Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Lokakuu 2008


LOKAKUU 2008







Keskiviikkona 29.10 2008

Ensin hyvät vai huonot uutiset?
Ok, huonot.
Suomalaiset jatkavat sinnikkäästi "murhataan itsemme ja koko perhe"-perinnettään.
Sillä lailla. Sisukasta kansaa, sano!

Eräs lukija kirjoitti pahoittaneensa puolestani mielensä lukiessaan Iltalehden kahden "kummituskolumnistin" viime viikkoiset kirjoitukset. Ei minulla näihin ole oikein mitään sanottavaa. Mattiesko Hytösestä ei viitsisi lausua mitään pahaa. Hänellä on vuosien varrella kuitenkin ollut niin monta hyvää ja oivaltavaa kirjoitusta, ettei haittaa vaikka välillä tulisi hutejakin.
Samoin ei myöskään jaksa rökittää  Jyrki Lehtolaa. Ei saa lyödä pienempiä, sanotaan. Onko hän edes terve?
Lehtola on kuitenkin paljastunut blogini vakiolukijaksi kun siteeraa minua niin tarkasti, ja monelta eri päivältä!
Jatka lukemista vaan, Jyrki!
Ehkä sinäkin vielä viisastut! ; )



Ja nyt hyviin uutisiin : D
Tapani pyysi eilen illalla Madeleinen ja minut mukaan studiolle.
En tiedä saisinko oikeesti kertoa yhtään mitään koko asiasta, mutta pakko pikkaisen raottaa. Oli nimittäin aika uskomaton sessio.
Matskulta valui kyyneleet pitkin poskia, ja olin itsekin aika sykkyränä.
Arvaattehan jo, mistä on kyse?
Tapani on tehnyt niin vahvan laulun, ja sellaisella latauksella, että..... : D : D
En sano enempää. Saatte itse kuulla kun kappale joulukuun 12. päivänä julkistetaan.

Madeleine on tämän viikon syyslomalla Suomessa.






Perjantaina 24.10 2008


On tullut palautetta eilisestä videoklipistä. Varautukaa siihen, että näitä videoklippejä tulee ilmestymään sivustolleni, ja pikkuhiljaa tietysti myös Tapanin omille kotisivuille, enemmänkin : D

Marjan mielipiteisiin ei voi muuta kuin yhtyä:

"Amado mio " on  yksi  Tapanin laulamia lempibiisejäni, joten kiitos kun laitoit  videon blogisivuillesi. :-)
Mainiota  myös,että videoita on enemmänkin luvassa niin blogiisi, kuin Tapsan valmisteilla oleville uusille kotisivuillekkin.
Olen menossa Tapanin  tämän syksyn konsertteihin  Vantaalle sekä Helsinkiin (asun Karkkilassa). Kuunnellessa tuota Amado mio- tulkintaa  konserttikuume nousee jo  korkealle :-)
Tapani on todellakin aivan mielettömän hyvä tulkitsija. Hänellä on soinnukas, vahva, täyteläinen,laaja-alainen ja sävykäs ääni, joka taipuu moneen tyyliin kuten muunmuassa kepeään irrotteluun ja sykähdyttävän herkkään tunnelmointiin.
Olin Hartwall-areenalla viime keväänä Tapanin upessa konsertissa, ja mm. kansanlaulu ja rock- sikermät olivat oivallisia esimerkkejä  siitä kepeästä irrottelusta. Herkkää tunnelmointia taas edusti  ihastuttavat "Akselin ja  Elinan häävalssi",  "Anna mun jäädä sun luo ", " Odotan sinua niin " , yms... Tapanin uusimmista lauluista olen ihastunut "Elämäni laulukirjaan". Se on tunnelmallisin kaunis ja herkkä biisi  ja kuitenkin niissä sanoissa on elämänviisautta ja sellaista positiivistahenkeä. Onneksi Tapanilla ei  tietääkseni ole juuri lainkaan sellaisia,  synkkiä vaikerrus ja valitus- biisejä. En voi sietää sellaisia biisejä  jossa synkistellään ja kiemurrellaan jossain itsesäälissä .
Joku on joskus sanonut ,että Georg Ots on laulaja, joka sai tulkinnoillaan lauluihin henkeä niin ,että jos laulut olisivat mustavalkoista filmiä, niin Otsin tulkinnat saavat ne värillisiksi. Sitä samaa voisi sanoa Tapanistakin, ja mikä parasta elämänkokemusten myötä on jalostunut  entistäkin sielukkaammaksi tulkitsijaksi. Itseasiassa  aika vaikea keksiä Tapanista mitään heikkoa puolta laulajana.... laulutaitojen lisäksi, kuin myös  esiintymisen taito ja lavakarisma on hänellä upeasti hallussa ja myös olemukseltaan on charmantti ja tyylikäs :-)
Satu kirjoittaa puolestaan näin:

"Ihana tuo sivuillasi oleva video, jossa Tapani laulaa Amado Mion! Se laulu sopii Tapanille tosi hyvin. Hän osaa laulaa sen niin tunteella ja herkästi. Toivottavasti Amado Mio kuuluu myös tuohon konserttiohjelmistoon.
Turkuun olen taas menossa Tapanin konserttiin marraskuussa. Olin siellä myös viime syksynä hänen juhlakonsertissaankin ja  se oli upein konsertti jossa olen tähän mennessä ollut. Tunnelma oli mahtava ja Tapanin ääni on todella lumoava.
Tapania ei tunnu vuodet painavan. On kehittynyt vuosien myötä vaan entistäkin paremmaksi laulajaksi ja koskettavammaksi tulkitsijaksi".



                                                                vihre√§pallo.jpg


Marja-Leenalta saapui hyvä kirje liittyen toissapäiväiseen keskusteluun suomalaisesta pahoinvoinnista:

Tuohon 21.10. kirjoitukseen olen miettinyt: eräs syy masennukseen, pahaanoloon voi olla
se että murheet pidetään itsellä tai oman perheen sisällä, ei kerrota isovanhemmille,
sisaruksille, serkuille. Suomessa perheeksi käsitetään juuri se ydinperhe, muualla siihen
luetaan myös muut sukulaiset, suomenruotsalaisilla taitaa olla tuo laajempi perhekäsitys, mitä
olen ymmärtänyt lehtijutuista, ja se siis vaikuttaa pitkään ja terveempään ikään. Turvaverkko
heillä kenelle puhua on laajempi, ja apua ja tukea, vaikkei aina rahallista saa koko suvulta.
Ja valitettavasti tuossa 21.10. kirjoituksessa mainitusta aineellisen menestyksen tavoittelusta
on tullut päämäärä. Jos jää vaikka kahden asunnon loukkuun niin valoa ei enää löydy tunnelin
päästä. Ei ole tukiverkkoa aukaisemassa solmuja ja sanomassa että asioilla on tapana
järjestyä,  vaikkakin joutuisi aloittamaan nollasta mahdollisen velkataakan kanssa.

Tuon turvaverkon puuttumisen huomaa useissa tapauksissa nykypvän vanhustenhuollossa. Lapset
ovat kaukana tai heillä on työnsä eikä illalla jaksa käydä mummon asioita toimittamassa. On
jääty leskeksi. Naapuriapu on tuntematon käsite, tuttavat saattavat olla samassa venessä tai jo
mullan alla. Ja vaikka asuttaisiin samalla paikkakunnalla niin lapsenlapsia ei ole opetettu
autteleen mummojaan ja vaarejaan.
Omaiset odottaa avun tulevan pelkästään kotihoidolta, koska vanhus on ikänsä tehnyt työtä ja
veroja maksanut. Mutta nuo sukulaiskäynnit ovat myös sosiaalisia, istutaan ja jutellaan.
Kotihoidon työntekijöillä on aikataulu.
Ja valitettavasti yksi syy on aluepolitiikka, työpaikat ovat etelä-Suomessa Uudellamaalla.
Mummot ja vaarit ovat jääneet Pohjois-Karjalaan puiden huminaa kuuntelemaan.








Torstaina 23.10 2008

Minulta on tiedusteltu, milloinkas niitä Tapanin kotisivuja (www.tapanikansa.net) oikein uudistetaan. Nyt voin paljastaa, että sivut saavat kokonaan uuden ulkonäön ja sisällön marraskuun alussa. Mukaan myös mahdollisuus lähettää sähköpostia suoraan Tapanille. Paljon muutakin uutta kivaa on tulossa! Hyvää kannattaa siis odottaa vielä kaksi viikkoa  ; )

Tapanin viihdekonserttikiertue Sydämellisesti. Lauluja elämästä ja rakkaudesta alkaa perjantaina 14.11 Vantaan Martinus-salilta. Heti seuraavana päivänä vuorossa on Kotka (Konserttitalo) ja sunnuntaina Hämeenlinnan Vanajasali. Sitten seuraavat Järvenpään, Porin ja Tampereen konsertit. Ja marraskuun viimeisellä viikolla konsertit ovat Turussa, Imatralla, Lahden Sibeliustalossa ja päätöskonsertti lauantaina 29.11 Kulttuuritalolla Helsingissä.

Tulossa on jälleen kerran MAHTAVA KONSERTTIELÄMYS! Taattua Tapani Kansa-tasoa! ja se on jotain, se ; )
Check it out and enjoy! : D


                                                                                vihre√§pallo.jpg


Pieni tyylinäyte tapanikansamaisesta magiasta:













Tiistaina 21.10 2008

Pekka lähetti eiliseen kirjoitukseeni liittyen viestin, joka sisälsi erinomaisen tärkeän lauseen:
"Epäonnistuneeksi leimautuminen on niin kirottu kohtalo, että yksinkertaisesti päässä vain kaikki pimenee."   

En tiedä, ketkä ääliöt alkoivat jakaa ihmisiä "voittajiin" ja "luusereihin". Systeemihän toimii niin, että ellet ole "voittaja" (mitä helv...ttiä sillä sitten ikinä tarkoitetaankin), olet "luuseri."
Ne säälittävät säikkyhörhöt, jotka loivat tuon ajattelun, ja jotka sitä edelleenkin ylläpitävät ovat niitä varsinaisia luusereita. Heidän mentaalinen rakenteensa muistuttaa näitä jonkinasteisessa harhamaailmassa eläneitä kouluampuja-ressuja, jotka oman kurjuutensa vuoksi halusivat tuhota ympärillä olevien ihmistenkin elämän tunteakseen itsensä vahvoiksi voittajiksi, yli-ihmisiksi, joilla on oikeus tuhota muita jos ja kun siltä tuntuu.
Näitä itseriittoisia, ylimielisiä, säikkyhörhöjä mutta itseään VOITTAJINA pitäviä ällöluusereita löytyy nykypäivänä valitettavan paljon, ennen kaikkea työyhteisöissä, mutta tietysti myös koululaitoksissa. Eli kaikkialla, missä ihmiset joutuvat enemmän tai vähemmän pakosta olemaan keskenään. Ja miten paljon tuhoa muutamat ääliöt pystyvätkään aiheuttamaan lähiympäristössään. He saavat työtoverinsa ja perheenjäsenensä tuntemaan itsensä huonoiksi, he ovat päällekäyviä, ilkeitä ja halveksivia. Heidän voittajaidentiteettinsä nimittäin edellyttää, että lähi-ihmisten itsetunto on tallattu maanrakoon.

Perheenisä, joka päätyy murhaamaan kaikki lähiomaisensa, on epäilemättä voittaja-luuseri-ideologian surkea uhri. Kukahan häntäkin on kiusannut? Kuka pakottanut hänet sisäistämään idioottimaisen voittaja-luuseri-ajattelun?
Ei Suomessa yhä yleistyneimpiä perhetragedioita voi selittää pelkällä taloudellisella ahdingolla. Painukaa Manilaan katsomaan, miten perheet siellä elävät kaatopaikoilla. (Tai vilkaiskaa Manilassa ottamia valokuviani, jotka löytyvät samannimisestä fajlista kotisivuillani. ) Tottakai Filippiineillä, kuten lukemattomissa muissakin köyhissä maissa, tapahtuu helkkaristi väkivaltatekoja, sieppauksiakin. Mutta eivät ihmiset siellä sentään tuon tuosta perhettään ja ystäviään tapa!

Olettehan huomanneet, miten usein ympäristö on täysin yllättynyt ihan tavallisen ja mukavan tuntuisissa perheissä tapahtuneista hirmuteoista?
KUKAAN EI yleensä olisi osannut aavistaa mitään. Kulissien on pysyttävä, teeskentelyn jatkuttava, olkoon hinta sitten mikä tahansa!

Sitä en ole koskaan saanut päähäni, että mitä helkkarin järkeä on siinä, että me Siperian korkeusasteilla elävät, pikkumaan asukkaat teeskentelemme ja esitämme vahvoja toisillemme. Tavallisia vajaavaisia ihmisiähän me vain olemme. Ja yhä useampi meistä vieläpä mielenterveysavun tarpeessa.
Ja lopetetaan jo suomalaisesta sisusta höpöttäminen. Eihän meillä suomalaisressuilla näytä olevan vastoinkäymisten tullessa edes kanttia pysyä hengissä.



                                                                                                vihre√§pallo.jpg


Helena ehdotti, että loisin blogiini kommentointimahdollisuuden. Idea on erittäin hyvä, ja itse asiassa sitä on ehdotettu minulle aikaisemmin. Selvitän asap (=as soon as possible) miten systeemi luodaan. Tottakai moni lukija pistäisi mielellään oman kommentinsa sen jälkeen kun on vaivautunut (kiitos!!!) lukemaan näitä minun sepustuksiani.

Tässä muutama tänään tullut kommentti, joita lukiessa on helppo todeta, miten viisaita yksilöitä keskuudessamme myös kulkee  : )



"Kyllä tämäkin tragedia ilmentää ajan henkeä yleisemminkin - nimittäin rahan mahtia.

Perheensä tappanut poti tätä jälkimmäistä. Hänen elämänsä onnistumisen määräsi raha, se oli se mittari joka määräsi onko millään mitään väliä.

En tiedä sitten johtuuko se maallistumisesta. Itse en ole mitenkään uskonnollinen, mutta en voi olla ajattelematta että raha on ottanut mielissämme sen paikan, mikä ennen muinoin kuului Jumalalle. Ennen ihmisten piti kilvoitella Jumalan edessä ja yrittää noudattaa hänen sääntöjään. Ja jos onnistui edes jossain määrin saattoi tunte itsensä hyväksi ja elämänsä merkitykselliseksi.

Nyt raha ja omaisuus ovat kaikki kaikessa. Oletko voittaja vai luuseri, sen määrää omaisuuden määrä, raha. Ja niinpä voi  käydä niin että kun omaisuus menee, menee samalla pohja koko elämältä.

Mikä on täysin hullua, sillä loppujen lopuksi kyse on VAIN rahasta. Ja jokaisen elämässähän nyt on yhtä jos toista muutakin, mutta koemmeko sen arvokkaaksi, annammeko sille muulle sen arvon mikä sille kuuluu? Vai onko onnea vain vene, talo, mökki ja kaksi autoa pihassa.

Tietenkään tämä nimenomainen tragedia ei välttämättä selity kokonaan tällä. Ihmisten asiat tuppaavat olemaan monimutkaisempia kuin miltä ne ulospäin näyttävät. Mutta osaselityksetä tuo käynee".






"Kyllä nuo ampumisjutut kauhistuttavat - ensin nuo koulusurmat ja nyt tuo opettajaperheen tapaus. Se on ihan käsittämätön juttu! Kuulin kun nuoremme juttelivat siitä kauhuissaan, he eivät todellakaan ymmärrä, miten vanhemmat voivat käyttäytyä noin. Ei raha ratkaise, tärkeämpää on rakkaus, ensin itseä ja sitten myös toisia ihmisiä kohtaan. - Pekka on varmaan oikeassa.
 
Ihmettelen sitä, miksei noita tappajia leimata suureen ääneen julkisuudessa ja mediassa raukoiksi, säälittäviksi, ei sankareiksi, heidät pitää tuomita! Se vaikuttaisi paljon nuoriin. Ei asioita noin ratkaista, ei edes ahdistusta. Liikaa alkaa tuota järkyttävää käytöstä!!!"


Kävin myös pientä debattia Arin kanssa, joka kirjoitti:

"Mulla ei ole mitään tieteellistä näyttöä tästä mut mututuntumalla voi olettaa  että sattaa olla osansa sillä kun olemme asuneet kahden sotaisan naapurimaan välissä joiden puolesta  yleensä jouduimme etulinjaa väkivallan kohteeksi? "

Ja siihen minä:

"Mutta Ari, Ruotsi ei ole ainoana Euroopan maana sotinut 200 vuoteen!! Eli toinen naapurimme on rauhaisin ja iihmisystävällisin maa ehkä koko maapallolla!
Muualla Euroopassa on kyllä esiintynyt kahakoita ja luokkaerotkin ovat suuremmat, mutta eivät ihmiset silti tapa jatkuvalla syötöllä perheitään ja kavereitaan".

Ja Ari:

"Eikös ruotsalaiset lopettaneet  hyökkäilyt naapurimaihin vasta sitten kun venäläiset anto pataan kunnolla niille ensin kun olivat taasen venäjällä ryöstöretkellä?  :)  
 
 Ja eiköhän se ole niin että on täytynny ihminen päästään seota täysin jos perheensä ampuu eli tässä olun jutussa oli vaan väärä ampumisjärjetys olis aloittannu itsestään niin kuin nuo kolusurmatkin olis jäänny tekemättä myös".

Ja mä:

"Kun puhumme pari sataa vuotta vanhemmista tapahtumista meidän on syytä muistaa, ettei ollut Ruotsi ja Suomi, vaan pelkkä Ruotsi. Me olimme "ruotsalaisia". ja olkaamme erittäin kiitollisia siitä, että yhteiskuntamme on rakennettu ruotsalaisen eikä venäläisen mallin mukaan.
Ei taida lohduttaa perheenjäseniä, että yksi näistä ampuu "vain itsensä". Niin hirvittävän järkytyksen jälkeen elämänhalu taitaa olla tipotiessään aika pitkään...



                                                                        vihre√§pallo.jpg



Nyt tuli niin viisas kirje, että pakko liittää se tähän mukaan. Kannattaa lukea!

"Satuin taas kerran sivuillesi ja jäin lukemaan aiheesta Voittaja vai Luuseri.

Olen joutunut elämäni varrella asiaa usein miettimään ja jopa itsekkin vajonnut ajattelemaan asioita liian pienellä okulaarilla ja tiedän että siihen suohon on helppo vajota...kaikki sen tietävät joilla elämässä on ollut tiukkaa..

Mielestäni tärkein syy on lapsuudesta opitut mallit!!

Itse aikoinani kapinoin myös sitä vastaan että taloudellinen menestyminen tai hyvä ammatti tekisi ihmisestä paremman,näin usein oli myös ennen vanhaan jolloin pienellä paikkakunnalla jokainen tunnettiin säätynsä ja ammattinsa mukaan,kuten suutari,putkimies ja lääkäri.
Mutta silloin ei asetettu paineita menestymiseen,silloin ymmärrettiin että jokaista tarvitaan ja jokaisella on paikkansa.

Vasta -60 ja -70 luvulla tapahtui muutos,jokainen toivoi lapsensa opiskelevan koska vanhemmilla ei itsellään ollut siihen mahdollisuuksia.
Silloin iskostui hyvin monen nuoren ihmisen mieliin se että täytyy olla jotain jottei menettäisi vanhempiensa suosiota.
Oli hyvin tuttua kuulla että naapurin poika se opiskelee lääkäriksi mutta siskon pojasta ei tule mitään,se vaan kantaa lautoja raksalla...kuinka se on häpeäksi vanhemmilleen.
Tavallinen duunari oli tyhmä tai juoppo,siis häpeä pilkku koko suvulleen,mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota merkonomin alkoholinkäyttöön.

Onneksi tavalliset ammattit ovat taas alkaneet saavuttamaan arvostusta,ja nyt voi ääneen sanoa olevansa vaikka rakennustyömies.

Kaikki tälläinen aivan varmasti vaikuttaa nuoren ihmisen ajatusmaailmaan,ja vanhempana ei seepra pääse raidoistaan.
Raha on kaikkea,ilman sitä et ole mitään.

Jos ajatellaan vaikka niin että lapsi oppii vanhemmiltaan kunnioittamaan elämää,kaikkea elämää ja luontoa.
Myös sen ettei raha ole mittari ihmisyydestä,vaan jokainen käytöksellään ansaitsee omat kannuksensa.
Oli sitten lääkäri tai putkimies on kumpikin jollekkin rakas,titteli edessä on vain merkintä siitä millä ansaitsee elantonsa,ei mitään muuta.

Kun opitaan tälläinen malli kotoa käy epäonnistuminen lopulta liian kovaksi häpeäksi myös itselleen ja läheisten häpeän ajatteleminen kasvattaa taakkaa entisestään.
Ei yksinkertaisesti löydetä keinoja avata tuota umpisolmua.

Synkkä totuus on se että mitä pidemmälle maailma kehittyy,sen suuremmaksi rahan valta kasvaa.
Ennen oli mittarina hyvä ammatti,nyt siihen on tullut lisäksi RAHA.

Ihminen on oppivainen eläin,jos tapahtuisi yllättäen niin että yhteiskunta romahtaisi,raha ei enää olisi,jokainen meistä vain eläisi ja yrittäisi löytää ruokaa säilyäkseen hengissä,olisimmeko silloin kaikki samanarvoisia vai olisiko silloin fyysisesti vahvemmat niitä rahamiehiä?

Ihminen on parhaimmillaan silloin kun sen ei tarvitse todistella itselleen eikä toisilleen mitään.

Kyllä kaikki lähtee kasvatuksesta,usko pois."






Maanantaina 20.10 2008

Kertokaa, hyvät ihmiset, minulle, mikä on pielessä suomlaisessa mentaliteetissa? Miksi suomalaiset jatkuvalla syötöllä murhaavat itsensä, perheensä, kaverinsa?? Älkääkä selitelkö, että kyllä muuallakin tapahtuu väkivaltarikoksia. Suomalaiset johtavat tilastoja!
Viime aikoina on tullut tavaksi selittää tappoja hyvinvointiyhteiskunnalla. Kaikki on muka hyvinvointiyhteiskunnan vika.
Entä jos suomalaiset köyhtyisivät finanssikriisin myötä oikein kunnolla? Silloin selitettäisiin, että väkivaltarikokset johtuvat talousongelmista.
Unohtakaa jo raha, ja kertokaa, mikä hemmetissä on pielessä kansakuntamme mentaliteetissa!!







Sunnuntaina 19.10 2008

Sain viestin, joka väkisin kirvoitti naurun:

"Oon tässä ajatellu et onneksi harkimo on varattu ettet vaan haksahda siihen kalkkunaan."

Myöntäkää, että oli aika hauska. Ei silti mitään pahaa Harkimosta, joka varmaan on omalla tavallaan hurmaava kaveri.

Televisiossa haastateltiin kunnnallisvaaliehdokkaita julkisista kulkuneuvoista. Monien mielestä harvaan asutuilla alueilla pitäisi olla tarjolla jokseenkin yhtä hyvät palvelut kuin kaupungeissakin. En ota nyt kantaa, onko vaatimus oikea vai väärä. Mieleeni tuli nyt aika, jolloin asuimme Tapanin kanssa Röylässä. Työskentelin tuolloin Helsingin keskustassa sijaitsevassa mainostoimistossa. Kulkuyhteydet eivät olleet kovin hääppöiset, mutta eipä tullut mieleenkään huutaa yhteiskuntaa apuun. Joka aamu kävelin säästä riippumatta kolmen kilometrin matkan Vihdintien varrella sijaitsevalle bussipysäkille. Joskus satoi kaatamalla, joskus viima, joskus lumi piiskasi kasvoja. Syyskuun lopulta pitkälle helmikuuhun oli aamuisin kylätiellä vielä pimeätäkin. Minun mieleeni ei juolahtanut kertaakaan syyttää yhteiskuntaa olosuhteista, jotka olin itse valinnut. Ainoa asia, mikä teki tilanteeni vaikeaksi oli se, että työpäivä alkoi kahdeksalta aamulla ja asuin yhdessä miehen kanssa, jonka vuorokausi rytmittyi niin, että nukkumaan mentiin vasta aamutunteina. Ja kun minä reppana en pystynyt nukkumaan jos toinen huhuili pystyssä! Kärsin siis joka päivä hirvittävästä univelasta, ja se oli raskasta!! Tuo joka-aamuinen kävely tuulessa ja tuiskeessa toimi sopivasti herättäjänä, jota ilman en ehkä olisi pystynyt vetämään työpäiviäni läpi.






Lauantaina 18.10 2008

Onko teidän nimenne Outi tai Toni? Ei minunkaan, mistä syystä tunsin itseni tässä muutamia päiviä sitten vallan "vähemmistöläiseksi". Ellen peräti "erilaiseksi nuoreksi". Menin ravintolajatkoille hauskan porukan kanssa, johon olin tutustunut eräässä tilaisuudessa aiemmin illalla. Itseni lisäksi porukassamme oli kolme miestä ja kaksi naista. Ja kaikkien kolmen miehen nimi oli Toni, ja niiden kahden naisten nimi oli Outi. Ja sitten minä outona lintuna Nina!

Sanonta "erilainen nuori" on iskostunut mieleeni niin syvälle, että käytän sitä aina sopivan tilanteen tullen, ja välillä myös sopimattomastikin. Kaikki 40 + -ikäiset tietävät mistä tuo sanonta on tuttu. Tietysti Anneli Tempakan vetämästä radio-ohjelmasta "Olen erilainen nuori", joka tuli Nuorten sävellahjan jälkeen lauantai-iltapäivisin. Sävellahja alkoi neljältä ja kesti tunnin, ja sen jälken kuuluttaja kertoi, että "seuraavaksi alkaa Anneli Tempakan ohjelma Olen erilainen nuori, johon kuulijat voivat lähettää kirjeitä, jossa kertovat omasta elämästään. Tänään aiheena on...." Rakastin Tempakan ohjelmaa yhtä paljon kuin Nuorten sävellahjaa, ja se on paljon! Kuuntelin sydän sykkyrällä nuorten lähettämiä kirjeitä, joita Anneli Tempakka luki ääneen ääri-empaattiseen tyyliinsä. Samalla laittauduin lauantai-illan rientoja varten, jotka harvoin sitten kuitenkaan olivat kovin riemukkaita. Mutta se itse laittautumisprosessi herätti aina toiveen, että jospa tänään tapahtuisi jotain hauskaa!

                                                                                vihre√§pallo.jpg


Merikukka Forsiuksesta oli sympaattinen kirjoitus tämän päivän Iltsikassa. Hän myönsi, ettei ehkä aina ole onnistunut niin hyvin miessuhteissaan, mutta ettei silti kadu mitään, sillä onhan hänelle suotu kaksi rakastettavaa lasta! Toivottavasti hänen suhteensa lastensa molempiin isiin ovat korrektit ja hyvät. Huonon ilmapiirin ylläpitäminen on niin turhaa ja raastavaa!
Kuten me kaikki iltapäivälehtien lukijat tiedämme Merikukan nuoremman pojan isä on Vihdin entinen kunnanjohtaja Petri Härkönen.
Tapasin Petri Härkösen viime kesänä Savonlinnassa. Itse asiassa istuimme vinosti vastakkain illallispöydässä. Olin yllättynyt siitä, miten paljon paremmalta hän näytti luonnossa kuin lehtikuvissa. Hän oli myös paremmassa trimmissä kuin lehtikuvien aikaan. Siinä jutellessamme ilmeni, että hänen veljensä on Los Angelesin kisojen keihään kultamialisti  Arto Härkönen. Ymmärsin, että Petri Härkönenkin oli entinen urheilumies, ja tämä näkyikin hänen ryhdikkäässä olemuksessaan.


                                                                                vihre√§pallo.jpg

Sittenhän on tietysti vielä kerrottava pakolliset Tapani-kuulumiset ; )
Olin eilen ruokakaupan kassalla kun rakas ex-avokumppanini soitti ja kysyi, miten uuni pistetään päälle. Tässä on kaikenlaisia kuvia ja kirjaimia, hän selosti ja olin havahtavinani jo pientä epätoivoa äänessä. Juuri kun olin ehdottamassa, että hän käyttäisi mikroaaltouunia, hän sai painettua oikeita nappeja oikeassa järjestyksessä ja uuni livahti päälle. Illalla hänellä oli keikka Oulussa. Kahden jälkeen yöllä soi puhelin. Keikka oli mennyt hyvin, ja nyt hän oli kävelemässä hotelliin. En tiedä miten monta tuntia kesti, ennen kuin hän vihdoin ja viimein sai unta. Unensaanti ei nimittäin ole mikään helppo juttu estraditaitelijoille. Yölliset esiintymiset ovat tappavan raskaita. Varsinkin kun vielä ottaa huomioon, että artistin on joka kerta vedettävä itsensä aikamoisille kierroksille pystyäkseen tarjoamaan yleisölle vauhdikkaan ja energisen shown. Kuka haluaa katsoa ja kuunnella ravintolassa väsyneen oloista esiintyjää? Keikan jälkeen mieli ja kroppa ovat monta tuntia ylivirittyneessä tilassa, vaikka olo olisi kuinka rättiväsynyt. Tästä syystä niin moni esiintyvä taiteilija tarttuu pulloon rauhoittaakseen hermojaan. Tätä oikotietä Tapani ei ole koskaan oppinut käyttämään. Mutta eihän tippa tapa...


                                                                                vihre√§pallo.jpg

Myönnän. Olen turhamainen. Olen ihmetellyt miksi näytän aina aivan erikoisen kamalalta lehtikuvissa, joihin on panostettu muotistailaajien ja ammattimeikkaajien voimin. Ehkä kaikista kammottavin esimerkki on parisen vuotta sitten julkaistu Eeva-lehden kansikuva, jossa stailaajana ja meikkaajana toimi alansa ehdoton huippunimi Outi Broux, joka sai täysin vapaat kädet laittaessaan minut kuvauskuntoon. Outi, joka yleensä tekee AIVAN MIELETTÖMÄN HIENOA työtä, epäonnistui minun kanssani täydellisesti (eikä hän ole ainoa). Ongelma lienee siinä, että pakkelia pistetään aivan liikaa. Minun pitäisi tietysti puuttua asiaan, mutta kunnioitukseni ammattimeikkaajia kohtaan on niin suuri, etten henno sanoa mitään. Tulos on joka kerta sama: näytän maalipyttyyn pudonneelta varikselta. Ja vieläpä kovalta sellaiselta! Kun tähän vielä lisää vaikeuteni esiintyä luonnollisesti kameran edessä, niin tuloksessa ei ole kehumista. Pingoittunutta pakkohymyä yrittävä, pelästyneen ja jännittyneen näköinen, maalipytyllä sotkettu varis. Siinä minun LOOK. Ja minä kun niin haluaisin näyttää lehtikuvissa ihanan hehkeältä!
Viikko sitten Iltalehti julkaisi vuosi sitten otetun kuvan allekirjoittaneesta. Tuttavien mukaan kuva oli kerrankin ollut jokseenkin mukiinmenevä. Selittyykö tämä sillä, että esiinnyn siinä tavallisessa arki-meikissäni??

...Näin paljon tarinaa omasta ulkonäöstä. Sanoinhan, että olen turhamainen ! !

Mutta huom! huom! Kävihän selväksi, etten moiti meikkaajia, jotka kyllä saavat kaikki muut ehostamansa naiset erittäin kauniiksi. Vika on tässä minun tapauksessani kohteessa itsessään, ei meikkaajissa.


                                                                                vihre√§pallo.jpg
        
Seuraavaksi aion ostaa ja lukea ensimmäistä maailmansotaa käsittelevän, Ernst Jüngerin kirjoittaman Teräsmyrskyssä-teoksen.

                                                                                vihre√§pallo.jpg

Iltsikassa oli toinenkin kiinnostava juttu. Nimittäin suosikkinäyttelijäni Elina Knihtilän haastattelu. Vain yksi kohta jäi vähän kaivertaa. Elina oli käynyt katsomassa Sinkkuelämää-leffan ja ollut järkyttynyt näkemästään. Miksi naisille tarjotaan tuollaista huttua, hän kysyi.
Suuresti arvostamani hyvä Elina: huttu on hyvä juttu! Juice Leskinen lauloi aikoinaan, että "Elämässä pitää olla runkkua", mutta minä sanon, että Elämässä pitää (myös) olla huttua!








Torstaina 16.10 2008

Jaahas. Me Naiset -lehden kannessa näkyy olevan Justiinan näköinen täti-ihminen. – Sä oot vähän kummallisen näköinen siinä. Et ihan oma itsesi, kerkesi jo joku kommentoida. Kai minun on syytä olla tästä repliikistä vähän imarreltu ; )

Ehkä se "Justiina-juttu" silti kannatti, sillä sain vihjeen kautta linkin Ilta-Sanomien sivustolle, jossa on päivän mittaan virinyt parisuhde- ja eroasioita käsittelevä keskustelu, jossa ihmiset kertovat omista kokemuksistaan ja samalla antavat muillekin miettimisen aihetta. Tässä linkki:

www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1601933


                                                                                vihre√§pallo.jpg

Madonna ja Guy Ritchie eroavat – ystävinä. Uskon heidän tehneet oikean ratkaisun. Uskon myös heidän eronsa olevan kohtuullisen hyvänlaatuinen. Onnistunut ja pehmeästi toteutettu ero edellyttää ennen kaikkea oikeaa ajoitusta. Timing is everything, kuten jenkit sanovat.

Aina ihmiset eivät kuitenkaan pysty vaikuttamaan eronsa ajoitukseen. Seuraa shokki, surua ja ehkä vähän (tai paljon) katkeruuttakin. Hiton surullista joutua kokemaan sellaista. Valitettavan moni joutuu. Ihminen on vajaavainen olento ja kylvää heikkoudessaan paljon murhetta läheisiinsä. Surullista. "Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan", kysyy Georg Ots laulussaan.
Eipä juurikaan muutu. Silti meidän on jatkuvasti uskottava parempaan. Sillä mikään ei ole niin tyhmää kuin ryhtyä kyyniseksi.








Keskiviikkona 15.10 2008

En olisi uskonut tätä todeksi vielä pari viikkoa sitten. Mutta minäpä olen tänään tehnyt elämäni ensimmäisen juontokeikkani! Juontokeikathan ovat mallikeikkojen ohessa missien yleisin peruste kun näiltä kysytään, miksi he menivät mukaan missikilpailuun. Olen aina ihmetellyt miksi kaikki haluavat juontajiksi. Nyt tiedän sen. Sehän on hauskaa!  Juonsin tänä iltana pienimuotoisen muotiesityksen, jossa mannekiineinä toimivat Espoon kuntavaaliehdokkaita. Jututin ehdokkaita näiden poliittisista tavoitteistaan sekä kerroin heidän esittämistään vaatteista, jotka kaikki tulivat Boutique Magella-nimisestä muotiliikkeestä Keravalla. Olivat muuten oikein elegantteja asuja! Kauppa toimii kahdessa kerroksessa ja myynnissä on paitsi muotiluomuksia myös kenkiä, laukkuja ja jopa tuoksuja.

Illan tilaisuus alkoi kansanedustaja Antti Kaikkosen puheella aiheesta Ihminen ja ympäristö. Näin livenä nähtynä on todettava, että Kaikkonen oli varsin miellyttävän oloinen kaveri, jolla sen lisäksi oli kelpo ulosantikin. Ja puheessa oli sisältöä! Sillä kaverilla on edellytyksiä päästä vielä pitkälle. Itsehän en ole mikään koulutettu puhuja –  en tietenkään– enkä mikään kovin kummoinen luonnonlahjakkuuskaan. Niinpä ei auttanut muu kuin vetää homma läpi omaan letkeään tyyliin. Meni sitten syteen tai saveen. Kukaan ei silti buuannut. Suomalaiset ovat tuollaisissa tilanteissa tunnetusti hienotunteisia ; )


                                                                                        vihre√§pallo.jpg

Ai mutta minähän olen kokonan unohtanut kertoa, miten hauskoilla 40-vuotispäivillä olin lauantaina. Syntymäsankari oli vanha opiskelukaverini Valtsikan (valt.tiet. tiedekunnan) Poliittisen historian laitokselta. Tutustuimme aikoinaan vuoden 1917 poliittisia tapahtumia käsittelevässä proseminaarissa. Oma aiheeni oli poliittiset mellakat Helsingissä. Muiden aiheet eivät valitettavasti ole yhtä kirkkaasti muistissa...Proseminaarin porukka oli jokatapauksessa oikein mukava. Ryhmässä oli mukana myös nykyinen uutistenlukija Keijo Leppänen. Synttäreitään lauantaina vietti John Lagerbohm, joka muuten on vuosien varrella julkaissut erittäin älykkäitä ja mielenkiintoisia kirjoituksia poliittisesta historiasta. Mieleen on jäänyt esimerkiksi terävän kriittinen kirjoitus vallankumoussankari Che Guevarasta (jonka maine oman käsitykseni mukaa perustii ennen kaikkea sille, että hän sattui olemaan niin pirun hyvännäköinen kaveri. Kuka pistäisi seinälleen Breznev-julisteita!!??) John laati myös loistavan esseen Ilkka Kylävaaran Taistolaisuuden musta kirja-teokseen. Johnia tosin harmitti, että kirjoitusta oli sensuroitu! Entiset kommarit eivät KEHTAA myöntää, miten kammottavan paljon inhimmillistä kärsimystä heidän kannattamansa järjestelmä on vuosikymmenten saatossa aiheuttanut. Jo pelkästään Josif Stalinin toimenpiteiden myötä Neuvostoliitossa kohtasivat julman ja väkivaltaisen kuoleman n. 50 miljoonaa ihmistä! Kommunistisen Kiinan hirmutekoja en mielellään lähde tässä toistelemaan. Selvittäkää itse (varoitus: ei heikkohermoisille) ! Silti kommunismin puolesta liputtaminen on täysin laillista maassamme vielä tänäkin päivänä, mikä muuten on täydellinen skandaali!

...Mutta lauantain bileet olivat hyvät. Eikä paikalla ollut taatusti yhtään kommaria, ei entistä, eikä nykyistä ; )






Tiistaina 14.10 2008

Kuljin yhdeksän aikaan illalla keskustasta kotiinpäin. Kävellessäni Erottajan kulmilla sijaitsevan Rymy-Eetun ohitse, kadulle tulvahti Tapio Rautavaaran laulama Pohjolan yö. En ehtinut kuulla kuin muutaman säkeistön, mutta tuo yhtäkkinen, muiden kaupunkiäänten seasta noussut miehekkään kantava ääni nostatti kylmät väreet. Hetkeksi tunnelma muuttui maagiseksi, tuntui kuin tuo tuttu ja turvallinen ääni olisi syleillyt kadunkulkijaa.
        Mieleeni tuli myös Tapanin kertomus siitä, miten hän nuorena laulajasällinä oli eräänä varhaisena aamuna yllättäen kohdannut vanhan mestarin Kuopiossa, jossa tämä istui hotellin edessä portailla, kädessään pullo ja vieressään kitarakotelo. Tapani oli saapunut Kuopioon matkustettuaan koko yön keikkabussissa. Tämä tapahtui 70-luvun lopulla, jolloin hän kiersi maata ison muusikko- ja tanssijaporukan kanssa huippusuositun kesäshown merkeissä. Tapani oli silloin miesartisteista maan ehdoton ykkönen, niin nuorison kuin varttunemmankin yelisön keskuudessa, mikä lienee äärimmäisen harvinainen yhdistelmä. Koko porukka oli rankan shown ja pitkän ajomatkan jälkeen kuolemanväsynyt ja kiirehti nopeasti huoneisiinsa nukkumaan. Tapani oli sitä vastoin tunnistanut rapuilla istuvan miehen ja istahti tämän viereen. Rautavaaralla oli ollut illalla esitys, ja nyt hän kulutti aikaa odottaessaan aamukoneen lähtöä. Tapani tarjoutui pitämään hänelle seuraa. Miehet rupattelivat hiljakseen. Rautavaara kertoili verkkaaseen tyyliinsä tarinoita elämästään.
Tämä oli käsittääkseni ensimmäinen ja viimeinen kerta kun Tapani pääsi kunnolla juttelemaan Rautavaaran kanssa. Jonkun ajan päästä Rautavaara menehtyi. Hän kaatui Tikkurilan uimahallissa, menetti tajuntansa ja toimitettiin terveyskeskukseen. Mestarilaulajaa tutkineen lääkärin mielestä miehessä ei ollut havaittavissa mitään vakavaa vauriota ja niin hän passitti potilaan kotiin. Yöllä Tapio Rautavaara kuoli saamiinsa vammoihin. Päähän oli kovan iskun myötä tullut sisäinen verenvuoto. Ihmiset olivat shokissa ja vihaisia ilmiselvästä hoitovirheestä. Tapaus koitui myös lääkärin kohtaloksi. Ankaraa syylisyyttä poteva miesparka lopetti päivänsä pian tuon tapahtuman jälkeen.

Mitä opimme tästä?

Elämä on toisinaan surullista, niin surullista.


                                                                                        vihre√§pallo.jpg


Joku kysyi, onko Madeleine vaihtanut sukunimensä Kansaksi koska hän käyttää tätä nimeä Myspace-sivullaan. Ei ole. Madeleine Kansa on leikkimielisesti taiteilijanimi. Samalla hän tunnustelee nimen käyttämistä. Kenties hän joskus haluaa vaihtaa nimensä? Tapanin ja minun molemmilla lapsillahan on minun sukunimeni. Päätimme tästä yhdessä. Sekä Kansa että af Enehjelm ovat aika harvinaisia nimiä, meitä ei ole kovin monta. Kansoja on kuitenkin vähän enemmän.







Maanantaina 13.10 2008

Jos ehditte, niin käykää kuuntelemassa Matskun (Madeleinen) laulua MySpacella, osoite www.myspace.com/madeleinekansa

                                                                                
                                                                                        vihre√§pallo.jpg

Tv:ssä menee ohjelma, jossa kerrotaan Stella leipomon konkurssista. Syypäänä konkurssiin pidetään Stockmannia, joka lakkasi ostamasta Ellen Svinhufvud-torttuja alkaessaan tilaamaan muualta Sans Rival-kakkua, joka on täsmälleen sama asia kuin Ellen Svinhufvud-kakku. Kakku tunnetaan siis muissa maissa Sans Rival-nimenä, ja sitä presidentinrouva Svinhufvudkin tarjosi kerran viikossa vierailleen. Suomessa kakkua valmisti Stella, joka jossain vaiheessa keksi, että kakkua voitaisiin markkinoida Ellen Svinhufvudin kakku-nimellä.

Minusta on täysin turha syyttää Stockmannia. Tietysti on harmillista, että tavaratalo lopetti yhteistyön Stellan kanssa. Sitä en silti ymmärrä, miksi Stella jäi seisomaan tumput suorana sen sijaan että olisi pistänyt luovuutensa peliin ja loihtinut uusia, kiehtovia tuotteita! Suomen kakkutarjonta on kansainvälisessä vertailussa kaamean yksitoikkoinen. Stella saa syyttään itseään, että meni konkurssiin! Tilaa on uusille tuotteille!


                                                                                        vihre√§pallo.jpg

Uutisissa yhdysvaltalainen kadunmiesrepublikaani kiteytti hyvin puolueensa ytimen: "We love our church and we love our guns."







Lauantaina 11.10 2008

Jippii! Sain palautetta kirjastani. Tällaista:

"Kiitos Nina ! Hyvän kirjan olet kirjoittanut :o) Luin Skandaalin käryä-kirjan jo parissa päivässä, kun niihin mielenkiintoisiin julkkisjuttuihin uppoutu niin, ettei sitä meinannut malttaa lopettaa millään kesken :o) Sehän se onkin juuri  viihdyttävän kirjan tunnusmerkki jos mikä !"


                                                                                        vihre√§pallo.jpg

Tapasin eilen illalla Tiina Kallialan, joka nykyään työskentelee asunnonvälittäjänä Huoneistokeskuksessa. Aikaisemmin hän oli tuottajanhommissa Mainostelevisiossa. Tiina on ihana, lämminsydäminen, rempseä mutta touhukkuudessaan tehokas ihminen. Pidämme yhteyttä epäsäännönmukaisesti, mutta joka kerta tapaamisemme on yhtä riemukasta. Muistan Tiinan hyvin jo 80-luvulta, jolloin emme vielä tunteneet toisiamme. Tiina illasti televisio-ohjelmassa venäläisravintolassa silloisen poikaystävänsä Teemu Kaukosen kanssa. Tv-ohjelman aiheena oli "jupit" ja "juppius". 80-luvun lopulla nämä teemat nostivat kovan hybriksen, jonka kaikki jotka elivät silloin hyvin muistavat.  Sitten Tiina meni naimisiin Aake Kallialan kanssa, ja sai Iina-tyttären. Tiina oli aivan mielettömän kaunis nainen 80-luvulla, ja eilen saatoin todeta, että hän on sitä edelleenkin!


                                                                                        vihre√§pallo.jpg

Tapanilla oli eilen keikka Turussa, ja hänet kuljetti sinne mainio ystävämme Haaviston Kaitsu. Juttelin äsken puhelimessa Kaitsun kanssa, joka kertoi Tapanin pyytäneen häntä viemään ensitöikseen koira ulos. Se teidän Make-koiranne on aika jurtti, Kaitsu naureskeli minulle puhelimessa. Kun tuli aika kääntyä takaisin kotiinpäin, koira oli mennyt maaten jalkakäytävälle, eikä suostunut nousemaan ylös. Kaitsu oli soittanut Tapanille, ja ihmetellyt mitä tehdä kun koira vaan makaa pitkin pituuttaan. Tapanin neuvo kuului: Nykäise hihnasta ja sano kovalla äänellä NYT MAKE MENNÄÄN KOTIIN!


                                                                                        vihre√§pallo.jpg


Iltasanomissa hehkutetaan Linda Lampeniuksen onnea. Ja onnelliselta viulistin ja Martin Cullbergin suhde vaikuttaakin. Kaikkien kokemiensa käänteiden jälkeen Lindalle toivoo pelkkää hyvää. Lehtijutussa kerrotaan Cullbergin olevan kuuluisien psykologivanhempien poika. Martin Cullbergin vanhemmat ovat kuitenkin psykiatreja, eivätkä psykologeja. Monet sekoittavat nämä termit keskenään. Psykiatri on koulutukseltaan lääkäri, joka on lisensiaatti- tai väitöskirjatutkimuksen kautta erikoistunut psykiatriaan. Psykologi on opiskellut psykologiaa humanistisessa tiedekunnassa, josta valmistutaan hum.kandiksi tai fil.maisteriksi. Psykiatri hoitaa sairauksia ja määrää tarpeen mukaan lääkereseptejä. Psykologi ei hoida sairauksia, eikä hänellä myöskään ole valtuuksia kirjoittaa reseptiä. Niin, paitsi ehkä kakkureseptejä. (Joo tää oli tyhmä mä tiedän)












Perjantaina 10.10 2008

Bravo, presidentti Martti Ahtisaari!
Ulkoministeri Alexander Stubb totesi aivan nappiin, ettemme enää tarvitse Suomibrändin työryhmää! Ahtisaari teki sen!
Säröjä riemuntunteeseen tuovat venäläisten reaktiot. Eikö kylmän sodan pitänyt olla ohi?
Venäläiset ovat ostamassa Islannin. Kylmenikö ilma? Paleltaa. Tapani on joskus naureskellut, että aivan turhaan me suomalaiset venäläisiä pelkäämme. Jos he meille tulevat, niin eikun nuotio takapihalle ja laulamaan yhdessä! Kyllä me keskenään pärjäämme, uskoo Tapani.

Tartu mikkiin tulee televisiosta. Chisu ei ole tyttöjen joukossa oikein päässyt loistamaan kun vieressä on Jippu! Enää tarvii tietää, pääsisikö kukaan siinä tilanteessa loistamaan. Jippu kyllä tietää, miten hallitaan estradi. Voittivatko pojat kisan? Minun on ylpeänä paljastettava, että olen itsekin kisaillut Jipun kanssa musiikkivisassa. Siinä ei tosin tarvinnut laulaa, tarvi vain omata hirveesti triviaalitietoa. Kisat käytiin yksityiskodissa ja paikalla oli paljon nuorisoa. Ja tiedoksi vaan, niin allekirjoittanut pärjäsi erittäin hyvin! Ensimmäisen voittoni jälkeen joku arveli, että minulla oli vain ollut tuuria. Kysyin montako kertaa minun on voitettava, jotta todistan ettei kyseessä ole sentään pelkkä tuuri. Kolme, vastattiin. No, kolme voittoahan nappasin nopeasti. Että sillä lailla : )







Torstaina 9.10 2008

Kunpa Alma-Median hallitus hoksaisi tehdä hattutempun, ja palkata Johanna Korhonen takaisin päätoimittajan paikalle.
Sehän on vain coolia, että Lapsin Kansan päätoimittaja on "julkilesbo" !


                                                                        vihre√§pallo.jpg

Jari Sillanpää kertoo tämän päivän lehdessä kokeneensa pilkkaa ja hämmästelyä ennen kuin hän toi homoseksuaalisuutensa julkisesti esille.
Juttelin Jarin kanssa jokunen vuosi sitten "hetereoystävällisessä homobaarissa" Lost and Foundissa. Totesin hänelle, että minun on helppo ymmärtää hänen suuntaustaan, koska minustakin miehet ovat ihania!


                                                                        vihre√§pallo.jpg
                                                                        

Tänään katson televisiosta suosikkiohjelmani Oho-mikä päivä!
Kerroinko jo, mikä on toinen huippusuosikkini? No,  tietysti Ihmistenpuolue!  Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, aivan kuten oli aikoinaan Faktahommakin!
Ellette ole nähneet Ihmistenpuoluetta telkkarissa, käykää katsomassa ohjelman kotisivuja: www.ihmistenpuolue.fi
Puolueen puheenjohtajaa esittää iki-ihana Taneli Mäkelä  : )








Keskiviikkona 8.10 2008


Inhimmillisessä tekijässä keskustellaan paniikkihäiriöstä. Oireyhtymä on tuttu allekirjoittaneellekin, ja itse asiassa yllättävän monelle tuttavapiirissänikin. Syitä paniikkihäiriöön ei tunneta. Itse liitän oireyhtymän olemassaolon asianomaisen syvällä istuvaan emotionaaliseen turvattomuuden, vieraantuneisuuden ja riittämättömyyden tunteeseen, josta henkilö vielä kaiken lisäksi syyttää itseään. Itseensä kohdistuneet vaatimukset hyökkäävät heikkona hetkenä päälle kuin hyökyaalto, ja juuri tästä seuraa erilaiset epämiellyttävät fysiologiset tuntemukset kuten huimaus, pelko todellisuudentajun ja kontrollin menettämisestä.
Edvard Munckin kuuluisin taulu Huuto kuvastaa hyvin paniikkikohtauksen synnyttämää kauhua.
Inhimillisessä tekijässä psykiatri selitti jotakin neurologisten välittäjäaineiden vajaatoiminnasta, vai oliko se virhetoiminnasta. Voihan tietysti olla niinkin, että paniikkihäiriössä on kyse jostain fysiologisesta pikkuhäikästä.
Niin tai näin on erittäin helpottavaa, että häiriölle on annettu nimi, ja että niin moni on rohkaistunut kertomaan omista kokemuksistaan. Se helpottaa.
Voin hyvin kuvitella, että moni paniikkihäiriöstä kärsivä ihminen on päätynyt hoitamaan vaivaansa alkoholilla. Ja silloinhan siirrytään jo selkeästi tuhon tielle...
Avoimuus auttaa!

                                                                        vihre√§pallo.jpg

Hullut päivät! ja Finanssikriisi! ovat olleet tämän päivän näkyvin teema. Aamupäivällä katsoin toisella silmällä salaista pahettani: Days of our lives. Niille, jotka eivät sitä tunne, voin kertoa, että se on yhtä surrealistinen kuin ihmisten touhu tässä tosimaailmassakin. Eli toisin sanoen: pähkähullu!
Tutustuin mainittuun tv-sarjaan vasta puoli vuotta sitten ja olinkin yllättynyt kuullessani, että se on pyörinyt jo parikymmentä vuotta! Mainitessani Matskulle siitä, hän nauroi kiinnostukselleni ja kertoi itse seuranneensa sitä noin 9-vuotiaana. Sen jälkeen sarja alkoi tuntua liian lapselliselta. Jäin miettimään pitäisikö minun tehdä hänelle karmaiseva paljastus: oikean maailman aikuiset ovat usein juuri yhtä lapsellisia ja oudosti käyttäytyviä kuin tuo tv-sarjakin!

Helsingin piispa Eero Huovisella on mielipiteitä suomalaispoliitikoista: "Ei ole hyvä, jos poliitikot kertovat jatkuvalla syötöllä monista liitoistaan, eroistaan ja uusista ihastuksistaan."
Minulla, joka olen viime aikoina roikkunut julkkislehdistössä lööppejä myöten asumuseroni vuoksi, ei tietenkään olisi varaa sanoa tuohon mitään, mutta sanonpa silti. Huovinen on nimittäin mielestäni täysin oikeassa. Eräät poliitikot ovat rakentaneet kokonaisen julkisuusnäytelmän elämäntyylistään. He elävät ikäänkuin kuvittelisivat näyttelevänsä pääosaa tv-sarjassa, jossa on koko ajan keksittävä jotain uutta ja hätkähdyttävää.
Meille, siis suurelle yleisölle, tämä tietysti passaa hyvin, sillä meitähän tuo kaikki viihdyttää.
Mutta lähietäisyydellä ja ruohojuuritasolla eläville tuo peli saatta olla julma. Sillä pelistähän lienee kyse. Pelin juoni on esittää jatkuvasti voittajaa. Muiden ihmisten tehtävä on pönkittää voittajaimagoa. Käytön jälkeen heidät ravistetaan kintereiltä.
Tällaista peliä eivät harjoita ainoastaan "eräät poliitikot." Käyttäytymismalli on surullisen yleinen.

Eero Huovinen on tänään esittänyt muitakin mietteitä. "Seksuaalisuuteen kuuluu tietty häveliäisyys." Ja: "Seksi kuuluu salattujen kansioiden piiriin."
Kiitos, Eeero, näista lauseista! Niiden sisällön pitäisi olla itsestäänselvä, mutta eipähän ole.
Seksuaalisuuteen kuuluu tietty häveliäisyys. Seksi kuuluu salattujen kansioiden piiriin.
Miten nuo sanat voivatkaan tuntua niin vapauttavilta?

Onni koostuu pienistä asioista. Tässähän ei ole mitään uutta. Kiva silti aina saada siitäkin muistutus.

Matsku soitti äsken ja kertoi, että hän oli voimistelutunnilla harjoitellut yksipyöräisellä. Alussa se oli ollut erittäin vaikeaa, tuntunut lähes mahdottomalta. Mutta kun tekniikka ja tasapaino viimein löytyi, fiilis oli ollut aivan sanoinkuvaamattoman hyvä! Suorastaan eufoorinen. Matskun mukaan yksipyöräisellä ajaminen tuntui vähän kuin olisi lentänyt.
Voisiko yksipyöräisestä olla apua jos elämä tuntuu liian yksitoikkoiselta?  ; )

PS. Joku saattaa ihmetellä, miten on mahdollista, että katsoin Days of our lives-jaksoa aamupäivällä. Siksi kun minulla on kanavapaketti, jossa näen Ruotsin kanavat. Meillähän tuo sarja lähetetään myöhään iltapäivällä. En tiedä, missä vaiheessa ovat Suomen jaksot. Ennen vanhaa Suomi yleensä lähetti kaiken vähän myöhemmin kuin muut, mutta tämä ei välttämättä enää pidä paikkansa. Onko Marlene jo paljastunut sarjamurhaajaksi Suomen jaksoissa? Tietääkö kukaan?






Sunnuntaina 5.10 2008

Olen potenut jo kolme viikkoa outoa flunssaviirusta, joka ei ilmene räkätautina, vaan päänkipuna yhdistettynä karheaan kurkkuun, kuivaan ärsytysyskään ja  ja täysin voimattomaan oloon. Ja nyt kun pitäisi tohinalla järjestellä uuttaa elämäänsä, hankkia elantonsa, hoitaa vanhojakin velvoitteita ja muutenkin säihkyä uussinkun onnea. Lääkärilläkin kävin mutta tulehdusarvot ovat nolla. Kurkkupääkin näytti oikein siistiltä, ja tietysti myös korvat. Verenpaine on optimaalisen hyvä. Mutta olo on kuin olisi pölkyllä lyöty päähän. Kuin olisi juuri kotiutunut ylipitkältä lennolta ja kärsisi hillittömästä jetlagista. Mutta että jo neljättä viikkoa! Kävin lauantai-iltana ystäväni Bikram-joogastudion 1-vuotistilaisuudessa ja siellä joku ehdotti, että mulla on ehkä jälkistressitila yhdistettynä lievään viirusflunssaan. Tuon selityksen voisin ostaa, vaikkei olo olekaan tällä hetkellä erityisen stressaantunut. Mutta miksi näin pitkään? Alkaa jo kyllästyttää! Enhän minä voi antaa päivien valua tiehensä jatkuvasti vain huilaten kuin mikäkin mummo!

Tuttavani oli ostanut Skandaalin käryä Tampereen akateemisesta kirjakaupasta, JA HÄN KEHUI SITÄ!

Eräs lukija kirjoitti ja pyysi, että lopettaisin Suomen mollaamisen. Enkä lopeta. Kyllä minulla suomalaisena on oikeus mollata Suomea ja suomalaisuutta, aina kun on aihetta. Muunmaalaiset eivät tietenkään saa tehdä sitä! Jos ulkomaalainen alkaa solvaa Suomea, muutun hetkessä yltiöisänmaalliseksi, valmiina puolustamaan kotimaatani henkeen ja vereen! Ehkä vedän arvostelijaa jopa kuonoon! (No en sentään)

Tänään on kaikenlaista kivaa pientä puuhaa. Pitäisi saada konsertti-ilmoitus edustavampaan kuntoon. (Se lehdessä julkaistu oli vähän suttuinen, eikä näin ollen antanut oikeutta Tapanin verevään konserttiin, josta pian saamme nauttia mm Helsingin Kulttuuritalolla ja Järvenpää-talolla, sekä tietysti monella muullakin paikkakunnalla ympäri Suomea.

Tapanin kotisivutkin tulevat saamaan muodonmuutoksen, kuten olen jo aiemminkin maininnut. Ja aion tosissaan yrittää saada Tapanin pikkaisen itsekin bloggaamaan...pssst..älkää kertoko hänelle, että olette kuulleet tästä, ettei synny turhia paineita. Mutta uskon vakaasti Tapanin bloggarin lahjoihin! : D








Perjantaina 3.10 2008

Suomen Idols-kisan katsomisesta netissä peritään maksu! Mautonta!!!
                        
                                                                                vihre√§pallo.jpg

Huvittaa kun ihmiset kyselevät, miten uskallan antaa tyttäreni käydä lukiota Tukholmassa. Muualla ihmetellään, miten kukaan uskaltaa lähettää lapsensa kouluun Suomessa...

                                                                                vihre√§pallo.jpg

Skandaalin käryä on nyt kirjakaupoissa! Olen nyt vihdoin ja viimein itsekin nähnyt kirjan. Ei se näyttänyt niin pahalta kuin mitä pelkäsin. Kuvia olisi tietysti saanut olla enemmän. Selatessani kirjaa olen kyllä ihan tyytyväinen siihen. Mauri Linteran elämäntyö on kirjan arvoinen. Ja koska ei kukaan muu ollut siitä kijoittanut, ryhdyin minä puuhiin...
En pistä yhtään pahitteeksi mahdollisesta palautteesta ; )

Studion olkosululle löytyi selitys. ROTTA oli purrut poikki virtakaapelin.

Eilen illalla tapasin pitkästä aikaa Jyväskylässä nykyään asuvan muusikko-manageri-pariskunnan Tessa Virran ja Olli Peuhun. Tessalla ja Tapanilla on yhteiskeikka Tampereella lauantaina. Olli esitteli Club for Fiven konserttitaltiointia tietokoneeltaan. Yhtye esitti Madonnaa, ja se kuulosti erittäin hyvältä!  Yhtyeellä on joulukuussa kaksi konserttia Kulttuuritalolla. Sinne fiilistelemään!

Tapanin viihdekonserttikiertueen myynti on lähtenyt mukavasti käyntiin. Myyntitahti on nykyään kuitenkin pikkaisen hitaampaa kuin menneinä vuosina, jolloin salit myytiin loppuun muutamassa päivässä. Nykyään tarjontaa on niin VALTAVASTI.

                                                                                vihre√§pallo.jpg

Outi kommentoi nykyistä konserttiasiaa valaisevasti omien kokemustensa pohjalta:

"Nykyään on kyllä aivan mielettömän paljon erillaisia konsertteja, etenkin näin syksyisin ( kotimaisten artistien lisäksi ulkomaalaiset artistitkin ovat alkaneet konsertoimaan täällä entistä enemmän ). Lahden Sibeliustalollakin on PELKÄSTÄÄN marraskuun aikana 16   konserttia ...eli jokatoinen päivä on joku konsertti !
Eli eipä ole mikään ihme, että lippujen myyntitahti on nykypäivänä hitaampaa, kun kilpailu on niin paljon kovempaa, kuin menneinä vuosina.
Se on tietysti hyvä ,että on erillaista  tarjontaa, mutta kyllä jos suoraan sanon, niin on monia sellaisia artisteja, jotka eivät todellakaan mitään konserttiesiintyjiä ole.
Olen ollut muutaman kerran sellaisten artistien konserteissa, joiden ohjelmisto ei poikkea tanssilavoilla esittämästään ohjelmistosta juuri ollenkaan. Jotenkin siinä tulee tunne että on joutunut huijatuksi, kun  oikeastaan  mikään ei eroa tanssilavakeikasta ( ei lauluvalikoima ,ei esiintymistyyli, tms ) paitsi  lipun hinta, joka on konserttiin  2-3 kertaa kalliimpi, kuin tanssilavoille.
Tapani on  siinäkin mielessä loistava laulaja ja estraditaiteilija, että  hän on yhtälailla elementissään niin tanssi-kuin konserttilavoillakin. Karismaa ja valovoimaa riittää, niin isoille kuin pienillekkin estradeille ja on muuntautumiskykyienen artisti ,eli  ohjelmisto ja  esiintymienen on aina tilanteen mukaan. Esim. kirkkokonserteissa laulaa siihen tilanteeseen sopivia lauluja ja esiintyy arvokkaasti ja hillitysti, kun taas tanssilavoilla ja viihdekonserteissa osaa  myös hassutellakkin, kertoa hyviä välispiikkejä yms..."







Torstaina 2.10 2008

Nyt pidetään peukkuja, että myös USA:n edustajainhuone säilyttää järkensä ja hyväksyy perjantaina amerikkalaisen roskapankin. Edustajat kiemurtelevat päätöksensä edessä, koska ovat menneet lupaamaan äänestäjilleen olemaan kannattamatta roskapankkia. Tällainen äänestystulos taas ajaisi niin maan kuin maailmankin talouden yhä pahempaan jamaan. Ei ole helppoa poliitikoillakaan kun on petettävä äänestäjänsä pelastaakseen maan! Mitäs menivät sitten lupaamaan? Koska poliittinen ura on muuten vaarassa. Ei tipu enää ääniä.

Tapani oli eilen studiolla. Uusi biisi tuntuu hyvältä ja Tapani olikin innoissaan. Kun seuraava biisiä alettiin taltioimaan, studiosta meni sähköt. Erikoinen tilanne, sellaista ei ole aiemmin nimittäin tapahtunut, ainakaan siinä studiossa. Tapanin maaginen läsnäolo aina vain aiheuttaa kaikenlaista ; )





Keskiviikkona 1.10 2008

Oli ilo kuunnella tänään teollisuusjohtaja Antti Piippoa Aamu-tv:n haastattelussa. Mies puhuu asiaa, selkeästi ja sumeilematta, olkoon aiheena sitten pankkikriisi, selviytyminen mahdollisesta lamasta, tai elintasomme säilyttäminen tulevaisuudessa. Suomen ongelmia ei ratkaista brändibrosyyrilla, vaan yrittäjyyttä on tuettava poliittisilla päätöksillä. Suurin haaste on muuntaa suomalainen mentalitetti yrittäjäystävällisemmäksi. Muutoksella alkaa olla kiire, sillä kansakuntamme ikärakenne on sellainen, että elätettäviä on yhä enemmän ja veronmaksajia yhä vähemmän. Samalla yhä useampi työikäinen haluaa turvalliseen palkkatyöhön sen sijaan, että ryhtyisi itse yrittäjäksi. Työpaikkoja ei taas ole tarjolla ilman yrittäjyyttä, ja siksi puitteet yrittäjyydelle on parannettava. Ellei tämä toteudu, taloudelliset tulevaisuusnäkymät ovat synkät. Piippo kuitenkin uskoo, että mahdollisen lamankin kynnyksellä voi perustaa menestyvän yrityksen. Mikään läpihuutojuttu sellainen ei tietenkään ole. Yrittäjältä vaaditaan tavallista enemmän hoksottimia. Täytyy siis omata sitä paljon puhuttua luovaa älyä. Sitähän meissä suomalaisissa löytyy?
Itsehän Antti Piippo perusti Elcoteqin 1991, jolloin Suomi oli syöksymässä sodan jälkeisen ajan pahimpaan talouskriisiin. Loppu on historiaa.

Piippo oli päässyt elämäkertakirjansa myötä tänään lööppeihinkin. Samaan syssyyn kertailtiin useita vuosia sitten tapahtuneen "skandaaliyön" vaiheita. Eivät nämä skandaalit silti Piipon mainetta mustaa. Nehän tuovat vain särmää persoonaan. Ja kun tapahtumista tänä päivänä lukee, nehän kuulostavat lähinnä farssimaisen koomisilta. Toivottavasti kaikki osapuolet osaisivat itsekin jo nauraa koko välikohtaukselle.







Maanantaina 29.9 2008

Suomalaisten asenteille täytyy tehdä jotain.
Hyviäkin asenteita löytyy, ja rutkasti, mutta niistä en nyt puhu.
Eräs järjettömyyden huippu on laajalti levinnyt penseä suhtautuminen amikseen, eli ammattikoulussa opiskeluun ja opiskelijoihin. Amiksia katsotaan usein nenän vartta pitkin. Tällainen pistää vihaiseksi, koska se on niin sanoinkuvaamattoman tyhmää!
Kuka hullu keksi alkaa väittää, että maisteriksi opiskeleva on jotenkin parempi kuin amislainen? Se on nimittäin täyttä puppua. Kerron teille nyt, miten asiat todellisuudessa ovat. Maisterit voivat olla lukeneita, mutta he eivät välttämättä osaa mitään. Amislainen ei ehkä ole kuluttanut yhtä paljon aikaa turhanpäiväisten kirjojen parissa, mutta hän on hankkinut itselleen taidon. Amiksessa opiskelleella on käytännön know-how´ta! Mihin hemmettiin me tarvitsemme ihmisiä, jotka tietävät kaiken mutta eivät osaa mitään? Näitä meillä on jo tulvillaan. Tämä maa ja kansa tarvitsee enemmän ihmisiä, joilla on käytännön tietoa ja taitoa.
Hyvät amikset! Teidän on tulevaisuus!