Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Helmikuu 2013

HELMIKUU 2013

Ti 26.2 2013

        Tapanilla on tapana kuunnella klassista musiikkia ennen nukkumaan menoa, ja toisinaan hän jättää sen päälle nukahtakseen tunnelmaan. Tällä kertaa hän soitti Claude Debussy´ta  sekä Beethovenin Kuutamosonaatin, joka oli ensimmäinen klassinen levy jonka hän osti -64 ollessaan 15-vuotias. - Tämä on mun unisoitto, hän sanoo.
        Eilispäivänä oli Tapanin eräs laulu-ja viihdetaiteilijatuttava käymässä. Tapani jututti kaveria miellyttävän rentoon mutta silti valppaaseen tyylinsä - tiesinhän, että hän on loistava jututtaja ! - ja minä filmasin juttutuokion, joka venähti pari tuntiseksi. Katsoessani filmimateriaalia läpi, koen ainakin itse sen sekä kiinnostavaksi että hauskakasi. Haastattelijalla ja haastateltavan välillä on hyvä energia ja puhe kulkuu soljuvana mutta silti pohdiskelevana. Lisää puheenaiheita olisi ollut vaikka kuinka, ja ennen kaikkea syventäviä sellaisia. Olemme jo sopineet kyseisen kaverin kanssa, että jatkamme haastattelutuokiota kun hän kolmen viikon päästä palaa reissultaan, jonne hän huomenna lähtee.

        Mielenkiintoisia ihmisiä ja aiheita on omintakeisessa Suomessamme valtavasti. Osaa näistä ryhdymme ikuistamaan ja esittämään netissä. Dokumenttimme, vai pitäisikö sanoa tallenteemme, ovat mahdollisimman autenttisia ja mutkattomia, -eivät siis tiukan tarkkaan suunnitetuja vaan pikemminkin eläviä tilanteita. Itse tulen pysyttelemään kameroiden takana. Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, että tekninen väineistömme on toistaiseksi suhteellisen vaatimatonta tasoa.

Tarvitsemme näiltä tiimoilta apujoukkoja mukaamme !
Ota ihmeessä yhteyttä, jos tiedät tietäväsi yhtä sun toista filmaavien kameroiden käytöstä ja filmimateriaalin jatkokäsittelystä. Hommia on pientä korvausta vasten tarjolla aika paljon. Kirjoita osoitteeseen ninaafenehjelm@gmail.com



Tällä kertaa estetisoin kirjoituksen kuvilla, jotka otin pari kuukautta sitten Finlandiatalolla, jossa Helena Paavolan Absolute girls esiintyi Noora Karman kanssa. Kuvaaminen tapahtui Helenan pyynnöstä.
        
Noora ja absoluuuttiset .jpg
Noora Karma & Absolute girls
Noora Karma lavalla Finlandia-talolla.jpg


2722013_21723_2.jpg

Ma 25.2

        - Siinä on Wiola nuorena, Tapani totesi katsoessaan Yle Areenalta Iskelmä-Suomi- ohjelman neljättä jaksoa.
        Tapani viittasi jazz-laulaja Wiola Talveen, johon Tapanilla on erikoissuhde koska hän on Ahti-isän serkku. Näin ollen Tapani ja Wiolan tytär Marle Mikkola- joka myös on jazz-laulaja - ovat pikkuserkkuja.
Wiola tuli kuuluisaksi jo 50-luvun puolivälissä ryhtyessään suositun Onni Gideonin orkesterin laulusolistiksi. Tapani muistaa hyvin nämä ajat, jolloin hän itse vielä oli pikkupoika mutta Wiola jo kuuluisa. Nimeä saanut laulajatar tuli aina silloin tällöin käymään Tavastilaan yhdessä Pertti-veljensä ja Elli- äitinsä kanssa. – Elli-äiti oli iloinen tyyppi, rento kuin mikä ja aina iloinen. Jutuissa oli aina mukana rutkasti huumoria. Epävirallinen syy tulla maalle käymään oli "auttaa heinätöissä". Eikä kenelläkään ollut mitä sitä vastaan, tietenkään.
        Elli, os Virkki, oli Koiviston karjalaisia joka naimisiin mentyään muutti Viipuriin, jossa Wiola on syntynyt.
Wiolan Pertti-veli oli YK:n ensimmäisessä rauhanturvajoukossa Suezin kanavalla vuonna 1956. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki palomiehenä ja piti kukkakauppaa Stockmannin tavaratalon aulassa.
        Meni monta vuotta ettei Tapanilla ollut yhteyttä Wiolaan, joka 60-luvun alussa muutti pysyvästi Lontooseen.
Talvella -68 jolloin Tapani oli muuttanut Helsinkiin, Wiola yllättäen otti yhteyttä ja pyysi käymään. Hän oli tullut Suomeen ja lapset Marle ja David olivat mukana. He asuivat Suomen vierailunsa aikana Elli-äidin luona, joka oli muuttanut Laajasaloon, vanhan kartanon yläkertaan. - En millään muista mistä sillä kertaa puhuimme, mutta Wiolaa on aina ollut hauska tavata hänen hyväntuulisuutensa ja eläväisyytensä vuoksi.
        - Olihan hän aika rohkea kun uskalsi yksin lähteä maailmalle vuonna 1960, Tapani miettii. Jazz-staili on aina istunut hänelle luontaisesti ja hän oppi nopeasti englannin kielen.
        1970-luvulla Wiola oli mukana Tom Jonesin maailmanlaajuisilla kiertueilla. Samoihin aikoihin Wiola lapsineen ryhtyivät viettämään kesät Suomessa. Tapani oli vuokrannut kesämökin Kivijärven rannalta Luumäeltä, mutta totesi pian ettei hän keikkakiireiltään ehdi viettää siellä aikaa. Niin hän antoi kesäpaikan Wiolalle ja lapsille käytöksi.
Viime vuosikymmenet Wiolalla on yhdessä miehensä kanssa ollut koti niin Lontoossa kuin Miamissa ja Bostonissa.
Mutta kesämökki on Suomessa.  
Vuosien varrella olemme tapailleet Wiolaa silloin tällöin. Suomessa käydessään hän on useita kertoja järjestänyt kesäjuhlat, joissa on ollut mukana iso liuta vanhoja jazzareita ja muita ystäviä. Näissä juhlissa Tapanilla ja minullakin on ollut ilo olla mukana.


2722013_21723_2.jpg

Pe 22.2 2013

Viikko pyörähtää niin ripeästi ettei ole ihme, että vuosikin tuntuu vierineen kuin tuulahdus vain.
Ja silti vuodentakaiset elämykset ovat äkkiä niin kaukaiset.
– Oliko se kaikki totta? Olinko minä todella siellä? Tapahtuiko todella se kaikki mikä enää elää vain muistoissa, unenomaisina ja ihmeellisinä ?

        Mennyt viikko on täyttynyt tapaamisista ja uusien hankkeiden valmistelusta.
Kävin pari kertaa Bikram-joogassakin, josta on tullut suosikkilaji. Kirsi Koskinen, hyvä ystävä ja ihana ihminen, toi bikramin kuusi vuotta sitten Suomeen. Hänen studionsa, tai vanhanaikaisesti sanottuna voimistelusalinsa, sijaitsee keskeisellä paikalla Helsingissä, Kaivokadulla vastapäätä Rautatienasemaa. Kirsi on pätevä opettaja ja hänen tuntinsa ovat niin suosittuja että kaikki halukkaat eivät aina mahdu mukaan. Voisikin sanoa, että Kirsin tunneissa ei ole muuta vikaa kuin se, että niitä pitäisi olla enemmän !

        Kirsi on jännä tyyppi, joka paneutuu kunnolla kaikkeen mitä tekee.
Aikaisemmin hän oli portrettikuviin erikoistunut valokuvaaja. Tapanin tangolevyn kansikuva on Kirsin ottama.
City-lehteen Kirsi kuvasi paljon mutta on hänen kuviaan nähty Suomen Kuvalehdessäkin. Erityisesti muistan erään hieman veikeän, iraanilaisia naisia esittävän SK:n kansikuvan.

        Ja onhan Kirsi työskennellyt valokuvamallina, teki jonkun shampoomainoksenkin Cindy Crawfordin kanssa. Pariisissa Mick Jagger yritti vikitellä häntä eräässäyökerhossa. Kirsiltä ei herunut kuin tuima katse. Jaggerin vieressä istui nimittäin tämän vaimo Jerry Hall. Sen sijaan Kirsi suostui tanssimaan hauskan ja vähän erikoisen näköisen, värikkäästi pukeutuneen kaverin kanssa. Kirsi ei miestä tuntenut mutta kun hän tuli tanssilattialta hänen ystävättärensä sanoi innostuneena: – Etkö sinä tunnistanut häntä ? Sinä tanssit PRINCEN kanssa !

        Eräänä iltana meillä vieraili New Yorkissa jo vuosikymmenet asunut ystävä Tapio Kanninen, jolta on juuri ilmestynyt kirja nimeltä Crisis of Global Sustainability. Siinä pohditaan maapallomme tilaa ja mitä pitäisi tehdä minimoidaksemme ekologiset kriisit.

Iltapäivällä kävin tervehtimässä Maija Heiskalaa, 93 v, jota virkeytensä puolesta hyvin voisi pitää 40 vuotta nuorempana. Maijan kanssa on mukava keskustella. Terävällä älyllään ja hyvällä huomiokyvyllään hän seuraa tarkasti tämän päivän asioita mutta usein haluan mielummin kuulla minkälaista oli silloin ennen. Maijalla oli kolme veljeä, jotka kaikki kaatuivat sodassa. Talvisota vei vanhimman veljen ja jatkosota kaksi nuorempaa.
Maija opiskeli itsensä lääkäriksi ja erikoistui sisätauteihin "koska se on niin valtavan kiinnostava alue". Tänään juttelimme Maijan kanssa raakamaidosta, josta Silminnäkijä-ohjelman toimitus oli tehnyt hyvän ja tärkeän reportaasin (katsottavissa Yle-Areenassa). Maija ei ollut nähnyt tätä ohjelmaa mutta hänelle on aivan itsestäänselvää, että raakamaito on terveellisempää kuin kaupassa myytävä prosessoitu maito. Siitäkin huolimatta että yleinen hygienia oli entisaikoina huomattavasti alhaisempi kuin nykyään "niin ei meistä kukaan saanut mitään haittaa raakamaidosta", kuten Maija sanoi. "Eikä kellään ollut mitään laktoosi-intoleranssia. Ja miten hyvältä oikea, kunnon maito maistuu!"


Myöhään illalla saapui hyvä ystävä Teuvalta, loistava laulaja Mika Nisula, johon tutustuin Ilmajoen Musiikkijuhllien aikaan puolitoista vuotta sitten. Mika yöpyy meillä jatkaakseen matkaansa aamuseitsemältä. Käydessäni alakerrassa kuulin kuinka hän lauloi ooppera-aariaa suihkussa. Piti ihan pysähtyä ja salakuunnella vähän aikaa.


2722013_21723_2.jpg


8.2 2013

Takas ollaan !

Nimittäin Suomessa ja Westendissä jonne olen jälleen koitiutunut vaihderikkaiden vuosien jälkeen.
Asuttuani pari vuotta Helsingissä siirryin - kuten aluksi tuumailin- vain kesäksi maalle, Ilmajoelle, mutta viihdyin siellä
peräti kaksi kokonaista kesää ja yhden kokonaisen talven. Kesät olivat ihmeellisiä, maagisuudessan lähes unenomainen kokemus tiivistahtisine, valtavine ja upeine hääjuhlineen, joista jokainen oli järjestetty yksilöllisesti, jokainen yksityiskohta toteutettu hääparin toiveiden mukaan. Se oli tottakai työlästä mutta ennen kaikkea hauskaa!

Yksi asia silti harmittaa kun kuulin siitä. Nimittäin väite, että minä olisin tehnyt konkurssin.
Se ei nimittäin pidä paikkansa.
Minusta kenenkään ei pidä hävetä konkurssiaan, sellainen kuuluu elämän ikäviin asioihin. Raskasta se varmasti on, mutta ei hävettävää.
Minä en kuitenkaan ole konkurssia kokenut, vaikken totta vieköön muuten ole säästynyt elämän takaiskuilta.


Tapani oli muuten usein nähty vieras Ilmajoella, ja hän oli aina yhtä tervetullut.
Muutettuani joitakin vuosia sitten Westendin talosta omaan asuntoon Helsingin Tehtaankadulle vilpitön tarkoitus oli se, että meidän, Tapanin ja minun, tiet nyt erkaantuisivat.
Mutta erinäisten, värikkäidenkin, vaiheiden kautta tilanne meni siihen, että minä aloinkin manageeramaan Tapania. Tuttua hommaa ja monella tavalla hauskakin elämänvaihe.
Mutta sitten tuli tämä iloinen hyppy Etelä-Pohjanmaalle, jossa syöksyin sunpäin uusiin seikkailuihin.
Voi että rakastin sitä työtä silloin kun meillä oli mukava ryhmä kylässä ja useimmathan, lähes kaikki, olivat aivan ihania.
Oli myös niitä, joiden seurassa syntyi aivan erikoisen hyvä tunnelma ja heidän muistoaan säilytän ikuisesti sydämessäni.
        
Ilmajoen jälkeen sattuma vei minut Pariisiin.
Anneli Sarista, joka on asunut Pariisissa yli 30 vuotta, tuli hyvä ystävä, aivan kuten hänen tyttäristään Marista ja Irasta - jotka sivun mennen sanottuna tekevät vaikutuksen. En tiedä mitä olin odottanut, mutta heidät tavatessa tuntee heti, että heidän seurassaan viihtyy. Jalat ovat tukevasti maassa ja he ovat molemmat aikaansaavaa, vastuullista sorttia.

Tapanin ja Edvardin elämä on hyvässä mallissa, terveelliset ruokailutottumukset ja mielen hallinnan harjoitukset kuuluvat jokaiseen päivään. Madeleine opiskelee Tukholmassa. Syksyllä vietin pari-kolme kuukautta hänen luonaan. Matsku kun sattuu olemaan sellainen ihminen, että hänen seurassaan viihtyy aina. Kun hän on paikalla tuntuu, että on tapahtumien keskiössä. On juhlan tuntua!