Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Marraskuu 2010

MARRASKUU 2010

Ti 30.11
Oli mukavaa seurata "pakkoruotsia" käsittelevää keskustelua Tv2 : ssa.
Tunnelma oli vireä, avoin ja vilkas - ja juuri näitä piirteitähän suomenruotsalaisuus tuo suomalaiseen kulttuuriin.
Sinänsä ymmärrän inhon opiskella kieliä, se on sanalla sanoen pirun raskasta. Ainakin tällaiselle keskivertolahjakkuudelle, ja meitähän on monta.
Voisin olla kateellinen niille, joille kuultu ja luettu tarttuu päähän yhtä helposti kuin kärpäspaperi, mutta mitä se auttaisi.
Kielten opiskelu olisi helpompaa ja hauskempaa jos opetusmenetelmänä olisi intensiivinen suggestio-opetus.
Silloin keskinkertainenkin oppii lyhyessä ajassa käsittämättömän paljon asioita, ja puhun nyt omasta kokemuksesta.
Mutta hyvinkin opittu valuu pikkuhiljaa mielestä pois, ellei taitoa ylläpidä. Näin on käynyt mm ranskankielentaidolleni.
Katsoin 90-alussa tehdyn ruotsalaisen Drömkåken-elokuvan. Jo nimestä ymmärtää kyseessä olevan komedia. Mukana mm Björn Skifs ja suosikkinäytteljäni Suzanne Reuter.
Leffa oli ihanan lapsellinen eikä taatusti ole saanut montaa tähteä.
Mutta minua se nauratti!
Tunnistin itseni Skifsin esittämästä idealistisesta poropeukalosta, jota lohdutettiin sanomalla, että pahasti kömpelöillä tunareilla on usein silti hyvä sydän!
Reuterin komediennen lahjat kirvoittivat kuitenkin parhaat naurut. Reuter esitti pääosaa myös Cleo-nimisessä sarjassa, joka muutama kuukausi sitten lähetettiin uusintana. Aivan ihana tv-sarja!
Pakkaset paukkuvat mutta lakeuden maisema on kaunis.