Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Helmikuu 2010

HELMIKUU 2010

Lauantaina 27.2 2010

Seurasimme Madeleinen kanssa yhtä ihmeissämme kuin kaikki muutkin miten hämmentävän helposti USA:n jääkiekkojoukkue luisteli kohti voittoaan.
Maalinteko oli kuin leikkiä vain.
Asetelmat saattavat muuttua täysin toiseksi kuin edellisissä olympialaisissa.
Tämä juuri tekee jääkiekon seuraamisen kiinnostavaksi.
Ilman kunnon häviöitä ei olisi dramatiikkaa.
Leijonien kapteeni Saku Koivu lausui ainoan oikean todetessaan että häviön tunnelmat on karistettava nopeasti ja keskityttävä seuraavaan peliin.
Siihen asti me katsojat esimerkiksi voimme ihastella, miten uskomattoman kaunis on Teemu Selänne häviönkin hetkellä.

Madeleine oli saapunut luokseni isänsä kyydissä suoraan lentokentältä.
Koulussa alkoi hiihtoloma. – Vain kolme kuukautta jäljellä koulua! hän parahti.
Luokan kaikki oppilaat viihtyvät niin hyvin keskenään, että heistä on lähes järkyttävän surullista erota toisistaan lukukauden päättyessä.
Luokan yhteishenki ja oppilaiden välillä vallitseva ystävyys on kuin unelma.
Matsku kertoo heidän käyneen läpi kuinka itse kukin koki toisensa ensimmäisen lukiovuoden alussa.
He ovat nauraneet sille, miten jokainen yritti omalla tavallaan esiintyä itsevarmasti peläten samalla kaikkien muiden näennäistä itsevarmuutta.
Matskun kertomusten kautta luokkakaverit ovat minullekin kuin tuttuja.
Samoin koulun opettajat.
Voiko nuorella ihmisellä olla ihanempia opettajia?
Sydämellisiä, rentoja, huumorintajuisia mutta silti topakoita.
Isoveli Edvard, joka on armeijassa sanoo, että elämä muuttuu vielä paremmaksi koulun jälkeen.
Matsku pitää tätä mahdottomana.
Kuunnellessani Matskua ajattelen itsekseni: Olipa onnistunut kouluvalinta.
Matsku ei vielä tiedä mitä tekee koulun jälkeen.
Pääasia, että pitää itsensä käynnissä, olen sanonut hänelle.
Ei tarvitse pyrkiä minnekään.
Opiskele avoimessa yliopistossa.
Opettele venäjää, saksaa tai ranskaa.
Ehdotuksestani soitimme ystävällemme, joka opiskelee musiikkikoulussa Pariisissa.
Annoin Matsun puhua aika pitkään Tuulevin kanssa, joka kertoi mitä koulussa opittiin ja miltä asuminen Pariisissa tuntui.
Puhelu päättyi siihen, että Matsku sanoi tulevansa kesällä viikoksi tai kahdeksi Pariisiin.
Matkakustannuksista hänen on vastattava itse.
Käyhän hän koulunsa ohessa töissä.



Keskiviikko 24.2 2010

Tarja Sipolalla on ihan hyvä kirjoitus lehdessä miesten ja naisten välisestä ystävyydestä.
Hän ehdottaa, että jos "ystävyys" pitää sisällään sukupuolielämän, olisi syytä puhua seksiystävästä.
Sipola sai sysäyksen kirjoittaa lukiessaan näitä iänikuisia debatteja aiheesta "onko miehen ja naisen ystävyys mahdollinen".
Tätä keskusteluahan käydään vähän väliä lehdissä.
Olen tulkinnut kyseessä olevan lähinnä tyhjänpäiväinen palstantäytehömpötys.
Tottakai on miesten ja naisten välistä ystävyyttä. Ja vaikka kuinka paljon!
Eikä sellaista ystävyyttä tietenkään pidä riskeerata ryhtymällä mihinkään turhanpäiseen intiimisähläykseen, jonka jälkeen kaikki muuttu oudoksi ja epämukavaksi.
Irtoseksiä kannattaa harrastaa lähinnä sellaisten henkilöiden kanssa, joista ei ole niin väliä tuleeko heistä todellisia ystäviä.
Kaikella on silti rajansa.
Myös toista ääripäätä täytyy varoa.
Kuten seksiä innokkaasti tarjoavia, hi-viirusta tahallaan levittäviä kumppaneita.
Mediassa etsitään tälläkin hetkellä oikein kuvan kanssa eräänkin tällaisen henkilön "uhreja".
Uhreja? Nojaa.
Mitäpä uutta tuossa on.
Tyhmästä käytöksestä on aina joutunut maksamaan.
Uhreiksi voisi nimittää niitä henkilöitä, jotka ovat saaneet tartunnan hi-virusta levittäneen naisen uhreilta.
Varsinkin silloin kun iljettävään tautiin sairastuu kotia ja lapsia hoitava vaimo, jonka mahtisonnia ja panomiestä esittävä aviomies tuhoaa kaiken hikisellä typeryydellään ja naurettavalla suuruudenkuvitelmillaan.


Tiistai 23.2 2010

Helsingin Sanomat kirjoittaa eilisaamun Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelusta.
Ingressissä lukee: "Suomen niukka tappio Tre Kronorille..." (s. B8)
Niukka?
Suomi hävisi 3-0.
Jani Pitkänen näytti kostavan hävityn matsin Patric Hörnqvistille iskemällä tätä rumasti kyynerpäällään.
Hörnqvist ei onneksi saanut vammaa vaikka näinkin olisi voinut käydä.
Hän ei kanna kaunoja vaan toteaa kaikenlaisen sattuvan jääkiekko-otteluissa.
Tyylikästä.
Like it.



Nilla lähettelee minulle silloin tällöin hauskoja tarinoita ja kuvia.
Tässä viimeisin:


En man och en kvinna var på semester. Efter middagen ville maken ta en tupplur.
Frun bestämmer sig då för att ta en tur i båten, fastän hon inte känner till sjön.. Hon åker ut en bit, lägger ankar och tar fram en bok och sätter sig och läser.

Plötsligt kommer skogvaktaren förbi i sin båt. Han stannar bredvid kvinnan och säger:
-God morgon, frun! Vad gör ni?
-Jag läser en bok, svarar hon (och tänker, Syns inte det?)
-Det är fiskebegränsning här, informerar han.
-Ja, det är möjligt, men jag fiskar inte, jag läser.
-Ja, men du har utrustning till det. Så vitt jag vet, så kan du ju börja när som helst. Jag måste ta med dig in till stationen och skriva en rapport.
-För att jag läser? svarar hon tvivlande.
-Ja, det är fiskebegränsning här, informerar han igen.
-Men jag fiskar ju inte, jag läser.
-Jo, men du har utrustning till det, så du kan ju börja när som helst. Jag måste ta med dig in till stationen.
-Om du gör det blir jag tvungen att anmäla dig för sexuella trakasserier, säger kvinnan.
-Men jag har ju inte rört dig, säger skogvaktaren.
-Det är sant, men du har utrustning till det. Så vitt jag vet, så kan du ju börja när som helst.
-Ha en bra dag, frun! sa skogvaktaren och åkte iväg.



Perjantai 19.2

Lasse Virenin kaatuminen ja voitto 10 000 metrin juoksussa Münchenissä sekä Leijonien voitto Globenissa Tukholmassa 1995 ovat urheilukisojen tähtihetkiä näin suomalaisen mielessä.
Mutta kyllä ruotsalainen Anja Pärsson on ihmemimmi!
Näittekö toissapäivänä televisiosta 60 metrin lennon 100 km:n tuntinopeudessa ja tästä välittömästi seuranneen hirvittävän näköisen kaatumisen jäisellä mäellä?
Suomalaiset ennustivat Pärssonin uran olevan auttamattomasti ohi. Jo oli aikakin! muistettiin lisätä.
Mutta eilen nainen otti pronssimitalin toisessa mäkilajissa! Vain sadasosa sekunti hitaampana kuin hopeamitalisti.
Peter Forsberg sanoi kannattavansa aina suomalaisia silloin kun ruotsalaisia ei ole mukana kisassa.
Minä taas kannatan ruotsalaisia aina kun suomalaisia ei ole mukana kisassa : )

Suomalainen euroviisuehdokas on valittu, mutta Ruotsissa kisaa vasta käydään.
Huomisessa semifinaalissa esiintyy mm Darin.
Darin loistaa muiden semifinalistien ollessa pelkkiä statisteja, kirjoittaa Aftonbladet.
Mutta Darinin kappale on ikävä kyllä huono, eikä olisi päässyt näinkään pitkälle ilman laulajan tulkintataitoja.
Pärjätäkseen euroviisuissa laulun on oltava hyvä.
Tai sitten on oltava toooosi tunnettu laulaja venäläisellä kielialueella Euroopassa.

Sarilta saapui kirje:
Oli kyllä todella hurjan näköinen ilmalento ja kaatuminen Anja Pärssonilla siinä syöksylaskun kisassa. Olin aika varma ,että siinä olisi tullut paha loukkaantuminen, mutta oli se kyllä ihme kun hän jo  seuraavana päivänä kilpailuihin osallistui ja vieläpä niin loistavalla suorituksella , että sai pronssia ! Melkoinen mimmi tosiaan ! Hattua täytyy nostaa.(Syöksylasku on muuten mielestäni vielä hurjempaa touhua, kuin mäkihyppy.)
Toinen kisoissa pronssia voittanut sisupussihan on Slovenian naishiihtäjä Petra Majdic , joka sprinttihiihdon lämmittelyssä ajautui ulos ladulta ja putosi kolme metriä syvään rotkoon. Loukkaantui siinä pahasti, mutta  osallistui kuitenkin  vielä samana päivänä naisten sprinttihiihtoon ja  tuli kolmanneksi ! Pyörtyi maaliin tulon jälkeen  ja hänet jouduttiin kantamaan sieltä pois.  Tutkimuksissahan selvisi sitten ,että Majdicilla oli  siinä rotkoon putoamisessa murtunut neljä kylkiluuta ja tullut repeämä keuhkoihin. Silti osallistui kisaan ja sai pronssia( mitalien jakoon hänet tuotiin pyörätuolissa). Virpi Kuitunenhan jäi nyt pois kahdesta hiihtokisasta kun hänellä ei ollut oikeanlaisia monoja mukanaan.  Ihmetyttääkin se kun vielä puhutaan suomalaisesta sisusta, vaikka muunmaalaisilla sitä sisua tuntuu olevan paljon enemmän.

Se on kyllä kumma juttu ,että suomalaiset usein toivovat ruotsalaisille epäonnistumista . Itse ainakin tykkään , että Pohjoismaat pärjäävät etenkin talviurheilussa ja mielummin kannatan Ruotsia kuin Norjaa, jos Suomalaisia ei ole jossain kisassa mukana .

T:Sari

Sari kirjoittaa viisaita.
Hurjat urheilusaavutukset ihmetyttävät ihmistä (minua), joka tuskin uskaltaa tehdä kuperkeikkaa.
Anja Pärssonin, kuten myös Petra Majdicin, saavutukset pistävät kuitenkin miettimään asianomaisten mielenlaatua. Pärsson on kertonut, miten vaikea oli nukkua onnettomuuden jälkeinen yö.
Oli pidettävä pelko pois mielestä ja keskityttävä seuraavan päivän haasteisiin, vaikka kroppa on tuskaa täynnä ja kuolema tai ainakin halvaantuminen oli ollut hilkulla samana päivänä.
Paineiden sietokyky on mielenkiintoinen asia.
Sitä on joutunut kaiken aikaa opettelemaan siviilielämässäkin.
Eteenpäin on mentävä vaikka tuska olisi hirmuinen.
Tuska on näin sivareissa yleensä henkisellä puolella (josta se kyllä sitten löytää tiensä myös ruumiiseen).
Tuttuja tiloja monelle meistä.