Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Huhtikuu 2009


HUHTIKUU 2009



30.4

Maanantain blogikirjoitus on herättänyt mukavasti reaktioita.
Kuten jo lupasin, tulen jatkamaan samasta aiheesta. Lisää pökköä pesään vaan!

Koska vappukiireet tällä hetkellä painavat päälle, heitän tällä kertaa vain muutaman lisälauseen aiheesta, ja piristyksen vuoksi vielä selvällä ruotsinkielellä.
Ruotsinkielen hallitseminen on hauskaa! Suosittelen lämpimästi! : D

Enligt mig handlar inte fildelning om stöld. Att ladda ner musik för eget bruk är inte märkvärdigare än det som alla ungdomar sysslade med redan på 70-talet då man bandade musik från radion in på kasetter.
Lagen som förbjuder fildelning borde ses om.
Man kan inte ha en lag som kriminaliserar en hel generation!

När tekniken väl är uppfunnen utnyttjas den. Till saken hör att det alltid uppstår en hop vilt skriande moralister som fördömer tillämpningen av nya metoder. Vilken fasa och förskräckelse väckte inte cykeln som ny uppfinning. Många ansåg cyklandet som moraliskt anstötligt och allmänt fördömligt och krävde att cykeln borde förbjudas.

I mitt senaste blogginlägg påminde jag om tumultet och debatten som uppstod då c-kasetten uppfanns. Detta blir skivindustrins slut, pläderade man. Som jag redan tidigare konstaterat gick det precis tvärtom. Skivindustrins omsättning och vinst mångdubblades!

Några år innan hade det debatterats om hur televisionens inmarsch i vardagsrummen skulle ta kol på biograferna.
Blev det så?

När VHS - (och Beta-kasetten) kom till marknaden blev det återigen ett ramaskrik. NU har tekniken gått för långt!
Som vi vet löstes ”problemet” med c-kasetter och vhs-band så att produkterna pålades en extra kostnad som vidareforslas till musik- och filmindustrin.

Inför fildelningssajten står man nu handfallen. Hur skall de hanteras? Jo, med ovillkorligt fängelse och krav på miljonersättning!
Såja, så var det problemet löst och alla moralistiska knäppgökar känner tillfredsställelse över att rättvisa skipats.

Men allvarligt talat.
Lagen om upphovsrätt har tagit sig rent löjliga former. Hur idiotiskt är det inte att t.ex. taxibolagen tvingas betala en årlig avgift till Teosto och Gramex för att taxibilarna skall få ha radion på om en kund sitter i bilen.
Det blir ju i praktiken en dubbel betalning till Teosto och Gramex. Radiostationen betalar ju redan till dessa instanser när de spelar upp en skiva. Jag tycker att Teostos och Gramex politik är småsint och girig.

Borde man inte i logikens namn och för rättvisans skull införa en motsvarande lag för bildkonstnärerna också?
Alla som har tavlor synliga på allmänna ställen borde betala en extra avgift till konstnären.
Varför skall musiken särbehandlas?

PS. Niille suomalaisugreille, jotka vihaavat suomenruotsalaisuutta ja yllyttävät painumaan ”takaisin Ruotsiin”,
heitän samalla mitalla takaisin: Painukaa te takaisin sinne Volgan mutkaan, josta tulittekin!
(Äh, älkää menkö. Teistä on suurin osa kuitenkin niin nastaa porukkaa ; )

Klara Vappen kaikille! Let the sunshine in… : )




Maanantaina 27.4

Käyn aika usein elokuvissa.
Silloin tällöin ostan cd-levyn. DVD-levyjä omistan valtavat määrät.
Lisäksi lataan aika usein musiikkia ja elokuvia netistä.
Pirate Bay on suosikkini, mikä tuskin on yllätys.
Kyseessähän on sentään maailman suosituimpia torrent-seurantapalvelimia.
Musiikin ja elokuvien lataaminen käy minulta kuin itsestään.
Omassa nuoruudessani ei tunnetusti - ikävä kyllä - vielä ollut internettiä, eikä Bit Torrenteja, mutta lainailimme ahkerasti toisillemme äänilevyjä, jotka kopioimme kaseteille. Se oli edullinen tapa kuunnella musiikkia. Kasetit olivat halpoja ja niihin mahtui noin kaksi pitkäsoittoa.

Muistan hyvin, kuinka kovasti äänilevyteollisuus hermostui kasettien keksimisestä. Väittivät, että kasetit aiheuttavat niille valtavia taloudellisia menetyksiä. Pelästyneet poliitikot lykkäsivät kaseteille lisämaksun, jonka tuotto kohdistettiin ääniteteollisuudelle.
Kasettien ilmestyminen markkinoille mullisti totta vie koko ääniteteollisuuden.
Levy-yhtiöiden tuotto nimittäin monikertaistui! Rahaa tuli ikkunoista ja ovista.

Jälleen tekniikka on ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Ja jälleen säikähtävät levy-yhtiöt, ja näiden lisäksi myös elokuva-yhtiöt. Yhteisvoimin nämä ovat nyt heittäytyneet ruotsalaisen Pirate Bayn kimppuun, tarkoituksenaan tuhota tämän toiminta ja järjestää palvelinta ylläpitäville nuorille miehille varoittavana esimerkkinä niin karmeat tuomiot, että kaikki vastaavaa toimintaa ylläpitävät tahot sulkevat välittömästi palvelimensa. Jokainen aikaansa seuraava henkilö tietää, minkälaiset tuomiot pojille muutama viikko sitten määrättiin. Kaikki neljä palvelimen kehittänyttä poikaa saivat vuoden ehdottoman vankeustuomion, minkä lisäksi heidät määrättiin maksamaan 30 miljoonaa kruunua.

Miksi? Siksi, että heidän toimintansa heikentää levy- ja elokuvayhtiöiden tuottavuutta.
Pirate Bay on toiminut nyt kuusi vuotta.
Vain pari viikkoa sitten Hollywoodista tuli riemuisa viesti: viime vuosi oli Hollywoodin kaikkien aikojen paras ja tuottoisin!

Pidän Pirate Bay-nimestä. Se on itseironinen. Rosvoutta toiminnassa on yhtä paljon kuin suomalaisessa Merirosvoradiossa 60-luvulla.
Pirate Bay tarjoaa meille, suurelle yleisölle, mahdollisuuden lainailla musiikkia ja elokuvia toisillemme. Meidän ei tarvitse kuljetella toisillemme äänilevyjä muovikassissa, kuten minun nuoruudessani, vaan kopioimisen voi suorittaa kotonaan tietokoneen ääressä. Mukavaa!

Eivät Pirate Bayn pojat tule joutumaan vankilaan, vaikka mistään mitään ymmärtämättömät lautamiehet ja sittemmin jääviksi todettu tuomari niin määräsivätkin. Kukaan ei ole edes pystynyt selkokielellä kertomaan, mihin rikokseen he edes olisivat syyllistyneet.

Keskustelu Pirate Baysta tulee jatkumaan.

Itsekin jatkan sitä mielelläni.







Sunnuntaina 26.4

Keskustele jatkuu...







Lauantaina 25.5

Pian tulee kolme vuotta siitä kun finanssioikeuden professori Kari S. Tikka löydettiin tapettuna kotonaan Helsingissä.
Muistatteko vielä tuon järkyttävän tapauksen?
Helsingin keskustassa pyöriville Tikka oli tuttu näky katukuvassa.
Hän oli aina pukeutunut siistiin harmaaseen pukuun, mutta silti hänen olemuksessaan oli jotain veikeän hippimäistä, jopa vallatonta.
Ehkä pitkä, sivulle vedetty otsatukka, jota hän vaivihkaa aina välillä työnsi paikoilleen loi tuon vaikutelman.
Kaverissa oli svengiä!
Proffa hänestä oli tullut jo 31-vuotiaana! Häntä pidettiin maan johtavana veroasiantuntijana.
Kari S. Tikkaa kutsuttiinkin lempinimellä "veroproffa."

Hän nousi mieleeni katsoessani Ylen Areenalta viime torstaina lähetettyä OBS-ajankohtaisohjelmaa, jossa haastateltiin mm
Lintilän työryhmään kuulunutta kansanedustajaa Ulla-Maj Wideroosia.
Miten nämä asiat liittyvät yhteen? Eivät muuten kuin sattumalta, kuten niin usein.

Joitakin vuosia sitten, tarkemmin sanottuna vähän yli neljä vuotta sitten, minut yllättäen pyydettiin osallistumaan tv-ohjelmaan.
Ideana oli siinä, että saisin kutsua ohjelmaan mukaan haluamani henkilön jonka kanssa keskustelisin itse toivomastani aiheesta.
Tiesin heti kenet halusin ohjelmaan.
Veroproffa Kari S. Tikan!
Kari S. Tikka kannatti tasaveroa. Olin äärimmäisen utelias päästä kuuntelemaan hänen perustelujaan.
Tv-ohjelman tuottaja oli silminnähden yllättynyt ja innostunutkin valinnastani. Hän otti yhteyttä Tikkaan, joka heti suostui mukaan.

Sattumalta olin samoihin aikoihin lupautunut asettua ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin.
Pettymys oli suuri kun ilmeni, etten voikaan olla mukana tv-ohjelmassa koska siitä kuulemma koituisi kohtuutonta hyötyä minulle (erinomaisen vaatimattomassa) kampanjassani. Ylellä on määräyksensä, ja näitä oli noudatettava.

Sovimme, että yritämme toteuttaa keskusteluohjelman Kari S. Tikan kanssa joskus myöhemmin.

Käytiin kunnallisvaalit. (Minusta tuli varavaltuutettu, eli "varis", kuten silloinen avokumppanini minua hellästi nimitteli.)

Eräänä päivänä näin lööpin.
Tunnettu veroprofessori löydetty kuolleena kotonaan. Epäiltiin murhaa.
Näin ollen en koskaan päässyt kysymään häneltä, miten ihmeessä hän uskoi niin lujaa tasaveron toimivuuteen.

Entä miten Wideroos liittyy asiaan?
Wideroos oli tuohon aikaan valtiovarainministeri ja kävin tapaamassa häntä kysyäkseni tulisiko hänelle mieleen, jokin yksityiskohta, jota olisi hyvä käsitellä Tikan kanssa.
Yllättäen ilmeni, ettei Wideroos ollut koskaan edes kuullut koko miehestä.
Sinänsä miellyttävä tapaamisemme supistui siihen, että minä kerroin ministerille Kari S. Tikasta ja tämän ajatuksista.

Veroprofessorin täysin järjetön tappaminen oli jälleen kerran hyvä muistutus elämän hauraudesta.
Taposta vangittiin pari nuorukaista, joista toinen oli eestiläinen ja toinen venäläinen.
Ei heillä ollut sen kummempaa syytä tappaa professori kuin että halusivat varastaa tältä vähän käteistä ja muutama pullo viinaa.





Perjantaina 24.4

Niin paljon aiheita, niin monta näkökulmaa.
EU-ehdokkaana on jatkuvasti punnittava, mille näkökulmille antaa painopisteen.
Miten toimia ja tehdä kun kaikki vaihtoehdot tuovat mukanaan omat ongelmansa.
Pitäisikö esimerkiksi luontoa pahasti saastuttavat fosfaattipitoiset pesuaineet kokonaan kieltää?
Tottahan toki, vai mitä...?

Kyllä minäkin olen aina pyrkinyt ostamaan fosfaattivapaita pesuaineita.
Ja juuri sen vuoksi pyykinpesukoneemme on ollut täynnä tukkivaa sakkaa, jota on erittäin vaikea putsata pois.
Fosfaattivapaissa aineissa käytetään korvaavana aineena kaoliinia, joka aiheuttaa tuon epätoivottavan sotkun ja sakeuden.

Muutaman kerran olen pistänyt koneeseen mäntysuopanestettä.
Mikäli olette kokeilleet samaa tiedätte, miten siinä käy.
Kone täyttyy vaahdolla, joka pursuaa ulos.
Kaikki on saippuassa mutta pyykki edelleen likainen.

Käsipesuun mäntysuopa käy hyvin, ja siksi pesenkin suuren osan pyykistä käsin, mäntysuovalla.
Lakanat, pyyhkeet ja farkut vaativat pesukoneen.
Tietysti nekin VOI pestä käsin, mutta jos ollaan rehellisiä, ei meistä kovin moni sitä tee.
Eikä tule tekemäänkään koska pyykinpesukoneet on kerran keksitty.

Pitääkö fosfaattipitoiset pesuaineet siis kieltää?

Kyllä, pitäisi.
Mutta kun sitä ei voi tehdä.

Ensin on keksittävä korvaava pesuaine, joka EI hajota eikä tuki pesukoneita.

Lisää rahaa kemisteille!






Torstaina 23.4

Osallistuin eilen EU:ta koskevaan paneelikeskusteluun Tampereella.
Lopussa paneelin puheenjohtaja pyysi meitä kaikkia ehdokkaita kertomaan mahdollisen iskulauseemme kampanjassamme.
Minulla ei ole varsinaista iskulausetta, ainakaan vielä, mutta erään mainion ehdotuksen olen saanut.
Mikä se on?
No tietysti
KYLLÄ KANSA TIETÄÄ!  ; )






Keskiviikkona 22.4

Toivotaan, että Venäjän presidentti Medvedev on niin länsimaalainen kuin miltä hän Suomen vierailullaan vaikutti olevan.
Ettei kaikki vain olisi taktista hämäystä..
Venäläiset ovat yksilöinä siinä määrin ihania ihmisiä, että olisivat totisesti ansainneet saada osakseen
toimivamman yhteiskuntajärjestelmän kuin mitä heillä ressuilla on tähän asti ollut.
Ensin oli karmaiseva Neuvostoliitto-diktatuuri ja sen jälkeen täysin kaoottinen ja vastuuton kapitalismi...






Maanantaina 20.4

Kuten etusivusta näkyy, olen avannut EU-kampanjaosion kotisivuillani.
Tekstiä tulee vähän väliä lisää.
Lukekaa ihmeessä!
Kysymyksiäkin voi lähettää.
Niihin vastaan tuttuun tapaan erittäin mielelläni ; )





Sunnuntaina 19.4

Käy katsomassa!  : )







Lauantaina 18.4

Terveisiä Brysselistä, josta saavuin viime yönä, sekä Jyväskylästä, jossa osallistuin tänään EU-ehdokkaiden paneelikeskusteluun.
Toissapäivänä ryhmämme tapasi Brysselissä mm Venäjän entisen pääministerin Mikhail Kasyanovin, joka oli aktiivisesti mukana luomassa Venäjälle yksilön vapauksia ja oikeuksia lisääviä reformeja.
Kasyanov oli useita vuosia Putinin läheisin mies, mutta sitten Putin tykkäsi, että olisi sittenkin mukavampi luoda kova kontrolliyhteiskunta, jota hän itse johtaa.
Tämä taas ei ollut ihmisoikeuksia ja demokratiaa arvostavan Kasyanovin mieleen, ja näin kaverusten tiet erkanivat.
Russia is a fascinating country, kuten Alexander Stubb diplomaattisesti muotoilee Blue Wings-lehden kolumnissaan.
Niin tai näin, Euroopan unionin, eli meidän, on kuitenkin tultava toimeen Venäjän kanssa.
Se on molemmille osapuolille eduksi.

Eilen vierailimme mm. Naton päämajassa.
Mitä mieltä olen Suomen liittymisestä Natoon?
Tämän tulen paljastamaan pian avaamillani EU-sivuillani  : )





Tiistaina 14.4

Ah- ihanaa voida taas nauttia tavallisesta arjesta!
Arkipäivät ovat parhaat päivät!
Eilen olin Sari Nären syntymäpäiväkutsuilla, jotka hän oivallisesti piti Kaisaniemessä, Kasvitieteellisessä puutarhassa. Oli upea paikka ja mukavat kekkerit!

Tänään soitti Helsingin Sanomien toimittaja liittyen EU-ehdokkuuteeni.
Valmistauduin vastaamaan teräviin kysymykiin.
Toimittaja halusi vain tietää ikäni.
Eikö sinulla ole muuta kysyttävää, ihmettelin.
Ei, kuului vastaus.
Ei yhtä ainuttakaan muuta kysymystä?
Ei.
En voinut kuin naurahtaa todetessani hänelle, että te Hesarin toimittajat olette täysin oma rotunne, jonka päälle
en luultavasti tule koskaan ymmärtämään.
Me olemme niin viisaita, toimittaja sanoi tajuten itsekin (?) lauseensa ironian.

Huomenaamuna matkaan Brysseliin oppimaan uusia asioita. Paluu viikonloppuna.
Alla Christel Liljeströmin ottama kuva edellisestä reissusta.

Bryssel.jpg

Kuva ei valitettavasti ole kovin skarppi, mutta kerron ketkä siinä ovat. Vasemmalla Nicke Thorvalds, sitten allekirjoittanut, jonka takana seisoo Päivi Storgård. Seuraavaksi Tom Biaudet, Emina Arnautovic ja Silja Borgarsdottir Sandelin.







Pääsiäismaanantaina 13. 4


Ben Zyskowicz soitti minulle.
Juttelimme Fortumin optiojärjestelmän synnystä.
Keskustelumme oli hyvä ja valaiseva.
Ymmärsin, että tietoni olivat olleet puutteelliset syyttäessäni häntä muutama päivä sitten blogissani kaksinaamaiseksi.
Aihe on siinä määrin kiinnostava, että käydään asiat vielä kerran läpi.

Fortumin hallintoneuvostolla, jonka jäsen Ben Z. on ollut kymmenen vuotta, ei ole ollut minkäänlaista päätäntävaltaa yhtiön asioissa, vaan kyseessä on pikemmin eräänlainen neuvottelukunta, "keskustelupaja".
Paljon kohua herättäneen palkkiojärjestelmän määräsivät yhtiön johto sekä yhtiön pääomistaja, valtio, eli käytännössä kauppa- ja teollisuusministeri, joka vuonna 2002 oli Sinikka Mönkäre.
Fortumin hallituksen puheenjohtaja oli tuolloin Matti Vuoria, joka aiemmin oli työskennellyt Kauppa- ja teollisuusministeriössä, mm ylijohtajana ja kansliapäällikkönä.

Vuoria ja Mönkäre ovat siis ne henkilöt, jotka allekirjoittivat ja hyväksyivät Fortumin tulevan johdon palkkiojärjestelmän.
Tämän asian korostaminen oli Benille selvästi tärkeä pointti.

Fortumin yhtiökokous esitti Kauppa- ja teollisuusministerille kirjallisen ehdotuksen, jonka tämä hyväksyi.
Tämän jälkeen paperi lensi takaisin yhtiökokoukseen allekirjoitettavaksi.
Päätös oli nyt kaikin puolin lainvoimainen.

Ennen kuin palkkiojärjestelmää koskeva päätös allekirjoitettiin ministeriössä, aiheesta käytiin vilkasta keskustelua Fortumin hallintoneuvostossa.
Hallintoneuvostoon tuolloin kuuluneet jäsenet voivat todistaa Ben Z:n arvostelleen kokouksessa jyrkästi palkkiojärjestelmää ja ennustaneen siitä vielä koituvan harmia. Koska hallintoneuvostolla ei kuitenkaan ollut päätäntävaltaa, pöytäkirjaan merkattiin vain, että Fortumin palkkiojärjestelmästä päättävät hallitus ja yhtiökokous.

Nyt jälkeenpäin Beniä täysin ymmärrettävästi harmittaa se, ettei hän vaatinut pöytäkirjaan merkintää siitä, että hän vastusti palkkiojärjestelmän hyväksymistä.
Beniä myös harmittaa, ettei hän sanonut Sinikka Mönkäreelle suoraan, ettei tämän pitäisi allekirjoittaa paperia vaan miettiä asiaa hieman tarkemmin. Toisaalta Mönkäre kuuluu toiseen puolueeseen, ja tämän kaltaisten neuvojen pitäisi tulla omasta puolueesta.

Vuonna 2005, jolloin Fortumin johdon jättimäisistä palkkioista edellisen kerran kohistiin mediassa, Mönkäre puolustautui toteamalla, ettei hän ollut itse laatinut sopimusehdotusta. Tämä on sikäli totta, että sopimuksen yksityiskohdat laati hänen puolestaan erilaiset neuvonantajat ja konsultit. Mönkäre ei toisin sanoen kokonaan ymmärtänyt, minkälaisia seurauksia tulisi hänen allekirjoittamastaan paperistaan.
Toisaalta ei kukaan muukaan osannut ennustaa, miten sähköhinnoittelu kehittyisi.
Silti olisi ollut hyvä jos joku järkevä henkilö hänen lähiympäristössään olisi piirtänyt erilaisia tulevaisuusskenaarioita.
Eli tyyliin "mitä sopimuksemme tuo tullessaan jos osakkeiden arvo vaikkapa nelinkertaistuu".

Valtio, eli tässä tapauksessa Mönkäre, kuitenkin allekirjoitti paperit, jonka jälkeen ryhdyttiin kovalla tohinalla etsimään yhtiölle mahdollisimman pätevää vetäjää.
Tehtävään valittiin Mikael Lilius.
Lilius teki hyvää työtä ja sai firman menestymään.
Tietenkin voi sanoa, että osakkeiden nousuun on vaikuttanut myös seikkoja, jotka eivät johdu Liliuksesta. Kuten esim hintaa nostaneet päästökaupat.

Eli vielä kerran: turhaa on syyttää Liliusta palkkioista, joiden suuruudesta hän ei itse ole ollut päättämässä.
Toisaalta toivon, että hän olisi salaa lahjoittanut varojaan hyviin asioihin, kuten vaikkapa Itämeren pelastamiseen tähtääviin hankkeisiin.

Ben, kiitos että soitit!
Sinun kanssasi on aina mukava jutella.


Ben kertoi puhuneensa Fortum-jupakasta myös A-Talkissa kiirastorstaina. Ohjelma on edelleen nähtävissä nettitelevisiossa.
Katsoessani sitä kiinnitin huomiota, että Ben esitti siinä samanlaisen lauseen kuin minulle puhelimessa. Hän sanoi, ettei ole ollut kutyymi, että yhtiön omistaman valtion tj arvostelee omistajaa, eli valtiota, julkisesti kuten Lilius teki.
Ruotsinkielisenä minä tietysti tiedän mikä on kutyymi, mutta arvelen, ettei tämän sanan merkitys ole kaikille kuulijoille välttämättä itsestäänselvyys.
Ruotsinkielinen kutym-sana tarkoittaa "tapaa".
Det är inte kutym att...
= Ei ole tapana....

En ole aikaisemmin kuullut kenenkään käyttävän sanaa suomenkielessä, siksi se vähän särähti.
Kenenköhän puheesta sana on tarttunut mukaan?




Pääsiäismaanantaille sopivaa musiikkia on New Orderin Blue Monday.
Onneksi kestää vuosi, ennen kuin seuraavan kerran on kärsittävä läpi nämä kammottavat kiirastorstait ja pitkätperjantait, jolloin meidän on muisteltava vanhoja roomalaisia kidutus- ja tappomenetelmiä, joista julmin on ristille naulitseminen, jota me hullut pidämme kulttuurimme hienona symbolina.

Blue Monday.mp3





Sunnuntaina 12.4 2009

Käykää tutustumassa alla olevaan nettiosoitteeseen, jossa kerrotaan miten huonon kohtelun kohteeksi ovat joutuneet venäläiset opiskelijat Lapualla. Pistäkää mielellään nimenne myös adressiin.
Ketään ei saa kohdella huonosti Suomessa.
Ei suomalaisia, ei venäläisiä eikä ketään muitakaan.
Maailmalla tapahtuvalle vääryydelle emme aina mahda mitään vaikka kuinka haluaisimme. Voimme kuitenkin pitää huolta, ettei ketään sentään kohdella kaltoin omassa maassamme.


Televisiossa laulaja Kari Peitsamo kehottaa ihmisiä liittymään kommunistiseen puolueeseen, SKP:hen. Syytä ei tarvi kysyä, hän laulaa.

Lapualla viruvien venäläisopiskelijoiden vanhemmat ja isovanhemmat vosivat varmaan kertoa jotain Neuvostoliiton aikaisesta kommunistisesta hirmuvallasta. Miksi Peitsamo haluaa sellaista takaisin? Onko hän juonut aivonsa pellolle?


Katsoin tänään Sean Pennin ohjaaman Into the wild-elokuvan, suomeksi Erämaan armoille.
Jos teiltä likenee ylimääräistä aikaa, käykää ihmeessä vuokraamassa tämä leffa.
Uskomattoman liikuttava tarina, ja hienosti kerrottu.
Siinä on pääsiäiseksi pohdittavaa.
Ja samalla koko elämäksi.

Onnen voi saavuttaa vain jakamalla sen.







Lauantaina 11.4 2009

Paavo Lipposta syytetään usein ärhentelystä ja kiukuttelusta.
Outoa. Eivät hänen sanomisensa kiukuttelulta ainakaan minun korvissani kuulosta. Lipponenhan vain katsoo tosiasiat sellaisena kuin nämä ovat ja toteaa asiat ääneen. Miksi oman pään käyttämistä pilkataan? Missä vaiheessa suomalaiset alkoivat vihaamaan ja pelkäämään rehellisyyttä? Pienen provokaation heittäminen keskustelun avaamiseksi ei toimi meillä ollenkaan. Keskustelun sijasta kaikki hyökkäävät kimppuun. Alkaa armoton kivitys. Välillä olen miettinyt, onko suomalaisten sielunmaisema ja henkinen tila sittenkin lähempänä talibaaneja kuin eurooppalaisia.
(Kyllä, monen on.)

Sekin on surullista, ettei media harjoita lainkaan itsekritiikkiä. Varsinkin Helsingin Sanomat on jo aikoja sitten nostanut itsensä jumalan ja maailmankaikkeuden yläpuolelle. HS on koskematon. HS on hankkinut ylivoimaisen valta-aseman ja myös käyttää tätä häikäilemättä hyväkseen. HS on valtapelin keskus. HS kirjoittaa mitä haluaa. Se nostaa huipulle kenet haluaa, ja iskee maahan kenet haluaa. Kukaan ei saa kysyä sen motiiveja. HS ei ole velvollinen perustelemaan tekemisiään.
HS:n ei tarvitse välittää tosiasioista. Se luo tosiasiat itse.

Ps. Ben Z:n hyökkäys Fortumin palkkiojärjestelmää vastaan Suomen Kuvalehdessä oli käsittämätön.
Hän oli itse ollut aikoinaan mukana luomassa ja hyväksymässä sen.
Nyt hän silmät kirkkaana haukkuu pystyyn järjestelmän ja tämän edunsaajat.
Sinäkin, Ben, sitten osoittauduit kaksinaamaiseksi.
Ja vieläpä pelkurimaiseksi sellaiseksi.
 





Torstaina 9.4

Madeleine-tytär tuli muutama päivä sitten pääsiäislomalle Suomeen. Hänhän käy musiikkilukiota Tukholmassa. Madde tuo aina mukanaan elämää ja vilskettä. Kävin eilen kahvilla ja taidenäyttelyssä Madden ja tämän kahden ystävättären Jasun ja Marren kanssa. Sen jälkeen tulimme Tehtaankadun asuntooni ja aloimme jostain syystä katsomaan Ola Saloon liittyviä YouTube-klippejä. Tai no, se "jokin syy" on tietysti se, että hän on meidän kaikkien mielestä - minunkin! - niin mielettömän hyvä tyyppi!
Sitten tytöt alkoivat laittautumaan illanviettoa varten.
Omalla kohdallani ilta sujui rauhallisissa merkeissä, kuten yleensäkin nykyään. Opiskelin EU-asioita ja sen sellaista.






Keskiviikkona 8.4

Välillä tuntuu hyvältä kuunnella ihanan viattomia ja puhtaita lauluja.
Kuten esim Agneta Fältskogin kappaletta Jag var så kär.
Olin niin rakastunut...


Jag var sa kar.m4a



************


Maj-Len Grönholm kutsui minut puhumaan järjestämäänsä tilaisuuteen torstaina 7.5 Inkoossa.
Kiva juttu!
Mielellänihän minä tulen puhumaan ja kertomaan asioista, vaikka en mikään ammattitason esiintyjä olekaan.
Samalla reissulla ajattelin tutustua Marcus ja Teresa Grönholmin kuuluisaan, Suomen suurimpaan puurunkoiseen Strand-nimiseen liikekeskukseen, joka avattiin muutama vuosi sitten.

Maj-Len Grönholmin tapasin ensimmäistä kertaa 80-luvun alussa, jolloin ihan nuorena likkana olin mukana Etelä-Espoon RKP-ryhmässä, jonka puheenjohtaja oli Christoffer Grönholm.
Minä olin ryhmän sihteeri.
Se oli kaikin puolin miellyttävä kokemus.
Järjestimme hyväntekeväisyyskonsertin, jossa esiintyjänä oli Tapani Kansa säestäjänään Tuire Pentikäinen.
Konsertin tuoton lahjoitimme kokonaisuudessaan näkövammaisten hyväksi.

...En muuten pidä sanasta "näkövammainen".
Pitäisi keksiä kauniimpi määritelmä.
"Vammainen" kuulostaa niin rumalta ja alentavalta.
Onko ehdotuksia?



*****************************


Missä ovat kohuotsikot Fortumin uuden tj:n Tapio Kuulan jättipalkasta ja järjettömän suurista lisäpalkkioista?
Ai niin. Eiväthän nämä häiritise eivätkä haittaa ketään, koska edunsaajana on perussuomalainen kuula.






Tiistaina 7.4

Mikael Lilius joutui jättämään erinomaisen menestyksekkäästi luotsaamansa Fortumin toimitusjohtajan paikan ministereiden järjestämän, kohtuuttoman anteliaaksi koetun palkkiojärjestelmän vuoksi.
Liliuksen tilalle istutettiin kutakuinkin yhtä kovan luokan optiomiljonääri, Tapio Kuula.
Ministeri Jyri Häkämies ilmoittaa olevansa tyytyväinen johtajanvaihtoon.
Mikä muuttui?
Mikä muu paitsi, että saatiin suomenruotsalaisten nimien sijaan supisuomalaiset nimet?

Olisivatko Matti Lehti ja Tapio Kuula nostaneet Fortumin siitä ahdingosta, jossa yhtiö oli vuonna 2000 kun valtion ylimmät virkamiehet kissojen ja koirien kanssa etsivät sähköyhtiölle pelastajaa - ja löysivät Liliuksen, joka onnistui tehtävässään loistavasti?
Sitä emme saa koskaan tietää.
Ainoa, minkä tiedämme varmuudella on, että Fagernäs ja Lilius tekivät sen, minkä olivat luvanneet.
He muuttivat rappion partaalla uinahtelevan Fortumin vakaaksi ja menestyksekkääksi yhtiöksi.
Sen jälkeen kun he tämän olivat tehneet, heidät häpäistiin ja tilalle nostettiin Lehti ja Kuula kuittaamaan itselleen muhkeita palkkioita.
Sillä lailla.


******


Lilius siellä, Lilius täällä.
Televisiosta tulee dokumenttohjelma seikkailija, yrittäjä ja kirjailija Aleko Liliuksesta.
Kaveri on minulle sikäli "tuttu", että hän esiintyy Skandaalin käryä-kirjassani.
Kirjani päähenkilö kustantaja Mauri Lintera teki yhteistyötä Liliuksen kanssa.







Maanantaina 6.4

Minulla on ilo vastaanottaa aina silloin tällöin mukavia kirjeitä.
Joskus julkaisen ne Palaute-sivulla, joskus Kysymyksiä ja vastauksia- sivulle, joskus vastaan kirjoittajalle vain henkilökohtaisesti
Homma toimii toisin sanoen vähän sattumanvaraisesti, oman harkintani mukaan. Tässä joka tapauksessa kaimalta saapunut kirje, ja kommentit perässä.


Moikka, Nina !
Koska aloitat vaalikiertueesi ? Se on varmasti  mielenkiintoinen uusi kokemus, vai oletko jo  joskus aikaisemmin olllut ehdolla eduskunta-tai kunnallisvaaleissa ?
(Eurovaalit  järjestetään muuten aika hyvään aikaan, kun ne on tälläi keväällä , niin ei tarvitse vaalikiertueellaan torilla   kovassa pakkasessa palella, niinkuin eduskuntavaaliehdokkaiden.)
Olet hyvä eurovaaliehdokas siinäkin mielessä, että sinulla on kielitaitoa, jota siinä hommassa myös tarvitaan.
Täytyy muuten tähän loppuun vielä kehaista ,että meillä on yks yhteinen tuttukin. Nimittäin Teijan Kannuksesta ! :)  Olen Teijan kirjeenvaihtokaveri. Tai siis sähköpostilla vaihdetaan kuulumisia.
Teija on kiva tyyppi ja kova Tapsa fani  kuten itsekkin olen :)
Terkuin, Niina ( siis melkein kaima ;)  )


Vastaus:

Moikka kaima!  : )
Vaalikiiertue tai -kampanja, millaiseksi se sitten muotoutuukaan, alkaa lähiviikkoina. Aika jännää!  : )
Kiva päästä kertomaan, mitä ajattelee eri asioista.
Henk koht minua hirvittää esim eläinparkojen kammottavan pitkät ja tuskalliset kuljetukset teurastuksiin.
Kunpa voisi tehdä jotain asioiden parantamiseksi!!
Teija Tervo vaikuttaa mukavalta ihmiseltä! Mekin kirjoittelemme aina silloin tällöin.


Totta. Itseänikin kauhistuttaa  just tuo teuraseläinten julma kohtelu. Telkkarissa  näytettiin kerran  45-minuuttia ohjelmassa kun Italiasta vietiin hevosia teuraaksi. Tuli ihan kamala olo kun ne hakkasi niitä hevosia ihan hulluna, kun ne kaikki eivät jaksaneet kävellä ja vasta syntynyt varsakin erotettiin emostaan ja vietiin teuraaksi.  Kuljetuksissa eläimet ahdetaan niin tiukkaan ettei ne pysty yhtään liikkumaan ja kauhea kuumuus siellä eikä mitään vettäkään ole aina juotavaksi niille.
 
T:Niina




Seuraava kirje saapui Outilta:

Ai, sä olet mukana tekemässä sitä Mikkosten maailma- ohjelmaa ! =) Minusta se on  ihan kiva, vähän erillainen ohjelma. Ihan normaalilta perheeltä ne Mikkoset minusta vaikuttaa. Ihan turhaan niitä niin kauheasti parjataan.  Ja vaikkei niistä Mikkosista pitäisikään, niin ihan sairasta mennä niiden henkeä uhkailemaan, niinkuit jotkut  hihhulit ovat kuulemma tehneet. Jos ei tykkää niin eihän sitä ohjelmaa ole mikään pakko katsella.
Jos pääset läpi eurovaaleista, niin kuka sitten hoitaa noita Tapsan keikkajärjestelyjä ynnämuita juttuja ?
Terv.Outi

Vastaus:

Katsotaan ensin, miten eurovaaleissa käy  ; ) Mutta Tapanin asiat hoidetaan edelleen kunnialla ja kunnolla, se on varma! Kaveria ei jätetä! : )
Minäkin olen pahoittanut mieleni Mikkosten puolesta. Ihmettelen edelleenkin, miten paljon tunnekylmyyttä ja pahansuopaisuutta ihmisistä löytyy. Ei mikään ihme, että tässä maassa on niin paljon henkistä pahoinvointia!




Sunnuntaina 5.4

34 2009.jpg

RKP:n varapuheenjohtaja Christel Liljeström, jonka kanssa kävin perjantaina Eurooppatalossa kuuntelemassa paneelikeskustelua naisten asemasta Euroopan Unionissa lähetti tilaisuudesta ottamansa yllä olevan kuvan. Kiitos Christel! : )

Viime aikoina on ollut monenlaista kiirettä, mutta ei sentään mitään stressaavaa sellaista.
Nykyään on yksinkertaisesti niin paljon enemmän aikaa tehdä asioita kuin aiemmin, jolloin oli huollettava lapsia ja miestä.
Lasten huoltaminenhan on aika helppoa kun siihen vain rauhassa keskittyy.
Miehen kanssa on ollut sitäkin enemmän haastetta ja hommaa! ; )

Nykyään tilanne on paljon selkeämpi. Työt ja tehtävät on määritelty, ja niistä maksetaan palkkaa.
Aiemmin oli tehtävä vähän kaikkea, ja usein vielä yhtä aikaa, eikä niistä rutistuksista seurannut edes mitään meriittiä.
Hatustani ei toisin sanoen löydy kovin monta sulkaa ; )

Olen kokenut oikein miellyttäväksi Tapanin keikka-asioiden hoitamisen. Tosin en ole ollut ihan varma, minkälaista titteliä minun olisi käytettävä itsestäni. Vierastin pitkään "manageri"-sanaa, mutta olen nyt hyväksynyt sen paremman puutteessa. Jossain vaiheessa määrittelin olevani Tapanin "asiainhoitaja", mutta sana muistuttaa liikaa "asianajajaa".

Keikkamyynnin ja erilaisten työhankkeiden suunnittelemisen ja toteuttamisen lisäksi hoidan markkinoinnin ja viestinnän.
Nämä ovat loppujen lopuksi aika helppoja tehtäviä, minkä vuoksi aikaa on jäänyt muuhunkin mukavaan.
Olen kirjoitellut hiljakseni juttuja Meidän Suomi-nimiseen, mielestäni oikein miellyttävään ja mukavahenkiseen julkaisuun.
Edellinen juttuni koski aikidoa, nyt on työn alla reppari Fagervik-nimisestä kartanosta.

Olen myös toiminut taustatoimittajana Blue Median Neloselle tuottamassa Mikkosten maailma-tv-sarjassa.
Minusta ohjelma on erittäin hauskasti ja hyvin toteutettu, ja voinkin vapaasti kehua sitä, koska ohjelman ansiot eivät toki johdu omasta vaatimattomasta panoksestani.

Viime viikkoina EU-ehdokkuuteni, joka siis virallisesti julkaistiin toissapäivänä perjantaina, on myös tuottanut lisäpuuhaa.
Olin esimerkiksi pari viikkoa sitten Brysselissä tutustumassa EU-maailmaan.
Toki olen käynyt Brysselin päämajassa ennenkin, mutta siitä on jo monta vuotta.

Varsinainen kampanja alkaa vastaa muutaman viikon kuluttua.
Ruotsalaisen kansanpuolueen ryhmässä on useita, aivan loistavia yksilöitä! Sääli, ettei koko porukka millään pääse Brysseliin vaikuttamaan. Tulisi taatusti hyvää jälkeä: ryhdikästä toimintaa hyvien ja tärkeiden asioiden puolesta.








La 4.4

Tämän päivän Iltalehdessä on valaiseva, kiinnostava ja tasapainoinen juttu Mikael Liliuksesta.
Hyvä Jyrki Vesikansa!





Iltalehti har noterat att jag ställer upp i EU-valet.
I den korta presentationen berättas bl. a att jag skällt på Kjell Westö.
Pinsamt värre om det inte vore så komiskt.
Kjell är ju underbar!
Jag tyckte ju bara att den där ena pjäsen som han skrivit var lite tråkig.
Och i samma anda sa jag att jag ibland lite retat mig på hans moralistiska förnumstighet.
Att Kjell är en vass tänkare och fantastisk skribent kan ju ingen bestrida!
Heja Kjell! Jag är din fan!
Och nog får man ju vara hur moralistisk och förnumstig man vill!  ; )
Så det så.





Pe 3.4

Olen lupautunut asettua ehdokkaaksi EU-vaaleihin, jotka käydään su 7.6.
Tänään ehdokkuudestani tuli ihan virallinen. "Virallistaminen" tapahtui Pikku-Parlamentissa, eli
Eduskuntatalon kuuluisassa sivurakennuksessa. Itse tilaisuus oli rento ja mutkaton, kuten RKP:n tilaisuudet yleensäkin.
Minähän en ole mikään varsinainen poliitikko, eikä minusta sellaista varmaan koskaan tulekaan, mutta kun nyt tuli luvattua tämä ehdokkuus, voin todeta, että RKP on ainoa puolue, jonka puitteissa pystyisin toimimaan.
Syy on se, että puolueessa vallitsee rento ja välitön meininki, ja kuitenkin mukana on älyä, järkeä, kekseliäisyyttä ja rohkeutta.
Ei olla niin hirveen poliitikkoa, vaan ihmisen oloisia.

RKP:n aamulla pidetyssä tilaisuudessa oli mukana myös Suomessa vieraileva britti Dianan Wallis, joka on Euroopan parlamentin varapuhemies ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän työvaliokunnan jäsen (kaameita sananhirviöitä, mutta minkäs teet. Liitto on joka tapauksessa erittäin yes! : )  Siihen samaan liittoon kuuluu Euroopan Unionin puitteissa myös RKP ). Wallis on erittäin miellyttävä ja selkeäsanainen henkilö, ja itse asiassa minulla oli ilo kuunnella häntä myös iltapäivällä.

Silloin hän nimittäin esiintyi Helsingin Etelä-Esplanadilla sijaitsevassa Eurooppatalossa. Kaksi muuta pulpetin takana istuvaa puhujaa olivat presidentti Tarja Halonen sekä viehättävä ja terävä ruotsalainen Margot Wallström, Eurooppakomission varapuheenjohtaja.
Naisten kesken vallitsi välitön ja ystävällinen ilmapiiri. Oli hauska seurata Tarja Halosen tapaa esiintyä ihan lähietäisyydellä, istuin nimittäin toisella rivillä keskellä, RKP:n varapuhenjohtajan, Sipoon vahvan naisen Christel Liljeströmin vieressä. Presidenttimme – tässä kohtaa tekisi mieli sanoa vain Tarja – juttelee niin spontaanin eläväisesti ja vapautuneesti. Tärkeilevistä eleistä ei ole tietoakaan.
Nämä samat ominaisuudet ovat muuten aina leimanneet myös edellistä presidenttiämme, Martti Ahtisaarta.
Käsitykseni "Marasta" vahvistui ollessani kerran illallisella hänen ja Eeva Ahtisaaren luona Mäntyniemessä.

Ensi viikolla avaan omat vaalisivut.
Kampanjani aion tehdä nautinnolla! Mikä ihana tilaisuus korottaa ääntään ja julistaa mielipiteitään! Like it!  : )





To 2.4

Kuuntelen toisella korvalla televisiossa käytyä keskustelua huippu-urheilun arvoista ja doping-tapauksista.
Hassua peliä. Kaikki tietävät, että aineita käytetään. Juju on siinä, ettei jää kiinni.

Det var ord och inga visor när Fortums VD Mikael Lilius domderade sina åsikter om hur hans arbetsgivare, statens tjänstemän gått åt honom personligen med anledning av avtalet man slöt med honom när han tillträdde sin post. I sak har ju Lilius och Fagernäs helt rätt.
Och nu när de båda sagt upp sig, står Jyri Häkämies där med nerdhasade byxor.
Mauri Pekkarinen har också visat sig vara en puttefnatt som inte står bakom och tar ansvar för sina beslut.




Lukijalta saapui kysymys:

Kaiken muun minä suomenkielinen juuri ja juuri ymmärsin, mutta mikä on
puttefnatt? Oli niin hauska sana, että pakko on käännös kysyä, voi
laittaa vaikka korvaan taakse tulevaa käyttöä varten...

Vastaus:
Puttefnatissa on ihan oma ainutlaatuinen sävynsä, jota on vaikea kääntää. Höpönassu liippaa aika läheltä  ; )








Michelle ja Barack Obama.jpg


Black is Beautiful!