Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Syyskuu 2008


SYYSKUU 2008






Maanantaina 29.9 2008

Suomalaisten asenteille täytyy tehdä jotain.
Hyviäkin asenteita löytyy, ja rutkasti, mutta niistä en nyt puhu.
Eräs järjettömyyden huippu on laajalti levinnyt penseä suhtautuminen amikseen, eli ammattikoulussa opiskeluun ja opiskelijoihin. Amiksia katsotaan usein nenän vartta pitkin. Tällainen pistää vihaiseksi, koska se on niin sanoinkuvaamattoman tyhmää!
Kuka hullu keksi alkaa väittää, että maisteriksi opiskeleva on jotenkin parempi kuin amislainen? Se on nimittäin täyttä puppua. Kerron teille nyt, miten asiat todellisuudessa ovat. Maisterit voivat olla lukeneita, mutta he eivät välttämättä osaa mitään. Amislainen ei ehkä ole kuluttanut yhtä paljon aikaa turhanpäiväisten kirjojen parissa, mutta hän on hankkinut itselleen taidon. Amiksessa opiskelleella on käytännön know-how´ta! Mihin hemmettiin me tarvitsemme ihmisiä, jotka tietävät kaiken mutta eivät osaa mitään? Näitä meillä on jo tulvillaan. Tämä maa ja kansa tarvitsee enemmän ihmisiä, joilla on käytännön tietoa ja taitoa.
Hyvät amikset! Teidän on tulevaisuus!






Sunnuntaina 28.9 2008

Huh heijaa – olipa hauskat tuparit Nanna Sudella! : D Kerroinhan jo kuinka lämmin ja mukava ihminen hän on. Ja kuinka kaunis! Ja aivan uskomattoman upea taiteilija! (Enpä viitsi vielä alkaa kehumaan, miten luovan omatyyliseksi ja viihtyisäksi hän oli sisustanut asuntonsa ja ateljeensa, ettei mee liian imeläksi. Mutta se oli! ; )

Nanna oli etukäteen maininnut, että paikalla olisi vanhoja tuttujani.
Suurin yllätys oli tavata erittäin pitkästä aikaa huipputaiteilija Robert Lucander, jolla oli ollut torstaina näyttelyavajaiset Kalhama & Piipon galleriassa Zetor-ravintolan vieressä, Vanhan ylioppilastalon takana. Sinne heti maanantaina!

Robertiin tutustuin jo 80-luvulla, jolloin tein vähän aikaa, ellei punkhenkistä niin ainakin punkhengessä Madonna-nimistä pienlehteä, johon Robert piirsi kansikuvan. Hän oli tietysti jo tuolloin uskomattoman lahjakas ja taitava, ja olimmekin aika otettuja, että saimme muuten niin räsyisen näköiseen lehteemme niin hienoja kansikuvia. Mitään palkkoja tekijöille ei tietenkään maksettu, koska ei ollut yhtään ylimääräistä rahaa. Lehti painettiin mahdollisimman halvalla (ja sen se oli näköinenkin), ja silti oli vaikeuksia maksaa painolaskua.
Madonna-lehtemme tuli eilen illalla esiin toisellakin tavalla keskusteluissa. Albert-niminen kaveri muisteli nimittäin, miten olin yhdessä Mark Levengoodin kanssa kaupannut hänelle lehteämme. Lehtemme värikkääseen tekijäkaartiin kuului nimittäin myös Mark, joka aika pian tuon jälkeen muutti Tukholmaan, jossa hänestä tuli tv-proggisten myötä superjulkkis koko Ruotsissa, ja viimeistään tänä kesänä hän tuli tutuksi suomalaisillekin kesällä lähetetyn kymmenosaisen haastattelusarjansa myötä. Katsoitteko sitä? Se oli oikein hyvä ja aivan Markin näköinen ja oloinen ohjelma!

Kiva oli tavata Nannan luona Kata Kärkkäinenkin, josta oli Iltalehden viikonvaihteen lehdessä jälleen kerran aivan upeita kuvia. Ja mikä ettei, kun kerran on noin kuvauksellinenkin. En jutellut kovinkaan pitkään Katan kanssa, mutta koin hänet sympaattiseksi. Hänessä on mutkattoman pinnan alla  jännää herkkyyttä, joka ei välttämättä täysin välity lehtijutuissa ja televisiossa. Lisäksi hän on pikkaisen aran oloinen, mutta sehän ei mitään haittaa. Pikemmin päinvastoin. Olennaisinta on kuitenkin se, että hänestä välittyi jotakin rehtiä, vilpitöntä ja teeskentelemätöntä.
En tiennyt ennestään, että Kata ja Nanna ovat hyviä ystäviä. Mutta olen joskus havainnut heidän muistuttavan ulkoisesti aika paljon toisiaan!

Lähtö tupareista oli aika värikästä. Jossain vaiheessa iltaa paikalle oli ilmestynyt Andy McCoy, joka soitti makeita, flamencotyyppisiä juttuja kitaralla (tosin hän kuiskasi minulle, ettei itse ollut tyytyväinen soittoonsa, koska kitara oli kuulemma ihan "lelu"). Robert, Andy, Antti Piipon poika (joka on mukana galleriatoiminnassa) ja minä lähdimme metsästämään taksitolppaa, joka kyllä sitten löytyikin, ja tolpan luota löytyi myös hehkeä Helena Lindgren porukkoineen. Mutta me olimme nopeimpia ja syöksyimme ensimmäisenä saapuvaan taksiin. Itse taksimatka oli oma värikäs tarinansa, mutta ei siitä sen enempää. Kundeille ilta oli vielä nuori, mutta minä, joka edelleenkin poden flunssaa, painuin kotiin. Lostariin pojilla ei silti ollut menemistä, sillä Andylla on omien sanojensa mukaan 27-kertainen elinikäinen porttikielto sinne : D

Yöllä juttelin vielä Tapanin kanssa, joka ajeli keikalta Tampereelta kotiin. Oli kuulemma ollut hikistä meininkiä ja hirveesti väkeä ja tungosta!

Tapanin kotisivuihin on tultava muutos. Otan asian käsittelyyn pikimmiten. Sitä paitsi haluan, että Tapanikin alkaisi pitämään edes jonkinlaista blogia. Ei se niin vaikeaa ole. Kyllä hän sen nopeasti oppii. (Toiveajatteluako... ; )


Tänään on pyykinpesupäivä.







Lauantaina 27.9 2008

Eilen soitti pari toimittajaa, jotka olivat jo saaneet painotuoreen kirjani pikapostissa. Kirja on kuulemma lähetetty Westendin osoitteeseenkin. Minua jännittää vähän – ei kun aivan hirvittävästi – nähdä kirja livenä. Tapanin mukaan se kyllä näyttää suhteellisen siistiltä, mutta itse taitossa on toivomisen varaa, teksti on ladottu turhan tiiviiksi (damned!! Halusin nimenomaan ilmavaa, helppolukuista tekstiä!), mutta suurimman pettymyksen tuotti Tapanin mukaan se, ettei hankkimaani loistavaa kuvamateriaalia ole hyödynnetty kirjan leiskassa (lay outissa) paremmin. Ihan itkettää kun kuulen tuollaista...Olin nimittäin omalla kustannuksellani hankkinut ison määrän loistavaa kuva-aineistoa, joka olisi mielestäni pitänyt ripotella pitkin matkaan kirjan sivuille.

Eli nyt vaan odottamaan tuomiota ja täysteilausta. Miksi ihminen asettuu tällaiseen piinaan, kysyn itseltäni. Ei siihen löydy järkevää vastausta. (No myönnetään. Tekemisen ilostahan se johtuu.)


                                                                        vihre√§pallo.jpg




Illalla on taiteilija Nanna Suden tuparit! Sinne!  : D Nannahan muutti jokunen vuosi sitten Italiasta takaisin Helsinkiin! Yippii! Saatiin lisää mukavia ihmisiä kaupunkiimme! : )


                                                                        vihre√§pallo.jpg


Olette, rakkaat lukijat, lähettäneet kauttani Tapanille piristäviä ja muutenkin kivoja terveisiä, jotka olen lukenut hänelle ääneen. Kaikki terveiset menevät siis perille, edelleenkin!  : )





Torstaina 25.9 2008

Taksikuljettajaksi vähän aikaa sitten ammattinsa vaihtaut Erja kirjoittelee minulle silloin tällöin. Hän on erittäin onnellinen uudesta työstään, vaikka onkin mielessään alkanut miettiä ambulanssikuljettajan hommia. Aiheesta innostuneena hän lähetti vitsin, joka ainakin minussa kirvoitti makoisat naurut:

Työpaikan vaihtaminen vaatii sopeutumisaikaa ....

Matkustaja taksissa kumartui kysyäkseen kysymyksen ja koputti kuljettajaa
olkapäähän. Kuljettaja kirkaisi, menetti auton hallinnan, osuen melkein
bussiin ja harhautuen ajotieltä sekä pysähtyen juuri ennen suurta
näyteikkunaa.

Taksissa oli hetken täysin hiljaista ja sitten yhä tärisevä kuski rikkoi
hiljaisuuden sanoen, 'Olen pahoillani mutta pelästytit minut
pahanpäiväisesti.'

Järkyttynyt matkustaja esitti pahoittelunsa kuljettajalle ja sanoi, ettei
tajunnut, että pieni koputus olkapäälle voisi pelästyttää hänet niin
totaalisesti.

Kuljettaja vastasi, 'Ei ei, olen pahoillani, se on kokonaan minun
syytäni.
Tänään on ensimmäinen työpäiväni taksikuskina. Olen ajanut ruumisautoa
viimeiset 25 vuotta.


                                                                                vihre√§pallo.jpg



Kauhajoen tragedia tulee puhuttamaan meitä vielä pitkään. Ja syystä! Tapanikin tuhahti, että josko meillä nyt vihdoin ja viimein myönnettäisiin, miten äärimmäisen aggressiivinen kansa tämä on. Maata tiiviisti jo 40 vuotta kiertäneenä ja monenlaisen tilanteen silminnäkijänä hänen on helppo puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä. Jotkut hakevat syitä 90-luvun alun lamavuosista. Siihen totean, että kyllä maailmasta löytyy rutkasti meitä köyhempiä maita, jossa ei silti pahoinpidellä ja tapeta perhejäseniään ja tuttaviaan samaan tahtiin kuin Suomessa. Uskaltaako kukaan pohtia ääneen sellaista mahdollisuutta, että suomalaiset olisivat geneettisesti muita kansoja ahdistuneempia ja sitä kautta myös agressiivisempia? Nykyään kaikki halutaan selittää taloudella ja yhteiskuntamallilla.


                                                                                vihre√§pallo.jpg

Tänään esiteltiin Suomen euroviisuehdokkaat, ja nythän se sitten paljastui, että Tapanikin on kisassa! Kauan sitä sai odottaakin. Yli 20 vuotta! Tapani on mukana tosissaan –  tottakai!  – mutta ei sentään turhan tosikkomielisenä. Asenne on minusta oikea. Tämän päiväinen tiedotustilaisuus kesti useita tunteja, ja hauskaakin oli kuulemma ollut!

                                                                                

I




Keskiviikkona 24.9 2008

Tänään ratikassa jutteli puhelimeensa vieressäni seisova noin 65-vuotias suomalaistäti, joka manasi netinkäyttäjät maan rakoon. Netti oli hänen käsityksensä mukaan kaiken pahan alku ja juuri, ja netinkäyttäjät enempi tai vähempi rikollista porukkaa. "Ja me kristilliset teemme koko elämämme ilmaista työtä niitten paskiaisten puolesta! ", hurskas täti ilmoitti kovaan ääneen närkästyksensä.
Kristillisen tädin ajatuksiin tuskin voimme vaikuttaa, mutta tällaisena päivänä, jolloin liput liehuvat puolitangossa kaikkialla Suomessa, saattaa järkeväkin ihminen pohtia onko tuo internetti sittenkin ihmiselle vaarallinen keksintö.
Heitä haluan muistuttaa, miten suurta epäluuloa ja pelkoa polkupyörän keksiminen herätti aikoinaan.
Pyöräilyä pidettiin ihmiselle täysin luonnottomana toimintana, jonka harrastamisesta seuraisi vääjäämättä ikävyyksiä. Pyöräilyn uskottiin sekoittavan mielen, turmeilevan yksilön moraalin sekä aiheuttavan vakavia hermostollisia ongelmia. Jos pyöräilyä harrastava nuorukainen jossain vaiheessa joutui elämässään huonoille teille, kaikki viisaat ja vastuulliset aikuiset tiesivät, mitä tulisi tehdä: Pyöräily on kiellettävä!








Tiistaina 23.9 2008

Kauhajoen kouluammuskelu luo jykevää Suomi-brändiä maailmalla. Mainostoimistot jäävät nuolemaan näppejään...



vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Valpas lukija oli lukenut Ilta-Sanomien nettisivuilta toimittaja Petri Kaivannon luetelleen siinä Suomen viisukarsintoihin osallistuvien artistien nimet. Väitteen mukaan listalta löytyisi myös Tapani Kansa. Lukija haluaa nyt tietää, pitääkö väite paikkansa.
Tuohon en voi vielä sanoa juuta, enkä jaata ; )
Sen sijaan olen laatinut Tapanista uuden esittelytekstin Kansanviihteen kotisivuille. Ennen kuin pistän tekstin eteenpäin, kuulisin mielelläni teidän mielipiteet siitä.
Tässä se tulee:


Tapani Kansan laulajanura on yksi vaiherikkaimmista, monipuolisimmista ja menestyksekkäimmistä Suomessa koskaan.

Läpilyönti tapahtui 1968 Delilahilla, joka komeili kolme kuukautta listaykkösenä. Suomalainen viihdemaailma kohdisti tuolloin katseensa 19-vuotiaaseen nuorukaiseen, joka tiivistahtisella kesäkiertueellaan löi yleisöennätyksiä kaikkialla. Läpimurron jälkeen hitit seurasivat tiiviisti toisiaan, joista suurin osa on tänä päivänä suomalaisen iskelmähistorian klassikoita: Käymme yhdessä ain,Kuljen taas kotiinpäin, Päättyneet on päivät, Ei itketä lauantaina, Eloise, Näin syntyy kyyneleet, Kauempaa ja kauempaa....

Tapani Kansa on ollut monessa ensimmäinen.
Suomen ensimmäinen pitkäsoitto, eli LP-kultalevy myönnettiin Kansalle 1971.
Tapani Kansan Let the good times roll tupla-LP (1979) oli puolestaan ensimmäinen Suomessa julkaistu livelevy! Siinä välissä ehti tapahtua paljon.Toinen päärooli tv-elokuvassa Anu ja Mikko. Lauantai-ilta Mainostelevisiossa-ohjelman isäntänä ja juontajana. Ja kaiken muun ohella tietysti myös jatkuvasti uusia levyjä ja lauluja. Kansa mursi raja-aitoja pop-laulajana vetämällä 70-luvun puolivälissä salit täyteen operettien Iloinen leski ja Kreivitär Maritza sankarirooleissa niin Turun kaupunginteatterissa kuin Helsingin Operettiteatterissakin. Samaan aikaan tapahtui tämän vuosikymmenen hittipäivitys: R-A-K-A-S, Äidin pikkupoika, Veikko Nieminen, Tulkaa tytöt takaisin, Kalajoen hiekat, Sulle, Satu rakkauden, Pitkät päivät pakerretaan, Rokkivaari Hotanen...

Mikä on Tapani Kansan erityislaatu taiteilijana? Moni mainitsee hänen äänensä, jossa yhdistyy herkkyys ja voima ja joka tarpeen mukaan taipuu barytonista aina tenorisiin korkeuksiin.Tapani Kansalla on myös harvinainen taito ja rohkeus heittäytyä tulkinnoilleen, jota ohjaa poikkeuksellisen monipuolinen tyylitaju. Tapanin puoleen onkin usein käännytty silloin kun laulajalta vaaditaan erikoisen taipuisia taitoja. Yhteistyö jazzsäveltäjä Heikki Sarmannon kanssa poiki Moment Musical-levyn (1978), jonka Yleisradio palkitsi valinnalla vuoden levyksi. Vuonna 1981 Kansa esiintyi Mikis Theodorakiksen säveltämän Canto general- oratorion toisena pääsolistina. Heikki Sarmannon säveltämä, Lauri Viidan runoihin perustuva ja Tapani Kansan tulkitsema Betonimylläri -laulusarja on yksi suomalaisen laulutaiteen merkkiteos.
Vuonna 1982 Tapani Kansa alkoi järjestämään säännöllisesti koko maan kattavia konserttikiertueita. Suosion ja kysynnän vuoksi konserttikiertueita oli 80-luvun lopulta lähtien  joka syksy peräti kaksi: sekä viihdekonsertti- että joulukonserttikiertue. Vanha mestari, säveltäjä ja kapellimestari George de Godzinsky johti orkesteria useina vuosina joulukonserttikiertueella.
Juhlistaessaan 40 vuotta kestänyttä uraansa Tapani Kansa huipensi suurta suitsutusta saaneen viihdekonserttikiertueensa Hartwall Areenalla maaliskuussa 2008.
Pitkä ura jatkuu edelleen verevänä. Laulu pitää edelleen miehen tiellä!





Lisätietoja

Tapani Kansa (synt. 9.3 1949, Hamina)
laulaja, sanoittaja, säveltäjä, tuottaja


Palkintoja
Dean Martin Boozing Societyn "Entertainer of the Year" vuosina 1978, 1979 ja 1980.
Puolan Radion erikoispalkinto Sopotissa 1983.
Katso-lehden yleisöäänestyksessä Vuoden Miesartisti useana vuonna 1980-luvulla.
Erikois-Emma 1987 Ääni- ja Kuvatallennetuottajat ry.
Kaikkien aikojen Suomen suosituin miesviihdelaulaja 1993 MTV3:n yleisöäänestyksessä. E
nsimmäinen Suomessa myönnetty Oskari-palkinto tunnustuksena pitkästä ja menestyksekkäästä urasta estraditaiteilijana.
Useita muita tunnustuksia ja palkintoja. 


Teatterivierailuja Turun kaupunginteatteri 1976-77 päärooli operetissa Kreivitär Maritza.
Operettiteatteri, Helsinki, operetti My Fair Lady 1970 ja Iloinen Leski 1975.
Tampereen teatteri, Kreivitär Maritza


TV-esiintymisiä: TV-1 näytelmäelokuva Anu ja Mikko, rooli Mikkona 1975.MTV:n sarja Vihreän Kullan Maa, asianaja Lasse Mäntymaa 1986-87.Lukematon määrä esiintymisiä television viihde- ja keskusteluohjelmissa. Vuosina 1968 - 69 "Lauantai-ilta mainostelevisiossa" -ohjelman isäntä ja juontaja.
Kymmenien tv:lle taltioitujja konsertteja.Levytykset

Levyttänyt yli 500 kappaletta, 40 lp/cd:tä. (kts diskografia)
15 kultalevyä,  2 platinalevyä.


Showt ja kiertueet
Ensimmäinen jättimenestyksen saanut oma kesäshowkiertue "Kerran kesässä Tapani Kansa" 1968.
Love Story- kiertue yhdessä Katri-Helenan kanssa 1970. Koko 70-luvun joka vuosi kesäkiertueita oman orkesterin kanssa, mm. Maailmanrakastaja 1973.
Kuinka Paljon Rakkautta -kesäshow 1976, Rock Dreams 1977, Summer Night Special 1978, Let the Goods Times Roll 1979, Snowball 1979, Rock´n  roll Express 1980 jne.
Jatkuvaa keikkailua oman tanssiorkesterin kanssa vuodesta 1982.Maanlaajuiset konserttikiertueet: 1980 kevät Hanget soi – Heikki Sarmannon säv. Eino Leino runoja1982 syksy Konsertti – Tapani Kansa1986 kevät Viihdekonserttikiertue Merikannosta Malmsténiin1988 kevät Betonimylläri - Heikki Sarmannon säv. Lauri Viidan runoja 1988 syksy Suuri viihdekonsertti – 20 vuotta viihteen huipulla1989 syksy Oskar Merikannon kauneimmat laulut1989 syksy Joulukonsertit1990 syksy Joulukonsertit1991 syksy Täysikuu-konsertit1991 syksy Joulukonsertit1992 kevät Täysikuu-konsertit, uusintakiertue1992 syksy Puhu hiljaa rakkaudesta –elokuvan ja musikaalin maailma1992 syksy Joulukonsertit1993 kevät Puhu hiljaa rakkaudesta, uusintakiertue1993 syksy Tänä iltana Tapani Kansa –Delilahista AmadoMioon1993 syksy Perinteinen joulukonsertti1994 syksy Lumoava ilta 1994 syksy Perinteinen joulukonsertti1995 syksy Kultaniityt1995 syksy Perinteinen joulukonsertti – Joulun rakkaimmat laulut1996 syksy Unessani nainen tanssii1996 syksy Perinteinen joulukonsertti1997 syksy 30-vuotisjuhlakonsertit1997 syksy Joulukonsertit –Joulun Rakkaimmat Laulut1998 kevät 30-v.juhlakonsertit, uusintakiertue 1998 syksy Tango On Elämää – argentiinalaisen tangon klassikot1999 kevät Tapani Kansa 50-v.juhlakonsertit1999 syksy Tapani Kansa 50-v.juhlakonsertit1999 syksy Perinteiset joulukonsertit2000 syksy Romanssien ilta2000 syksy Joulukonsertit – Oi Jouluyö!2001 syksy Perinteiset joulukonsertit2002 syksy Tapani Kansa Estradilla 20022002 syksy Joulukonsertit – Koen Uudelleen Entisen Joulun2003 syksy Jouluinen kirkkokonserttikiertue2004 syksy Tapsa ja Rautavaara –konsertit2004 syksy Perinteiset koulukonsertit2006 syksy Tapani Kansa Joulun tunnelmissa2007 syksy 40 vuotta huipulla -juhlakonserttikiertueMaaliskuussa 2008 40-vuotisjuhlakonsertti Hartwall-areenalla

Lisäksi vuosittain kymmeniä omia yksinlaulukonsertteja pianon säestyksellä.









Perjantaina 19.9 2008

Tarkkaavaiset lukijat ovat varmaan aikoja sitten havainneet, miten paljon lyömävirheitä teen kirjoittaessani. Olisikohan takana jokin lievä adhd? Voi olla.

                                                                                vihre√§pallo.jpg

On ilta, Talking Headsin Road to nowhere soi taustalla ja olen menossa tapaamaan vanhaa ystävääni Eskelisen Katjaa.





Torstaina 18.9 2008


Esitin jokunen viikko sitten toiveen, että Hedman-Saarela-Karpela akseli nopeasti palauttaisi järjestyksen julkkislehdistössä.
Eikä tarvinnut pitkään odottaa.
Karpela on esitellyt  julkisuudessa uuden avokumppaninsa.  
A. Hedman ilmoittaa, että hänestä olisi tarjottu 15 000 euroa (pikku vihje tytsille: ei pidä uskoa kaikkea, mitä luvataan).
Olli Saarela on kuvauttanut itsensä Seiskassa uuden, kauniin brunettityttöystävänsä kanssa (tällaiset kuvat sovitaan usein otettavaksi niin, että ne näyttävät ikään kuin salakuvilta).
Ja Karpelan uudella miesystävällä väitetään olevan jotain hämäräbisneksiä. Sukunimikin on muutaman kerran muuttunut. Siinä on vakka (Vienonen-Karpela-Saarela-Karpela) löytänyt kantensa! : D
Syksy on pelastettu. Viihdettä tulee riittämään!

                                                                                vihre√§pallo.jpg

Onko paha, että television realitysarjat ja "dokusoopat" (=omatekoinen käännökseni ruotsikielisesti dokusåpa-sanasta, jolla tarkoitetaan Maajussin ja Big Brotherin kaltaisia ohjelmasarjoja. "Doku" on lyhennelmä dokumentoidusta ja "såpa" viittaa saippuasarjaan) tuovat osallistujilleen lyhytaikaista mutta varsin tiivistä julkisuutta? Joitakin "oikeita" julkkiksia, kuten näyttelijöitä, asia tuntuu kovasti närästävän. Onko siis näyttelijöillä, kirjailijoilla, laulajilla, misseillä, juontajilla jokin erityinen, pyhässä kirjassa osoitettu etuoikeus paistatella julkisuudessa? Ovatko nämä ammattiryhmän edustajat muita ihmisiä oikeutetumpia toteuttamaan narsistisia viettejään?

Eivät ole. Kyllä kellä tahansa on oikeus vartin julkisuuteensa, jos tällaista kerran kaipaa. Mediassa saatu hetkellinen näkyvyys on ehkä joltain muulta pois, mutta mitä sitten? Kansa haluaa sirkushuvinsa. Näin on aina ollut, ja näin tulee aina olemaan. Eikä kevytviihteen kaipuu vaikuta ainakaan kielteisesti ihmisen kykyyn hoitaa vaativia ja haastavia tehtäviä. Vai olisiko talvisodan taistelijoidemme muka pitänyt tulitauolla lukea Dostojevskjiä?

Turha on vartin julkkuja kadehtia. Ei heistä ehkä ole juontajaksi tai näyttelijäksi, mutta so what? He tuntuvat tarjoavan yleisölleen sellaista viihdyketta, jota tämä kaipaa. Dokusoopien suosio kertoo jotain ihmisistä yleensäkin. Mutta mitä? Siinä tutkijoille oiva tutkimuskohde. Ei viehtymys kevytviihteeseen välttämättä kerro asianomaisuuden pinnallisuudesta ja typeryydestä. Muistan kuinka eräs nimekäs ja arvostettu pääjohtaja valitti sitä, että hänen vaimonsa aina haluaa heidän menevän katsomaan elokuviin suuria draamoja, joissa käsitellään vaikeita ihmissuhdeongelmia ja muita tragedioita. – Minähän joudun kaiket päivät pähkäilemään draamoja, ongelmia ja vastoinkäymisiä, mies harmitteli.
Vuorineuvos halusi vapaa-aikanaan nauttia miellyttävästä kevytviihteestä. Pinnallistako? Ei, vaan teeskentelemätöntä.






Keskiviikkona 17.9 2008

Nonnii, nyt olen sitten minäkin kipeä. Päätä särkee, paleltaa ja voimia ei ole muuhun kuin lepäämiseen. Onneksi hain eilen kirjakaupasta suosikkikirjailijani Staffan Bruunin uusimman dekkarin, Struggling love (ruotsinkielinen). Ostin myös Sofi Oksasen Puhdistuksen, joka ilmeisesti tulee olemaan ahdistavaa luettavaa. Sellaista ei jaksa ainakaan sairaana.
Bruunin seurassa sen sijaan viihtyy aina, ja varsinkin kun tämä uusin on selvästi parempi kuin kaksi edellistä, jotka ehkä olivat heikoimmat kirjailijan tuotannossa.
Bruunin kirjat ovat käsittääkseni käännetty myös suomeksi, mutta en käy vannomaan toimiiko käännös. Bruunin kerronnassa on täysin omanlaisensa humoristinen henki ja poljento, joka ei ehkä ole käännettävissä. Varsinkun kun kerronnan ilmeikkyys osittain myös perustuu hauskasti valittuihin sanavalintoihin, joihin ei välttämättä löydy tismalleen oikeaa vastinetta muissa kielissä.  Dekkareiden tapahtumapaikka on aina Helsinki, jossa Hufvudstadsbladetin toimittajana päivätyönsä tekevä Bruun itsekin asuu. Myös dekkareiden päähenkilö Burt Kobbat on ollut pitkään toimittaja. Bruunin kirjoissa vilisee aina myös tunnettuja nimiä, joihin päähenkilö törmää ratkoessaan murhamysteeriä.
...Nyt menen jatkamaan kirjan lukemista.

                                                                                vihre√§pallo.jpg

Elisan puhelinasentajan piti tulla 12-14 välisenä aikana, mutta eipä ole näkynyt eikä kuulunut ja kellokin on jo puoli neljä.


                                                                                vihre√§pallo.jpg


Staffan ilmoitti äsken, että hänen uusimman kirjansa nimi on suomeksi Kadonnut Beatles-nauha. Hän on parasta aikaa Seinäjoella puhumassa uutuudestaan. Toivottavasti tämä löytää lukijansa. Burt Kobbatin seikkailuista pitäisi tehdä tv-dekkarisarja!!







Tiistaina 16.9 2008


Vaivoin päätäni miettien, miten mainio ruotsalainen sana huggsexa käännetään suomeksi. Ilmeisesti ei löydy täysin vastaavaa termiä, vaan täytyy käyttää useita sanoja? Vai keksiikö kukaan?  Ryysis? Ryntäys? Ei. Liian ylimalkaisia ja latteita.

                                                                                

Lehman Brothers konkurssissa! OHOH! Yhtä häkellyttävä uutinen kuin aikoinaan SKOP:n vararikko meillä.

                                                                                

Erja Häkkinen alkaa lennellä Madagskariin pelstaakseen ilmaston. Miten epätoivoiseksi voivat pr-tempaukset mennä? No, juuri näin epätoivoiseksi.
Taistelu tuulimyllyjä vastaan...eikun anteeksi puolesta, on alkanut.


                                                                                
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joulu lähestyy?! Kyllä sen kestää, kunhan vain saisi jotenkin eliminoitua sen hirveän muzakin sekä tietysti pakkomielteisen punavärin.


Äh, kunhan kiusasin. Jouluun on vielä piiiitkä aika  : )



Kaikki tietävät, mikä on sanasokeus ja ettei tämä liity millään mitalla älykkyyteen.
Mutta miksi kutsutaan sitä kun EI OSAA koota Ikean huonekaluja? EIKÄ TÄMÄKÄÄN liity älykkyyteen!!




Pakko vielä palata kielikysymyksiin. Englanninkielen taitajat tietävät mitä pimp tarkoittaa. Sutenööriä. Ja varsinkin sen sorttista s:ä, joka koristelee itseään röyhelöin, kultaketjuin ja ajaa mieluiten vaaleanpunaisella (tai kullatulla) Cadillacilla.
Mistä siis tulee suomalainen sana p...a??? Siitäkö??

Ruotsiksi pimpa tarkoittaa ulkonäön uudistamista ja kaunistamista. Ruotsissa se onkin erittäin yleisesti käytetty termi. Suomenruotsalaisten suuhun tuo sana ei sattuneista syistä oikein tahdo istua...

                                                                                






Sunnuntaina 14.9 2008

Suomalaiset ovat kansa, joka vaikenee kahdella kielellä.
Näin kuvasi meitä aikoinaan kirjailija Klaus Mann. (Thomas Mannin poika)
En tiedä, pitääkö tuo arvio enää paikkansa.
Kirjo on suuri. Olemmehan aika monikulttuurinen kansa jo yhden ja samankin kielen puitteissa.
Juttelin eilen erään Länsi-Suomesta kotoisin olevan ystäväni kanssa, joka on ollut pitkään naimisissa savolaisen kanssa.
Pikkuhiljaa hän on havainnut, etteivät heidän kielensä ja mielensä ole koskaan kunnolla kohdanneet. Liika erilaisuus ei ole rikastuttanut, vaan molemmat ovat jääneet murtuneine itsetuntoineen yksinäiseksi liitossaan.

Suomessa on edelleenkin ihmisryhmiä, jotka tuntuvat kovasti vihaavan ruotsinkieltä. Ehkä he kuvittelevat suomalaisten tulevan "eheämmäksi" kansaksi jos suomenruotsalaisuus karkotettaisiin maasta. Väärin luultu! Totta puhuen en usko, että suomenruotsalaisuutta vastustavat ole mitenkään analysoineet tuntojaan. He ovat vain keksineet kohderyhmän, jonka päälle hyökätä koska reppanat ovat omassa elämässään niin ahdistuneita. Sääliksi heitä tietysti käy. En vain tiedä, voiko heitä mitenkään auttaa.

Helsingissä on vuosien varrella kehittynyt outo ja hemmetin typerältä kuulostava nuotti puhetavassa. Jotta ymmärtäisitte mitä tarkoitan, otan esimerkiksi vaikkapa Kata Kärkkäisen puhetyylin. Tätä samaa, jonkinlaista katu-uskottavuutta tavoittelevaa "mageilevaa" nuottia kuulee aika paljon, myös tietyillä radiokanavilla. Tarkemmin sanottuna kyse ei ole varsinaisesti nuotista, vaan siitä, miten puhe muodostetaan.
En tiedä, miten tämä pölhöltä kuulostava hesaslangi on saanut alkunsa, mutta sitä viljellään erityisen suurella innolla pikkukaupunkien taajamilta Helsinkiin muuttaneiden keskuudessa. Ei KUKAAN, jonka juuret ovat  Helsingissä puhu sillä tavalla.
Tämän raivostuttavalta kuulostavan mageilevan hesalaistyylin takaa onkin vaistottavissa jonkinlaista epävarmuutta ja arkuutta. Esitetään mageilevia koviksia kun ollaan oikeesti vähän eksyneitä ressuja.

Varmuuden vuoksi haluan tarkentaa, etten kohdista viimeksi mainittua määritelmää Kata Kärkkäiseen, jonka lahjakkuutta ja rohkeutta arvostan suuresti, vaikka hänen puhenuottinsa vähän särähtääkin korvaan ; )



vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg



Tapani ehdotti eilen, että tulisin Lappiin vaeltamaan hänen kanssaan. Ajatus oli kieltämättä kiehtova, mutta vilkaisu lentolippujen hinnastoon herätti minussa kylmän rationalistin. Hinnathan ovat täysin pöyristyttävät! Teinkin Tapanille vastaehdotuksen. Tehdään pitkiä kävelylenkkejä Helsingin ja Espoon keskuspuistoissa! Solvallan 8 km lenkin voimme minun puolestani kiertää vaikka kaksi kertaa. Eihän se tietenkään ole sama kuin Lappi, eikä yhtä romanttista...








Perjantaina 12.9 2008

Oltuani kaksi päivää virallisesti helsinkiläinen, eräs puolue otti yhteyttä ja pyysi asettumaan ehdokkaaksi syksyn kuntavaaleissa. Olin tietysti imarreltu ja lupasin miettiä muutaman päivän, vaikka jo tiesinkin vastaukseni. Poliitikon hommat jätän heille, jotka osaavat sen paremmin. Seurasin eilen illalla loistavan toimittajan Päivi Storgårdsin vetämää Oho mikä päivä-ohjelmaa, jossa vieraana oli tuore EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen. Sirpa on hyvä tyyppi! Pidän ja arvostan - ja paljon! Sirpa totesi vallan merkitsevän hänelle asioiden hoitamista, eikä mitään poukkoilemista. Juuri sellaisena poliitikkona ja kansan edustajana olenkin aina kokenut Pietikäisen. A-Zoomissa esiintyi aiemmin illalla Heidi Hautala, toinen suosikkini. Lyhyen tv-session aikana tuntui hyvältä saada taas kerran muistutus siitä, miten laadukkaita naisia meillä on näkyvissä asemissa maassamme.

vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Seiska kirjoitti minun muuttaneen Rööperiin. Kas vaan. Kaikki muut kyllä kutsuvat tätä aluetta Ullanlinnaksi ; )
...Ja onks niitten pakko joka lehdessä  käyttää uudelleen ja uudelleen niitä kammottavan kurjia, Jyrki Hämäläisen hautajaisissa otettuja ylivalottuneita kuvia : (


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Leenalta saapui niin positiivinen ja hyväntuulinen kirje, etten malta säilyttää sitä vakan alla ; )

"Kovin vakuuttavia ja vaikuttavia esityksiä ei tuossa Suomen Idols karsinnoissa ei mielestäni nyt vielä ensinmäisessä jaksossa ollut ( alkupuolisko minulta tosin jäi siitä ohjelmasta näkemättä), mutta ehkä seuraavissa jaksoissa on sitten parempaa luvassa.

"Skandaalin käryä" kirjaasi odotan mielenkiinnolla ilmestyväksi. Luin blogi-sivuillasi olleet näytteet siitä kirjasta ja hyvin lupaavalta se vaikuttaa. Aihe on kiinnostava. Tykkään nimittäin juuri  mm. tuollaisista julkkismaailmaa käsittelevistä kirjoista.
Esimerkisi Armi Kuuselasta kirjoittamasi kirja oli loistava !  Armin elämä on ollut todellakin jännittävä ja erikoinen ! Tylsäksi ja puuduttavaksi kirjaa ei siis voi moittia. Mielenkiintoista oli lukea myös Armin omia kommentteja itsestään ja elämästään . Ja kirjassa pääsi tekemään myös hauskan kurkistuksen 1950-luvun suomalaiseen kulttuuriin (fanikulttuuriin!) ja elämäntapaan.
"Poppareita, sankareita ja kaunottaria" kirjastasi pidän myös erittäin paljon siinä on hyviä  tarinoita ja paljon  yllättävääkin tietoa monesta julkkisesta.


ps.  Tuosta Tapanin Katri Helenalle tekemästä kolmen tunnin kävelyretki kepposesta  Levillä sain makoisat naurut :-D Kiitos siis sinulle, kun kerroit siitä.  Aikamoinen veijari  Tapsa osaa näköjään myös olla ;-) "


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Juu, Tapanille kyllä aina sattuu ja tapahtuu silloinkin kun hän ei varsinaisesti edes pyri siihen. Hänen seuranaan Levillä oli muutamana päivänä valokuvaaja Ilkka Jaakola, joka on 15 vuoden ajan aina silloin tällöin filmannut häntä. Nyt filmimateriaalista ollaan vihdoin ja viimein tekemässä tv-dokumenttia! Jaakola halusi vielä mukaan vähän tuorettakin aineistoa ja tuli sen vuoksi mukaan Leville. Valokuvaajan ehdotuksesta he ajoivat Tapanin vuokra-autolla tunturin huipulle, jossa oli tarkoitus jututtaa Tapania filmikameran pyöriessä. Tapani istuutui kuvaajan määräyksestä kivelle, jonka taustalla oli hienot näkymät. Aika pian Tapani huomasi palelevansa, mikä on paha juttu laulajalle, jolle flunssa on kohtalokas takaisku. Varsinkin kun Tapani oli muutenkin kärsinyt pienistä kurkkukivuista. Miehet päättivät ajaa takaisin alas ja hakea laulajallemme lämmintä päälle. Levin kylässä Tapani huomasi liikkeen, joka myi norjalaistyylisiä villapuseroita. Molemmat ostivat puserot itselleen. Takaisin tunturin huipulle. Tapani hyppäsi autosta ulos, ja niin teki myös Ilkka  Jaakola. Mutta auton ovet menivätkin lukkoon ja sisällä oli niin avaimet kuin kamerakin. Onneksi oli kännykkä ( se halpiskännykkä, jonka T oli ostanut unohdettuaan kännynsä kotiin). Soitto lukkosepälle ja sitten vaan odottamaan. Siinä se iltapäivä sitten hurahtikin.
Että näin.
Karkeasti sanoen asiat voi hoitaa yleensä mutkattomasti tai mutkallisesti. Jostain syystä päädytään hämmästyttävän usein siihen mutkalliseen vaihtoehtoon. Miksi tehdä asiat yksinkertaisesti kun ne voi tehdä monimutkaisestikin? : D


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

On kyselty, miten se Katrin ja Tapanin yhteiskeikka sujui. En ole vielä tänään jutellut Tapanin kanssa. Yritin kyllä soittaa, mutta toisessa päässä oli automaatti, jka ilmoitti, ettei numero ole käytössä. Mitähän sille kännylle nyt on tapahtunut?
Muuttopuuhat ovat jatkuneet rauhalliseen tahtiin. Tänään olen hankkinut pölynimurin ja leipäpaahtimen! Tuttavat ovat olleet yhteydessä ja toivottaneet tervetulleeksi Helsinkiin. Itsestänikin tuntuu kuin olisi muuttanut jostain kaukaa periferiasta tapahtumien keskelle. Suomenruotsalaiset käyttävät Pohjanmaasta nimitystä Pampas. Sopisi hyvin Espoollekin.
Muuten olen sitä mieltä, että Helsingin, Espoon ja Vantaan tulisi liittyä yhteen. Nyt on jatkettava puuhastelua. Palaamisiin! : )



vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg



Katrin ja Tapanin keikka Levillä meni tietysti hyvin, - miten muuten? Onhan se Katri täysin omaa luokkaansa, Tapani totesi minulle puhelimessa. Ja kun säestäjänä on vielä huippubändi, niin ei voi muuta kuin kiittää. Hyvän säväyksen ja piristyksen toi Tapanin mukaan myös Katrin Maija-tytär, joka toimii bändissä toisena kosketinsoittajana ja taustalaulajana. Tapani kehui Maijaa kauniiksi nuoreksi naiseksi, joka taitojensa puolesta voisi yhtä hyvin pyörittää omia juttujaan, mutta joka tykkää työskennellä yhdessä äitinsä kanssa.
Halusin tietysti tietää, näkyikö pitkän kävelyn rasitus Katrissa, johon Tapani: Ei ollut tippaakaan havaittavissa pienintäkään rasituksen merkkiä. Tapanilla itsellään onkin ollut vaikeampaa viime päivät. Olo on tukala, kurkkuun sattuu ja päätä särkee. Eli klassiset flunssaoireet. Mutta ei ole Tapani tähän päivään mennessä flunssan takia perunut esitystä. Kun ei ole varamiestä, kuten hän itse toteaa.

Puhelinasiakin selvisi. Kolumbus-liittymällä oli niin huono kuuluvuus, että Tapani oli vaihtanut Soneraan, mutta ei ottanut huomioon, että  samalla vaihtui numerokin.

Syksyn konserttikiertueen nimeksi Tapani otti pähkilyn jälkeen: Sydämellisesti. Lauluja elämästä ja rakkaudesta.
Tuo alaotsikko tekee Sydämellisesti-nimestäkin ihan  mukavan, vaikka se ensin vähän pliisulta tuntuikin. Tapani päätti hylätä Keinu kanssani-nimen, koska niin harva suomalainen tuntee kappaleen. Jutellessaan ihmisten kanssa "piti aina hyräillä kappaletta, jotta he tietäisivät sen." Tiedot konserttikiertueesta ovat päivitetty myös Kansanviihteen sivuilla. Näin ne asiat etenevät, askel kerrallaan.

Muuttoasioihin liittyen kuuntelin tänään radiosta Miina Äkkijyrkän haastattelun, jossa hän kertoi haaveilleensa asuvansa maakuopassa. Tytär oli kauhistellut ajatusta, koska häntä hirvitti ja hävetti ajatus, että pitäisi ilmoittaa osoitteekseen maakuoppa!  : D








Torstaina 11.9 2008

Tapanilla on tänään yhteiskeikka Katri-Helenan kanssa Taiga-nimisessä areenatyypisessä ravintolassa Levillä. Päivällä he olivat olleet kävelyllä. Katri sanoi, ettei hän halua kävellä kovin pitkään kun on illalla esiintyminen. Tapani sanoi tietävänsä mukavan kahden kilometrin lenkin, ja niin he lähtivät matkaan. Lenkki kesti kolme tuntia! Tämän Tapani kertoi ilkikurisesti hihittäen. Katri sanoi, ettei olisi lähtenyt ollenkaan mukaan jos olisi tiennyt, miten pitkälle Tapani vie hänet. Mutta kyllä hän Tapanin mukaan oli sitten kovasti kuitenkin kiitellyt.

Niin se on. Kun lähtee Tapanin kanssa reissulle, on varauduttava yllätyksiin. Jopa silloin kun lähtee parin kilometrin kävelylle.
Katri ressu varmaan kuvitteli Tapanin "aikuistuneen" vuosikymmenten varrella. Katri ja Tapanihan tekivät kesällä 1970 yhteiskiertueen, jonka aikana varmaan tapahtui monenlaista ylläriä. ; )









Keskiviikkona 10.9 2008

Ystäväni Desirée Baltzar kutsui mukaan enonsa Veijo Baltzarin kirjanjulkistamistilaisuuteen, joka pidettiin kulttuurikeskus Caisassa. Romaani Sodassa ja rakkaudessa kertoo mustalaisten kohtalosta toisen maailmansodan aikana. Rankka aihe, mutta ilmeisen verevästi kerrottu. Kirja on jo Baltzarin seitsemäs! Itse tilaisuus oli samalla sekä rento että juhlava, kuten yleensäkin kun mukana on mustalaisia! : ) Teatteriryhmä Drom esitti musiikkia ja Paavo Lipponen jutteli mukavia. Olivat Veijon kanssa kuulemma tutustuneet jo 60-luvulla. Baltzar-painotteiset kulttuuririennot jatkuivat illalla Othellon ensi-illassa Kansallisteatterissa. Istuimme Desiréen (Tapani sanoo "Desibel") kanssa kuiskaajan vieressä näyttelijäaitiossa. Jukka-Pekka Palo loisti Othellona, siis todella loisti, hän OLI Othello, melkein pelotti! Cassiota esitti komea lahjakkuus Kasimir Baltzar, joka opiskelee Teatterikorkeakoulussa ja on Pihla Viitalan kurssikaveri (minkä lisäksi Veijon poika, eli Desiréen serkku; ). Pihla puolestaan filmaa tällä hetkellä kauhuelokuvaa Islannissa! Vastanäyttelijänä se "moottorisahamurhaaja". Kääk.
Pakko vielä vähän kehua Othelloa ja mainittava aivan erikseen Kerkko Koskisen herkkyydellä ja hyvällä tyylitajulla toteutettu, draaman eri käänteitä soinnuttava sävelmaailma. Olen Kerkko Koskinen-fani forever!  : )







Tiistaina 9.9 2008

Matsku huomautti, että olin liittänyt puutteellisen nettiosoitteen Ruotsin Idols-kilpailuun. Oikea osoite on www.tv4.se/noje/idol_2008
Eilen tarjoamani osoite esitti ainoastaan Lundin osakilpailun!

Saapui mukava kirje, josta julkaisen osan (sain luvan : ).

Mielenkiinnolla seurailen nyt omaa blogiasi, koska siinä tavallaan pääsee kulissien taakse eikä pelkästään tirkistelynhalun takia. Mittaamaan onko oma elämä jotakuinkin reilassa ja tasapainossa muiden ihmisten suhteen: siksi kai sitä niin mielelläni olen lukenut tarkkaan Kalle Päätalon kokonaisuudesaan, Rousseaun Tunnustuksia, Gummerus(=suosittelen tätä kasvatustieteen tietäjää joka itse eli päinvastaisen elämän kuin mitä opetti) ja katsellut BB:tä yms. Joukossa kultivoitunutta sivistystä joukossa metsäläisesti elettyä elämää.
Omalla pitkällä opettajan urallani olen onnistunut 'kasvattamaan' vain yhden julkkiksen: Holopaisen Tuomas Nightwisswisseineen. Tuomas olikin jo pienenä pilperona ajatteleva yksilö, josta voi heti sanoa ettei rynnännyt massaajattelun ja -toiminnan mukaan. Oli jo pienenä koululaisena punnittua mietintää.
Sama tuossa Tapanissakin kiehtoo: ajattelu jonka jälkeen lauluihin tulee niiden takana oleminen mukaan. Pentti Haanpää on hänen kirjallinen versionsa yhteiskunnallisine ajatteluineen. Jos Tapania joskus lukemaan kehotat niin suosittele Haanpään Penttiä = takuulla ei pety.

Terveiset menevät Tapanille, joka muuten tänä iltana esiintyy Levillä Hullu Poro Areenalla.


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Hmmm... eipä ole vieläkään Tapanin konserttitietoja päivitetty kunnolla Kansanviihteen kotisivuilla (www.tapanikansa.net), vaikka lupasin, että ne pian sieltä löytyvät.  Toiminta on toisinaan vähän hidasta kun välissä on niin monta linkkiä. Tapani antaa tiedot sihteerilleen, eli Suvi-siskolleen, joka antaa ne edelleen kotkalaiselle mainostoimistolle, joka ottaa puolestaan yhteyttä firmaan, joka tekee teknisesti lisäykset kotisivuille...
Tapanillahan ei ole manageria, joka valvoisi hänen asioita, vaan hän pitää hommat pitkälti omisa käsissään.  Aura-viihde hoitaa nykyään hänen keikkamyyntinsä (www.auraviihde.fi/index.php?page=news&id=178), ja Suvi-sisko hoitaa Tapanin ohjeiden mukaan konserttikiertueeseen liittyvät järjestelyt, kuten salin varaukset. Konsertin varsinainen toteutustyö onkin Tapanin omilla harteilla. Ja sitä hän rakastaa, vaikka se välillä tietysti on vähän raskastakin!


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Lehdessä pähkäiltiin kumpi on parempi, PC vai Mac. Minulle vastaus on itsestäänselvä. TIETYSTI Mac! Meidän perheen nuoriso oli vannotunutta PC-käyttäjää, kunnes....kokeilivat Macia. Kun kerran on päässyt kokeilemaan Macin sulavuutta ja intuitiivista järkeä ei kyllä tee enää yhtään mieli pelehtiä PC:llä. Näin on!








Maanantaina 8.9 2008

Muistattehan Tuulevin, jonka Boy-kappaletta kehuin ja jota moni teistä kävikin kuuntelemassa Tuulevin Myspace-sivuilla? Palaute, jonka siitä annoitte, oli pelkkää myönteistä! Nyt Tuulevi päätti mennä mukaan Idols-kisaan ja hän onkin jo läpäissyt ensimmäiset karsinnat. Torstaina alkavat tv-lähetykset! Ja mukana myös Tuulevi! Nyt pidämme peukkuja, että kaikki menee hyvin. On nimittäin aika haastava tehtävä asettua yksin kolmen kriittisesti katsovan ja kuuntelevan tuomarin eteen ja pistää sielunsa soimaan!
Ei olisi meikäläisestä siihen. Menisin niin kipsiin, että kurkusta lähtisi pelkkää ininää. Jos edes sitä.
Suomen Idols-ehdokkaiden tämänvuotista tasoa on jo ehditty ylistää paremmaksi kuin koskaan.
Mutta eivät ole ruotsalaisetkaan huonoja. Länsinaapurissa kisa starttasi viime keskiviikkona. Tsekatkaa itse! Lataus kestää hetken, mutta malttakaa odottaa.
Ainakin meidän Matsku on aivan haltioissaan Idols-ehdokkaiden tasosta. Mitä mieltä te?

www.tv4.se/1.283438?videoId=1.602046&renderingdepartment=2.19545


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Ike pistää hulinaksi aina Meksikonlahtea myöten. Missä Ike, siellä säpinää. Mutta senhän me täällä Suomessa jo tiesimmekin, vai mitä?  ; D


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Tuli jo lukijapalautettakin, kiva! Enpä tosiaankaan tiedä miksi melkein kaikki laulavat englanniksi. Hyvä kysymys!  

"Kuuntelin noita Ruotsin Idols kisailijoiden laulunäytteitä ja kyllähän siellä oli  joukossa monia tosi hyviä ( oli toki jotain ihan surkeitakin). Mun mielestä Suomen karsinnoissa ei ainakaan aikaisempina vuosina ole ollut niin paljon yhtähyviä ehdokkaita, mitä tuossa Ruotsin karsinnassa nyt näyttäisi mukana olevan.
Se vaan vähän kummastuttaa, että minkähän takia valtaosan noista Ruotsin Idols ehdokkaistakin pitää laulaa se biisinsä englanniksi ? Ainakaan noissa näytteissä ei ollut, kuin ihan muutama ruotsiksi laulettu biisi.  Ruotsinkieli on mielestäni ihan laulullinen kieli ja he osaavat tehdä hyviä biisejäkin, joten luulisi niistä olevan varaa valita joku  ihan omalla kotikielelläänkin esitettävä kappale. Sama juttuhan se on kyllä täällä  suomessakin . Ei näissä meidänkään Idols kilpailuissa monikaan suomeksi laula.
Toivotan Tuuleville menestystä Idols kilpailuihin ! :o) Tuulevi on hyvä likka laulamaan, joten luulisi pärjäävän hyvin siinä, jos ei vaan jännitä liikoja. "


Ja Outin kirje:


"Hyviä laulajia tuossa Ruotsin Idols karsinnoissa näyttää olevan. Eniten diggasin niistä , jotka soittivat kitaraa samalla. En tiedä sitten, että johtuiko se siitä kun oli säestystä mukana , että heidän laulunsa kuulosti mun korviini parhaimmilta.
En yhtään tiedä muuten sitäkään , että onko Suomen Idols karsinnoissa  luvallista säestää itse itseään kitaralla... ei tule  nyt äkkiä ainakaan mieleen , että  joku kilpailijoista  olisi joskus samalla kitaraa soittanut.
Tuuleville Suomen Idolssiin tsemppiä ja onnea matkaan !!! Toivottavasti pärjää hyvin ja saisi nimeään tunnetuksi . Idolssin kauttahan on aika hyvät mahdollisuudet päästä suurenyleisön tietoisuuteen."

Myös meidän Matsku, joka innokkaana seuraa Ruotsin Idolsia, kehui erityisesti kitaralla itseään säestävää Doloresta. Myös Lars Eriksson on hyvä. Miksei Suomessakin olisi sallittua säestää itseään kitaralla?? Onkohan kukaan ehdokkaista edes pyytänyt?


Anjakin lähetti palautetta:

"Hyvä taso tuntuu ainakin tuossa Ruotsin Idolssissa olevan.  Ihan kaikkia en ehtinyt vielä kuuntelemaan, mutta se Dolores laulaa hienosti ja  pari muuta suosikkiani ovat myös itseään kitaralla säestävät Morgan Färm niminen poika(laulaa italiaksi) ja Janna Smith niminen tyttö. Ketkä ovat sinun suosikkejasi ?
Sellainenkin ero Suomen Idolssiin näyttää olevan, että tuolla Ruotsin Idols -kilpailuissa ei näköjään pahemmin hevilaulajia ole. Jostain luin niin, että  Suomen Idolssissahan heitä olisi tänävuonna ennätysmäärä .
Tuulille peukkuja kilpailuun ! : ) "



vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg



Tapani kertoi viikonvaihteen keikkojen menneen hyvin! Nyt hän onkin jo Levillä. Kävi sunnuntai-iltana syömässä Päivikki Palosaaren sekä Juhani ja Leila Palmun kanssa. Ei siis mitään ihan väritöntä seuraa ; D. Mukana reissulla myös oululainen valokuvaaja Ilkka Jaakola.
Tapani tuntuukin olevan hyvällä mielellä, ja mikä sen parempi! : )



vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Kirjavihje!! Ruotsalaisen Jens Lapiduksen tähän päivän Tukholman sijoittuva jännäri Snabba cash on juuri ilmestynyt suomenkielellä. Suosittelen! (Toivotaan vielä, että suomennos on onnistunut!!)


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Oma kirjani Skandaalin käryä (huh nimeä!) ilmestyy muutaman viikon kuluttua. En tiedä uskallanko kehua sitä. Tapani ainakin nauroi katketakseen lukiessaan kässäriäni. Kai se on jonkinlainen suositus?








Sunnuntaina 7.9 2008

Olisin tänään käväissyt Ikeassa, mutta sehän on suljettu sunnuntaisin täällä Suomessa! Käsittämätöntä, että meillä laki edelleenkin estää tavarataloja pitämästä oviaan auki milloin haluavat. Tukholmassa keskusta on sunnuntaisinkin täynnä vilinää. Niin isot tavaratalot kuin pikkuliikketkin ovat auki ja ihmisiä on kaikkialla. Tietysti! Nimenomaan sunnuntainahan porukoilla on aikaa kuljeskella rauhassa ostoksilla tai muuten vain kattelemassa.

Tyydyn siis tutkiskelemaan Ikean nettisivuja. Mikäs siinä kun taustalla soi lempimusiikki. Tällä hetkellä euroviisuvoittaja Helena Paparizoun My number one. Laulajahan edusti kisoissa Kreikkaa, vaikka onkin oikeesti ruotsalainen (vanhemmat lähtöisin Kreikasta). Äsken soivat Måns Zelmerlövin Cara Mia, Doorsin People are strange, Kentin Ingenting, Paula Koivuniemen Sata kesää tuhat yötä ja Frank Sinatran I get a kick out of you. Ja sitä rataa.








Lauantaina 6.9 2008

Juttelin äsken hyvän ystäväni, laulaja Marika Krookin kanssa, joka on käymässä Helsingissä. Muutenhan hänen syksynsä vierähtää Seinäjoella, jossa  hän esiintyy Jukka Linkolan säveltämässä ja Katariina Leinon kirjoittamassa Tivolilapset musikaalinäytemässä. Marika esittää kolmen lapsen äitiä, jonka mies on sellainen taivaanrannan maalari, joka ei oikein saa aikaiseksi mitään eikä myöskään tuo rahaa perheeseen. Äiti puolestaan haaveilee remontoivansa vanhasta talosta unelmahuvilaa. Lapset taas haaveilevat pääsevänsä tivoliin, mutta siihenkään ei ole varaa. Perheen tytär alkaa elää unelmaansa kirjoittamalla siitä. Tyttären fantasiat muodostavatkin näytelmän rinnakkaistarinan.

Ainakin minusta näytelmä kuulostaa kiehtovalta ja aionkin vääntäytyä Pohjanmaalle katsomaan sen. Linkolan Jukka on paitsi lahjakas ja tuottelias säveltäjä myös mainio kaveri. Onpa Tapanikin levyttänyt ja myös esittänyt konserteissaan Jukan sävellyksiä, kuten Muukalainen.

Marika kyseli meidänkin kuulumisia. Kaikki tiedustelevat minulta teidän asioitanne, mutta enhän minä tiedä mitään kun en edes lue lehtiäkään, Marika sanoi, enkä voinut olla nauramatta hänen ihmetykselleen. Kerroin hänelle sen, minkä kerron nyt tässäkin.
Minä tosiaankin olen vuokrannut oman kämpän Helsingistä, mutta toistaiseksi en ole vielä viettänyt siellä yhtään aikaa. Käväissyt vain muutaman kerran viemässä jotain pikkutavaroita ja siivoamassa. Toistaiseksi asumme erillämme Tapanin kanssa vain teoriassa, kerroin Marikalle, joka rämähti iloiseen nauruun. Mutta. Kyllä minä pikkuhiljaa alan oleskella siellä kämpälläni noin ihan konkreettisestikin, kunhan saan roudattua sinne television. Ja varmistettua, että CNN näkyy! Alussa ajattelin viedä mukanani tauluni, nojatuolini ja mattoni, mutta enhän minä raaski! Ne sopivat niin hyvin tänne Westendin talon saliin. Tuntuisi tylyltä Tapaniakin kohtaan viedä pois huonekaluja. Tässä on kuitenkin tarkoituksena pitää hyvät fiilarit yllä vaikka kokeilemmekin uutta elämisenmallia. Tämä on vähän jännittävääkin. Sanoinkin Tapanille, että hänen on tästä lähtien pyydettävä mua treffeille jos haluaa tavata ; D


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Eilen Tapani lähti viikon keikkarundille, joka alkoi Kajaanista. Vein hänet lentokentälle. Kiire oli hirmuinen. (Jostain syystä tulee aina kiire kun on lähdössä lennolle!) Matkalla Tapani huomasi unohtaneensa kännykkänsä kotiin. Ei ollut aikaa kääntyä. Hänen on ostettava joku ladattavalla puheaikakortilla toimiva halpiskänny. Sen jälkeen Eetvartti saa säätää Tapanin kännyn niin, että siihen tulevat puhelut siirtyvät automaattisesti siihen toiseen. Eihän kukaan ihminen pärjää nykyään viikkoa ilman mobile phonea!








Torstaina 4.9 2008

Konserttikiertueen nimi oli päätettävä. Vaikka kelpo ehdotuksa oli useita, Tapani halusi niitä vielä lisää. (Kiitos rakkaat ihmiset, että vahvistitte "Sydämellisesti" olevan täyspliisu vaihtoehto!!) Oli tehtävä vanhanaikaiset. Eli mies komennettiin istumaan paikalleen ja vain kuuntelemaan (siihen en pystynyt vaikuttamaan, että Tapani samalla halusi toisella silmällä vilkuilla tennisottelua...). Sitten vaan hyvä musiikki soimaan! Antaisiko tämä inspiraatiota johonkin, kysäisin ja päästin ilmoille Dean Martinin Swayn. Vaikka Tapanin silmät olivat tv-ottelussa, näin katseen syttyvän. Tämä se on, hän huudahti. Keinu kanssani! Se on konserttikiertueen nimi!

Eli virallinen tiedote kuuluu:

Tapani Kansan viihdekonsertti. Keinu kanssani!

Tapani Kansan elämyksellinen viihdekonserttikiertue on tänä syksynä nimeltään Keinu kanssani. Kaikki yhdeksän konserttia annetaan marraskuussa, alkaen perjantaina 14.11
Vantaan Martinus-salissa. Viimeinen konsertti on Lahden konserttitalolla 28.11.

pe 14.11. Vantaa, Martinus
su 16.11. Hämeenlinna, Verkatehdas
ti 18.11. Järvenpää, Järvenpää-talo
ke 19.11. Pori, Promenadikeskus
to 20.11. Suolahti, Suolahtisali
la 22.11. Tampere, Tampere-talo
ke 26.11. Turku, Konserttitalo
to 27.11. Imatra, Kulttuurikeskus
pe 28.11. Lahti, Sibeliustalo

Liput Lippupalvelusta sekä tietysti myös suoraan konserttipaikalta.

Tiedot myös Tapanin virallisilla kotisivuilla: www.tapanikansa.net (ellei kaikkia tietoja vielä löydy sieltä, malttakaa. Pian löytyvät! ; )


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Marika lähetti niin kivan kirjeen, että pakko pistää seinälle ; )

"Hyvän  nimen kehittelitte yhteistuumin Tapsan  kanssa sille marraskuiselle konserttikiertueelle ! Täytyy sanoa , että mainion konstin hoksasit muuten ottaa käyttöön siinä nimen keksimisessä ! :o)
" Sydämellisesti"  sanasta mulle ainakin tuli mieleen ensinmäisenä joku onnittelukortti/sähke.  Jotenkin se  ei  mun mielestä istu konsertin nimeksi, mutta tuo "Keinu kanssani" on just loistava. Siitä tulee heti sellaiset hyvät fiilikset.
Ihan piruuttani tuossa aamupäivällä mietiskelin itsekkin jotain hyviä konserttikiertueiden nimiä, mutta  ei tullut mieleen mitään....päässä pläiki vaan  pelkkää tyhjää. Tulipa huomattua , ettei sellaisen nimen keksiminen olekkaan mikään helppo homma.  Siinä vaaditaan kans luovuutta! "











Keskiviikko 3.9 2008


Voi helkkarin helkkari. Nyt aikakauslehdet soittelevat vuorotellen pyytäen (minulta) haastattelua. Pitäisi värikuvan kera selitellä pitkään ja hartaasti tätä Tapanin ja mun välistä suhdetta (eivät toimittajat tietenkään sitä suoraan sano, mutta siitähän on kyse. Ei heitä mun muutaman viikon päästä ilmestyvä kirjani kiinnosta. Tuon nyt ymmärtää erkkikin).
Pelkkä ajatuskin aikakauslehtihaastattelusta aiheuttaa vatsavääntöjä. Eihän allekirjoittaneella sinänsä ole mitään vastaan puhua ja kertoa asioista (mikä tuskin on jäänyt keltään huomaamattakaan;) ,mutta jotenkin vaan stressaa se naamakuva ja ne otsikot.
Miksi koko asia sitten painaa? No siksi kun minusta on niin hemmetin epämiellyttävää sanoa EI. Joudunhan itsekin soittelemaan esim kirjojani tehdessäni eri ihmisille ja pyytää haastattelua. Kielteinen vastaus ei tunnu kivalta.
Tällä hetkellä käytössä ei ole muuta strategiaa kuin kiemurrella ja sopertaa anteeksipyytäen että "ehkä vähän myöhemmin." Suurin osa toimittajista on kuitenkin ihan mukavia ihmisiä, ja ymmärrän hyvin, etteivät he omasta aloitteestaan ryhdy soittelemaan jonkun laulajan vaimokkeelle kysyäkseen näitten suhteesta. Usein on vain tehtävä kuten päällikkö käskee.


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Tänään oli Hesarissa hyvä ja kiinnostava, toimittaja Olavi Koistisen laatima kolumni otsakkeella Aivoissani ei ole vikaa, vikaa, vikaa...Koistinen kertoo hieraisseen silmiään nähdessään jokunen kuukausi sitten Iltalehden jättiotsikon: Anssi Kela pelkää: Aivohäiriö varjostaa LOPPUELÄMÄÄ.
        Muistan nähneeni tuon otsikon, mutta juttua en lukenut. Oletin Anssi Kelan sairastuneen neurologisesti. Oletin hänellä olevan joku vakava aivovamma, joka tulee varjostamaan häntä loppuelämän. Miten muutenkaan tuota otsikkoa olisi voinut tulkita?
Nyt luen hämmästyneenä Koistisen kolumnista Kelan olevankin täysin terve. Mitä ihmettä? Kirjoittaessaan esikoiskirjaansa Kelasta oli välillä vain tuntunut siltä kuin hän olisi tunnistanut itsestään Aspergerin syndrooman oireita. Tämän hän oli heittänyt haastattelun yhteydessä täysin leikkimielisesti.
Onneksi luin Koistisen kolumnin, sillä ainakin minä olen tähän hetkeen saakka kuvitellut Anssi Kelan olevan vakavasti sairas mies.

Miten näin törkeän harhauttava ja asianomaista vahingoittava otsikointi voi olla Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa laillista??!!




vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Tapani on päättänyt pitää marraskuussa viihdekonserttikiertueen! Taatusti on jällen tiedossa mahtavia fiilareita tarjoavia iltoja! Kiertue alkaa perjantaina 14.11 Vantaan Martinus-salista. Helsinkiläisten on pakko pikkaisen matkustaa, mikäli haluavat päästä nauttimaan mestarin annista, sillä Hesan konserttisalit olivat jo täyteen buukatut!

Vantaan jälkeen kiertue jatkuu Hämeenlinnaan ja tiistaina 18.11 vuorossa on Järvenpää-talo, jossa muuten on erittäin sympaattinen ja hyvä konserttisali. Ainakin minun makuuni juuri sopivan kokoinenkin. Ja sijainti aivan rautatieaseman vieressä. Käytännöllistä! Sitten jatketaan Poriin, Suolahteen, Tampereelle, Turkuun, Imatralle ja Lahteen! Liput voi varata tavalliseen tapaan Lippupalvelusta.

Konsertilla ei vielä ole nimeä, ja Tapani onkin patistanut minua keksimään jotain. Itse hän oli tuumaillut (vai oliko joku hänelle sitä ehdottanut??) konsertin nimeksi "Sydämellisesti".
Hmm. Ei sytytä ainakaan minua. Kuulostaa vähän imelältä, jopa teennäiseltä. Hui. Mielummin sitten vaikka ihan reilun pelkistetysti "Tapani Kansa. Viihdekonsertti." Kirjasin Tapanille nopeasti muutamia ehdotuksia. (En tässä vaiheessa selosta perusteluita nimiehdotuksilleni)

Parhaat vuodet. Tapani Kansa viihdekonsertti.
Ladies´night
Kaupungin valot.
Sielu soikoon

Antakaa mielellään palautetta!!!!



vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Eilen illalla kattelin televisiosta ensin SVT:n (eli Ruotsin television) ohjelman Videokväll med Luuk, jossa vieraana oli ruotsalainen Hollywood-näyttelijä Peter Stormare. Varmasti olette nähneet hänet jossakin leffassa? Eräs mieleenpainuvimmista rooleista oli Coen veljesten Fargo-elokuvassa. Myös Minority Report kuuluu ansiolistaan, sekä The Big Lebowski, Armageddon, Dancer in the dark ja moni, moni muu Stormare on varsinainen symppis. Ihan tavallisen oloinen herkkis. Kaikista Hollywood-menestyksistään huolimatta hän selvästi pikkaisen jännittää esiintyä omana itsenään ruotsalaisessa keskusteluohjelmassa. Hän tuntuu jopa hieman vaivautuneelta siitä, että joutuu puhumaan itsestään, mutta suhtautuu silti haasteeseen rohkeasti, vaikka sydän vähän väpättäisikin. Suloista!

Sen jälkeen käänsin Teemalle, josta tuli Jörn Donnerin Perkele! Kuvia Suomesta! Siitäkin tuli ihmeellisen hyvä olo. Jotenkin sitä tunsi niin paljon hellyyttä haastateltavia kohtaan (No, ei ny ihan kaikkia, kuten esim ei kommari Veikko Sinisaloa kohtaan, joka selitti Neuvostoliiton olevan maailman vapain valtio ja muuta täysin mielipuolista potaskaa). Ihmiset vastasivat Donnerin kysymyksiin vilpittömästi ja ystävällisesti, kukaan ei vetänyt mitään roolia (ja jos muutamat vetivätkin, niin se oli silti niin liikuttavan läpinäkyvää, ettei haitannut).

Ihmeellisen hyvä olla takaisin Suomessa.   : )








Tiistaina 2.9 2008

Auto tosiaankin VOI startata itsestään. Ari kirjoitti ja selitti miten:

"Oikosulku virtalukon pohjassa tai starttimoottorissa tekee tästä täysin mahdollisen tapahtuman. Myös johtosarjan hankautuminen jossakin läpiviennissä voi aikaansaada po. tapahtuman.
Palamaan syttyneet autot liikkuvat toisinaan palaessaan.
Startille menee "suora virta" akulta ja jos startti saa "herätteen" jotakin kautta starttimoottori lähtee pyörimään ja jaksaa liikuttaa autoa".

Kiitos Ari! Kaikelle "oudolle", "mystiselle" ja "käsittämättömälle" löytyy aina tekninen selitys!

vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Tapani sai Terhiltä kehut, jotka välittyvät nyt kaikkien luettaviksi. Kehut auttavat yksinäisiä maantienkulkijoita jatkamaan uurastustaan...Kiitokset siis Terhille! (Ps. Toi "nyhjäke" sana on hauska! Nyhjäkkeeksi ei voi Tapania totta tosiaan sanoa : D   )

"Tapsa on  tosihyvä laulaja. Mä en kovin montaa suomalaista laulajaa jaksa/viitsi kuunnella, mutta Tapsa on yks niistä harvoista.
Jopa mun veli diggaa Tapsaa, mikä on mulle aika yllätys, koska se(kin) kuuntelee lähinnä vaan ulkomaalaisia artisteja ja bändejä.
Me ollaan käyty muuutamian kertoja Tapsan keikoilla tanssilavoilla ja konserteissa konserttisaleissa. Viime syksynen juhlakonsertti Kuopiossa oli mahtava!
Tapsalla on huippuhieno lauluääni ja sillä on lavakarismaa ja semmosta tyylikkyyttä. Sitä on mukava kuunnella ja katsella.
Tapsa osaa ottaa yleisönsä. Se on semmonen rempsee esiintyjä, ei mikään nyhjäke.
Välispiikit sillä on kans hauskoja ja mielenkiintoisia. On kiinnostavaa kuulla pieniä tarinoita mm. laulujen tekijöistä ja biisien syntyhistorioista".


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Jos ohimoita särkee ja päätä kivestää, älä huolestu! Se on vain syysflunssa, joka yrittää jyrätä sinut. Parhaiten taistelet vastaan lepäämällä ja syömällä c-vitamineeja. : )