Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Heinäkuu 2013

HEINÄKUU 2013


Torstaina 25.7

Siivoan keittiön ja keitän kahvit.
Radio päälle, asema on sopivasti Suomi Pop ja Erin laulaa otin tietoisen riskin kun hairahdin.
Sitten soi Paratiisi.
Ulkona paistaa lämmin kesäaurinko ja mieliala nousee.
Erinin laulu on jo varma klassikko.
Tänä kesänä se joka kerta tuo mieleen Katri-Helenan.
Näin tv-ohjelman, jossa hän sen lauloi.
Ja näin lehtikirjoituksen, jossa hänen kaverinsa vahvisti heidän rakkaussuhteensa.
Se oli ihana uutinen.
Oikeesti.
Sitä tunsi onnea ja ylpeyttä Katri-Helenan puolesta.
Muistelin milloin tapasin hänet ensimmäisen kerran.
Olin seurustellut Tapanin kanssa vasta muutaman kuukauden ja olin mukana keikkareissulla jossain Keski-Suomessa.
Jyväskylän kohdalla Tapani ehdotti, että käväisimme tervehtimässä Katri-Helenaa.
Se oli mukava vierailu.
Muistan Katri-Helenan lämpimän ystävällisyyden ja luonnollisuuden.
Hän katsoi suoraa kohti isoilla sinisillä silmillään, katse oli avoin sillä tavoin, että siitä näki hänen sieluunsa.
Useimmilla ihmisillä, ainakin meidän leveyksillä, on enempi tai vähempi sulkeutunut katse.
Tämän jälkeen olen tavannut hänet vain pari kertaa.
Edellinen kerta taisi olla filosofi Esa Saarisen luona 90-luvun jälkipuoliskolla.
Filosofilla ja hänen vaimollaan oli pippalot, bileet, Bulevardin asunnossaan. Paikalla oli Jorma Ollillaa, Kirsti Paakkasta, edesmennyt Pentti Kouri ja musiikkina soi Hurriganes.
Että tämäkin asia tuli mieleen.
Johtuu tietysti siitä, että Saarinen oli näkyvästi esillä Yle Teemassa pari iltaa sitten.
Näytettiin mm pari vanhaa haastattelua. 90-luvulla tehty haastattelu oli hyvä.
Saarinen on kieltämättä ollut raikas tuulahdus suomalaisessa yhteiskuntakeskustelussa.
Tottakai hänessäkin on omat ärsyttävät puolensa, kenessä ei.
Tykkäsin aikoinani kovasti hänen Sartre-luennoistaan yliopistolla.
Myöhemmin hän piti megaluentoja hotelli Hesperian (vai oliko se Inter-Continentalin) juhlasalissa, aiheena oli rakkaus ja parisuhde.
Nämä luennot olivat erittäin suosittuja, sali oli aivan täynnä maksavia kuulijoita.
Tapani ja minäkin olimme muutaman kerran paikalla, olimme saanet sinne kutsun. Jostain syystä koin juuri nämä luennot pitkästyttävinä ja epäkiinnostavina.
Tapani sen sijaan nautti niistä suuresti.
Hän tykkäsi kuunnella ja vaipui syvään meditatiiviseen oloon ja nukahti.
Tämä oli autuaallinen kokemus miehelle, joka kärsii vaikeasta nukahtamisongelmasta.