Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Lokakuu 2009

LOKAKUU 2009


Ke 28.10

Pedofiilit valloittavat nyt köyhän Mombasankin.
Lasten törkeän hyväksikäytön estämiseksi ei tehdä vieläkään riittävästi .
Ehdotus: Pedofiilien kasvot ja nimet julkiseen levitykseen! Heti!





Tarkoitus oli kirjoittaa jotain tuohtunutta siitä, miksi ihmiset eivät osaa pitää läskistymistään kurissa ja joutuvat lopulta leikkauttamaan tynnyrivatsansa pienemmäksi aiheuttaen jälkisairauksillaan yhteiskunnalle hirvittäviä laskuja, jotka revitään veronmaksajien nahasta.
Tänään luin lehdestä, että karkkikaupan kuluttajat ovat pääosin aikuisia ihmisiä.
Ymmärrän molempia osapuolia.
Sekä karkkikaupan asiakkaita että karkkikaupan pitäjiä, jotka tienaavat sievoisen summan sillä, että ihmiset eivät pysty hillitsemään makeanhimoaan.
En minäkään aina pysty.
Tehtyäni elämäntaparemontin pystyn tosin aiempaa paremmin.
Nykyään vältän menemästä makeiskauppaan.
Jos tällaiseen astun sisään, minulla ei ole mennessäni ulos sitä puolen kilon karkkipussia, jota moni kuulemmaa ostaa työpaikalleen, vaan kilon tai kahden kilon makeispussi.
Syön kaiken itse, nauttien joka palasta.
Ja mieluiten kenenkään näkemättä, sillä tuollaisen pussin tyhjentäminen aiheuttaa takuuvarmasti hätkähtyneitä kommentteja silminnäkijöiltä.
Ja tällaisia kommentteja ei välitä kuunnella hankkiessaan euforisessa tunnelmassa itselleen sokerihumalaa.
Diabetekseen en silti ole sairastunut.
Tiedän sen koska kävin juuri tarkistamassa verensokeriarvoni, joka on 5, mikä on ihan hyvä lukema.
Silti olen sitä mieltä, että makeishyllyjä EI pitäisi saada asettaa ruokakaupoissa kassojen viereen.
Minäkin olen jonossa seisoessani heittänyt spontaanisti kymmeniä, ei vaan SATOJA, suklaalevyjä ostoskoriini.
Eli hallitus, haloo: Lopettakaa vähäksi aikaa autoilijoiden ahdistelu ja tehkää eduskunnalle kiireen vikkaan lakiehdotus, jossa kerrotaan, miten makeishyllyt sijoitetaan ruokakaupoissa.
Makeishyllyjen on oltava mahdollisimman hankalassa paikassa, eikä missään tapauksessa kassojen vieressä.
Tämä kansa on tukehtumassa omiin läskeihinsä, kuten tänään sanoin Tapanillekin.
Sitten lisäsin ehkä hieman kiivaasti: - Eikö sinulla ole mitään sanottavaa tähän täysin hullunkuriseen ja järkyttävään tilanteeseen? Voisit tehdä jotain! Yritä edes!
Tapani veti henkeä etsiessään vastausta syytöksiini, ja sanoi: – Minähän paasasin viime syksynä ruokatottumuksista enemmän kuin kaikki Suomen lääkärit yhteensä!
Hetken kiivauteni muuttui huvittuneeksi muistaessani miten Tapani totta tosiaan puhui paljon, monen mielestä liiankin paljon, hyvistä ruokavalioista jakaen neuvoja niin, että nämä muutamaan otteeseen jopa päätyivät iltapäivälehdistön lööppeihin.  
En ala muistelemaan niitä neuvoja.
Toivoittavasti joku pisti ne korvaan taa, sillä ne olivat ihan hyviä.
Karkkikauppoja yritän edelleenkin välttää.






Ti 27.10

Ei pitäisi.
Nimittäin laskea autokuljettajan promillirajaa.
Nykyinen 0,5 promilliraja on hyvä.
Ellei tässä tilassa osaa ajaa autoa, ei osaa missään.
Alennettu promilleraja johtaisi vain entistä nihkeämpään kyttäysmentaliteettiin.
Mikä ihmeen moralistinen vöyhötysaalto valtaa ihmiset, joilta mielipidettä tiedustellaan?
Ajattelevatko he olevansa parempia ihmisiä vaatiessaan alempaa promillerajaa?
Eivät ole.
Ylinopeuksien sakkorajan alentaminen on sekin pelkkää pelleilyä ja vastenmielistä ihmisten pompottelua.






Pe 23.10

Painija Pertti Ukkola, 59, ilmoittaa ettei tiedä miksi vaimo, 31, hakee avioeroa.
Pertti "pikku-ukko" Ukkola on ehkä sittenkin viisaampi kuin miltä on viime aikoina kuulostanut.
Hän myöntää ikäeron olleen eräs syy eroon.
Vaimo taisi viimeinkin oivaltaa, ettei voi olla naimisisa pelkän kultamitalin kanssa, vaan että ukko ja arki tulevat kaupan päälle.





To 22.10

Missä on Niko, kysytään mediassa.
Ja minne katosivat lukemattomat muut nuoret miehet?
Miksi nuorille miehille niin usein käy katalasti?
Ja silti puhutaan aina naisten turvallisuudesta. Mikä sekin tietysti on tärkeä.
Jostain syystä naiset tuntuvat kuitenkin pärjäävän paremmin kuin miehet.
Miksi miesten turvallisuutta vähätellään?
Kukaan ei ole yhtä suuressa hengenvaarassa kuin nuori mies.


Hesarissa pisti silmään tuttu kuva: Urho Kekkonen Ilja Glazunovin maalauksessa.
"Kysymme, miksi Glazunovista tuli Suomen hovimaalari, ja miten taidetta käytettiin politiikan välineenä", Kiasman johtaja Berndt Arell selvittää."
Tämä oli suora lainaus HS:n jutusta.
Ja edelleen:
"Teossa on myös kirja, jossa taiteilijat, poliitikot ja tutkijat ottavat kantaa Glazunov-ilmiöön."
Hoh-hojaa.
Montakohan sata tuhatta euroa tähänkin projektiin uppoaa?
Kaikkihan on jo selitetty "Skandaalin käryä"-kirjassani.
Ja tutkjoille ja muille tietäjille tiedoksi:
Paasikivi-Seura oli Kekkostyön tilaaja vain muodollisesti.
Varsinainen tilaaja ja maksaja oli Jaana-lehti, joka halusi raflaavan etukannen: Glazunovin maalaus presidentti Urho Kekkosesta.
Mutta tämän kaiken kirjani lukijat jo tietävät.
Mutta onko kukaan tuhansia ja jälleen tuhansia euroja tutkimukseensa ja teokseensa panostavat kulttuuri-instituution edustajat sitä lukeneet?
Tuskin : )

Mitä muuta mietin tänään?
No ainakin sitä, mikähän on Applen vastaisku Nokialle.






Ma 19.10

Miten on mahdollista, että RAY:n ja Veikkauksen toimitusjohtajat saavat n 30 000 euroa kuussa TEKEMÄTTÄ YHTÄÄN MITÄÄN? Rahaa tulee kyseisiin firmoihin ilman että heidän tarvii nostaa sormeakaan.
Törkeyden huippua!
Miten kauan tämä hullutus ja moraalisesti inhottava järjestely saa jatkua?





Su 18.10

Olin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni Helsingin Horse Show´ssa!
Tästä saattaa alkaa uudelleen uinuva kiinnostukseni hevosiin ja ratsastukseen.
Ratsastin teini-iässä ja tottakai se oli hauskaa.
Tultani Hartwall Areenasta kävin ystävieni luona pizzalla.
Ystäväni, taitava laulaja(tar), kertoi ratsastaneensa ensimmäistä kertaa elämässään aikuisena Yhdysvalloissa.
Tyyli oli tietysti jenkkiläinen ja jalassa cowboy-buutsit.
Satulakin oli paljon rennompi kuin mitä me Euroopassa käytämme.
Ymmärsin jenkkityylisen ratsastamisen paljon helpommaksi kuin omamme.
Siksi kai ylenkatsomme jenkkiläistä tyyliä?
Laulava ystäväni sai myös kokeilla kallisarvoista (helsinkiläisen kaksion hintaista) ratsua.
Hän ei oikein osannut kieltäytyäkään vaikkei ratsastuksesta mitään tiennyt.
Mutta selässä hän ymmärsi, miksi toiset hevoset ovat "toista rotua".
Hevosen rytmitaju oli täysin nerokas!
Ratsastaminen oli ollut uskomaton kokemus.
Kokemus jää näillä näkymin viimeiseksi, ellei ystäväni yllättäen tule hirrrrveän rikkaaksi! : )

Sain vinkin kirjasta, joka käsittelee perjantain blogiini kirjoittamaani aihetta.
Kirjan voi lainata kirjastosta.
Divareistakin voi kysyä.
Oivallinen lahjaidea, jonka voi antaa tuntemilleen kommareille ja stallareille, jotka yleensä selittävät poliittista toimintaansa aina Neuvostoliiton romahtamiseen saakka: Me emme tienneet asioista.
Ja nämä ihmiset olivat "älymystöä."

Författare:
Parvilahti, Unto
Titel:
Berias gårdar : minnesbilder och iakttagelser från Sovjetunionen 1945-1954 / Unto Parvilahti
Siinä Parvilahti kertoo kuinka hänet siepattiin keskeltä Helsinkiä 1945 Suomen Valpon toimesta ja luovutettiin N-liittoon.
Hän kertoo (kauhu)tarinansa erittäin vakuuttavasti. Ei murtunut.
Pääsi palaamaan takaisin 1954 ja toi listan Siperiaan muilutetuista suomalaisista sotavangeista (jotka halusivat pois sieltä) silloiselle
ulkoministeri Johannes Virolaiselle.  Asia ei edennyt mihinkään.





Pe 16.10

...Ihmettelen edelleenkin, ettei kommunismia - ja kommunisteja! - ole kriminalisoitu.
Kuten kommunistisen kauhuvallan alla eläneet ihmisparat toteavat: Kukaan ei voi valehdella aina ja kaikille, – paitsi kommunistit.
Kommunistivallassa on pakko kuunnella valheita, ja vielä taputtaa näille.
On aika uskomatonta ajatella, että mekin Suomessa elimme aivan äsken aikakautta, jolloin kommunismin todellisista kasvoista ei saanut puhua mitään!
Ja jos päätti uskaltaa puhua, sai kohdata murskaavan ivan.
Vain erityisen vahva henkilö pystyi kestämään tuon ivan.
Kymmenet miljoonat kommunismin uhrit eivät pääse koskaan kertomaan kauhutarinaansa, koska heillä ei juutalaisten tavoin ole rahaa.
Ja se, mistä ei puhuta ei ole olemassa.
Eihän?





Ke 14.10

Imetys ei suojaa allergioilta.
Ruotsalainen professori ja lääkäri Agnes Wold (=nainen) on saanut tarpeekseen naisia syyllistävästä väitteestä, jonka mukaan lapsi saa allergioita koska äidit eivät imetä riittävästi.
Itse muistan kuulleeni lukuisia (ja tarkoitan LUKUISIA!) kertoja siitä, että vain imetys estää lapsen korvatulehduskierteen.
Voin puhua omasta kokemuksestani.
Minä imetin kumpaakin lastani rintamaidolla vajaa viikon.
Sinäkin aikana lapseni saivat sen ehdan aineen lisäksi korviketta.
Eikä kummallakaan ole allergioita.
Eikä ole ollut korvatulehduksia.
Sen sijaan tiedän monenmoista lasta, joilla on sekä allergioita että korvatulehduksia.
Ja heitä on imetetty, toisia jopa vuositolkulla.
Eräskin erityisen pitkään rinnanmaidolla elänyt lapsi on niin allerginen kalalle, että pelkkä kalan tuoksu saa hänet menemään tukkoon. Niin paha on hänen allergiansa.
Hengenvaarallinen tukehtuminen väijyy pelkästä tuoksusta!
En väitä, että lapset säästyvät allergioilta ja korvatulehduksilta kun niitä ei kovin paljon imetä.
Mutta väitän, ettei imettäminen tee lapsia terveemmäksi.
Ei ainakaan meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme.
Tilanne on tietysti toinen köyhässä maassa, jossa lapselle ei ole muuta ruokaa kuin rintamaitoa.

Näin kiinnostavan ja suorastaan mieltä piristävän dokkarin entisestä, Seka-nimisestä pornotähdestä.
Oli ilahduttavaa nähdä, miten tasapainoinen ja kaikin puolin järkevä tämä huiman menestyksen luonut, nyt jo keski-ikäinen nainen on. Hänen katseensa oli pirteä ja valpas.
Ja hän nautti silminnähden elämästään fanittaen urheilujoukkuetta ja nauttien ruuanlaitosta.
Kiloista hänen ei enää tarvinnut välittää koska pankkitili ei enää täyttynyt simänilosta olemisesta.
Luojaan kiitos, ettei enää tarvitse ajatella muotojaan, Seka naurahti.
Hänellä oli mies, joka piti hänestä juuri sellaisena kuin hän oli.
Voiko naisella enää paremmin mennä?



Su 4.10

Poikkeuksellisesti selasin läpi viime päivien iltapäivälehdet.
Olen tainnut mainita aiemminkin jättäväni yleensä roskalehdet väliin, ihan mentaalihygieenisistä syistä.
Myönnän silti sääliväni niitä hyviä kirjoittajia ja kelpoja toimittajia, joita lehdissä toki on.
"Otsikoinnille emme voi mitään, päälliköt päättävät", he yleensä sanovat hieman surkeina.
Koska otsikot ovat yleensä villin vallattomia ja totuudellisuuden vääristämiä, lehdessä tulisi mainita selkeästi kuka tai ketkä vastaavat otsikoinnista kunakin päivänä.
Miksi valheen torvet (vastakohtana totuuden torviin) saavat piileksiä turvassa?
Haloo, roskalehdet: tehkää tästä vääryydestä heti lööppi!

Tyttäreni katsoi murto-osan sekunnin viikonvaihdelehtien etusivuja, ja tokaisi:
– Suomen iltapäivälehdet muistuttavat lähinnä miestenlehtiä!
– Älä edes katso niitä, niistä tulee vain huono olo, vastasin.
Sillä tämä on tilanne ainakin itselläni.
Ja sen minkä itse tunnen, tuntevat yleensä myös muut.
Vaikkakin vähän viiveellä... ; )

Luin ruotsinkielisestä iltapäivälehdestä Ruotsin Idols-tuomarin Andreas Carlssonin vasta ilmestyneestä kirjasta.
Hänellä oli henkisesti hyvin ankeat vuodet, ja myös taloudellisesti sen puolen, nuoruusiässä.
Tästä syystä hän muutti Tukholmaan omin päin jo 15-vuotiaana.
Tämä tapahtui 80-luvulla.
90-luvulla hän jo kuului maailman menestyksekkäimpiin biisinkirjoittajiin ja teki lauluja mm Britney Spearsille, Celine Dionille ja Bon Joville.
Näin naapurissa. Siis läntisessä.
Itäisessä naapurissa vierailee parasta aikaan tuttuni, entinen Neuvostoliiton suuri ihailija, joka tosin oli vain kerran elämässään tässä kommunistisessa "paratiisissa".
Hän ihaili myös kovasti muita itäblokin maita koska niistä irtosi niin halvalla nuoria hotellihuoria.
Kyllä harmitti vietävästi kun itäblokki romahti.
No, onneksi moni maa on edelleen hirmuhallinnon jäljiltä niin köyhä, että hutsuja (joista useimmat tosin ovat tautisia) saa edelleen niin halvalla, että moraallittomat miesporsaat pääsevät tuntemaan itsensä "suurmiehiksi".
Hirmuhallinnon näkyvimpiä symboleja oli tietysti Stalin, jolla on aina riittänyt ihailijoita Suomessakin.
Stalin tapatti noin 50 miljoonaa ihmistä.
Rehellinen suomalainen kansa, tai ainakin älymystöksi itsensä laskeva osa siitä, oli lääpällään Staliniin, joka murhasi niin monet, ja kutsui itseään makeasti "stallariksi".
– Stalinismi oli niin seksikästä, kuten Satu Hassi ylimielisesti hymyili television haastattelussa.