiin, uhkaavasti ja muita kohtaan painostavasti käyttäytyviin ilmiselviin psykopaatteihin, joita katsellessa kiroan lakia, joka kieltää vanhemmiksi ilmiselvästi täysin kelpaamattomien ihmisten lisääntymisen.

En kerro enempää.
En tällä kertaa.
Mutta tulen kääntämään jokaisen kiven selvittääkseni miksi vain 19-vuotiaaksi asti elänyt L ei ole enää keskuudessamme.