Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Huhtikuu 2011

HUHTIKUU 2011




Su 3.4 2011

Tänään tunnen joka solullani ansainneeni vapaapäivän - ja nautin siitä!
Vapaa päivä.
Käytännössä se tarkoittaa, että voin aloittaa päivän rauhallisesti, juoda aamukahvit ja lukea muutama kymmen sivua Keith Richardsin kirjaa.
Katsoa muutama biisi ja sessio Youtubesta - tällä hetkellä taustalla on Sympathy fo the Devil ajalta, jolloin rollarit olivat vielä nättejä, pitkätukkaisia ja suloisesti meikattuja (http://www.dailymotion.com/video/x9fm6_rolling-stones-sympathy-for-the-dev_music)
En tiedä miltä vuodelta videopätkä on, mutta todennäköisesti samoilta ajoilta kuin Performance-elokuva.
Luantaina, eilen, täällä Kestikartanossa oli kaksi juhlatilaisuutta. Leena aauttoi minua linnapaistin (paistien) esivalmisteluissa perjantai-iltana.
Ensi viikonloppuna talossa on kansainvälinen meininki -perjantaina on tulossa Ranskalainen ilta ja lauantaina kolme eri tilaisuutta, jossa tarjotaan kreikkalaista ruokaa.
Ja arkipäivät menevät lounaan merkeissä.
Teen itse arkilounaat, mutta juhlatilaisuuksiin otan huippuammattilaisten apua. Keittiössä touhuaminen on hauskaa, juuri tästähän syystä vuokrasin Kestikartanon!
Hiukset on pesty, annan niitten kuivua itsestään ja taustalla soi rollareiden diskobiisi Miss you.
Pian menen pyykkivuoren kimppuun ja annan pyykkikoneen soida. Se nimittäin todellakin soi. Soi ja vinkuu, lähes huutaa. Jotain vikaa siinä on, mutta ainakin se toimii.
Välillä vastailen puhelimeen.
Kysytään, onko ravintola tänään auki.
Ei ole.
Arkipäivät menevät omalla rutiinillaan, ja silti tulee joka päivä jotain uutta ja erilaista, yllättävääkin.
Nopea suihku, kahvi päälle ja sitten alkaa ruuanlaitto.
Lounas on 11-14.
Sen jälkeen alkaa siivous, joka kestää pari tuntia.
Puhelin soi silloin tällöin pitkin päivää. Halutaan tulla syömään ryhmällä, varataan syntymäpäiväjuhlat, kysytään vapaita päiviä kesällä hääjuhlia varten (kaikki lauantait on varattu aikoja sitten), halutaan tulla pitämään kokousta, sukujuhlaa...
Käyn tukussa tai ruokakaupassa.
Alkuiltaisin ryhdyn esivalmistamaan seuraavan päivän lounasta.
Leivon leivät ja sämpylät.
Siivoan jälleen kerran keittiön.
Vastailen puhelimeen.
Teen paperitöitä.
Vastaan puhelimeen.
Ja lopulta kaadun sänkyyn.
Vaikka olisin kuinka väsynyt en malta sammuttaa lamppua heti, ensin on luettava vähän aikaa hyvää kirjaa.
Ja nyt on siis loppusuoralla Keith Richardsin elämäkerta.
Richardsin kerronta tekee vaikutuksen.
Voi vain nostaa hattua ja ihmetellä sitä, miten hyvin hänen päänsä on kestänyt rokkarielämän koitoksia.
Älykäs kaveri ja sympaattinen asenne musiikin tekemiseen. Ulkokohtainen poseeeraus- , diiva- ja tähtikultti ei ole hänen lajiaan.
Tällainen ilahduttaa.
Miten on yleensäkin suhtauduttava ihmiseen, joka väkisin haluaa itsestään ikonin ja tähden?
Pitääkö mennä mukaan roolikeikkiin ja käsitellä häntä kuin ikonia vai voiko puhua ihmiselle, jonka näkee edessään, haarniskoista huolimatta?