Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Syyskuu 2010

SYYSKUU 2010

To 16.9 2010

Enpä olisi ikinä uskonut, että minusta tulee eteläpohjalainen ja että Ilmajoella asuminen tuntuu näin hyvältä.
Tällä hetkellä en keksi yhtään kolkkaa maailmassa, jossa olisin mielummin kuin juuri täällä Ilmajoella.
Kestikartanon kehittäminen ja tapahtumien suunnittelu on täydessä tohinassa ja joka päivä saa kokea uusia, mielenkiintoisia asioita.
Alkusyksy on parhaimmillaan mutta en ikävä kyllä ole ehtinyt sienimetsään vaikka tiedän mitä aarteita sieltä tällä hetkellä löytyy. Ja sieniherkkuja on niin tavattoman paljon enemmän kuin ne tavallisimmat ruokasienet. Miten ihmiset tuntevat niin huonosti esimerkiksi mahtavan hyvän kehnäsienen?
Ensi viikon perjantaina meillä on ensimmäiset Jaakko Ilkan pidot. Kestikartanon kotisivuilta www.kestikartano.fi voi lukea mitä ne tällaiset pidot ovat.
Asiasta kerrotaan blogi-sivulla.
Lähipäivinä Kestikartanon kotisivut tulevat tosin kokemaan täydellisen uudistumisen, jolloin asiat ovat paremmin ja perusteellisemmin esillä ja luettavissa.
Joulumenyy on valmistunut ja jopa minä, joka aikaisemmin en ollut mikään suuri joulun ystävä odotan jo innolla Joulumaan rakentamista tänne Kestikartanoon.
Kauniista kartano-rakennuksesta joka meillä toimii upeana hostellina tulee Pikku-Joulumaa! : )

Pitkien työpäivien päätteeksi on tuntunut hyvältä uppoutua uskomattoman kiehtoviin kirjoihin. Tällä hetkellä on meneillään Mario Vargas Llosan kirja Den stygga flickans rackartyg, joka on myös suomennettu nimellä Tuhma tyttö.
Llosa on maailmankuulu kirjailija mutta minulle täysin uusi tuttavuus. Hän kertoo äärimmäisen mukaansatempaisevasti ja silti vapauttavan suoraan, mutkattomasti ja toden tuntuisesti.
Edelliset lukemani kirjat ovat niinikään kiehtovat ja suurta lukunautintoa tarjonneet Birgitta Anderssin Blondie ja Patti Smithin Just Kids, joka jäi minulta kesken joskus keväällä. Smithin kirja on käännetty myös suomeksi, mutta Birgitta Anderssonin täysin hätkähdyttävä omaelämäkerta on olemassa vain alkuperäiskielellään, ruotsiksi. Patti Smithin vanhana fanina kirja oli todella mielenkiintoinen mutta samalla jotenkin hirveän surullinen. Vähän kuin Smithin musiikki.

Muutettuani tänne Ilmajoelle kesäkuun alussa olen pysynyt täällä kuin tatti. Ei ole ollut tarvetta lähteä minnekään kahdestakin syystä: täällä on ollut niin paljon työtä ja tekemistä ja toiseksi kaikki hauskimmat tapahtumathan ovat juuri täällä!
Viikonloppuna joudun kuitenkin poistumaan muutamaksi päiväksi. Käyn nimittäin Strasbourgissa, mikä sinänsä on ihan kiinnostavaa ja hauskaa, mutta samalla olo on vähän kuin jättäisi lapsensa muiden ihmisten hoitoon. Toisaalta olen aivan vasta saanut tänne niin pätevältä tuntuvia työntekijöitä, että olo on aika turvallinen : )