Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Tammikuu 2009



TAMMIKUU 2009






Tiistaina 27.1 2009

Tottakai rakastava ja tasapainoinen kotiäiti – tai koti-isä! – tarjoaa ihanteellisen kasvuympäristön lapselle.
Varsinkin jos naapurissa asuu samanikäisiä leikkitovereita.
Eihän kukaan voi olettaa, tai edes kuvitella, vanhemman pystyvän yksin tarjoamaan jatkuvasti mukavia virikkeitä vilkkaalle vipeltäjälle.
Toki sellaisiakin poikkeuksyksilöitä on.
Mutta he ovat, niinpä – poikkeusyksilöitä.
Astrid Lindgren oli varmaan ihana äiti.
Hän jaksoi keksiä omasta päästään kiehtovia satuja lapsilleen.
Joka päivä syntyi uusi tarina.
Astrid Lindgren onkin maailman tunnetuimpia ja rakastetuimpia lastenkirjailijoita.

Itse olin niin kutsuttu avainlapsi.
Se tarkoittaa sitä, että asunto oli aina tyhjä tullessani kotiin tarhasta ja koulusta.
Avain roikkui kengännarussa kaulassani.
Kyllä minä monta kertaa mietin miten mukavaa olisi ollut jos äitinit olisi ollut kotona.
Olisimme touhuneet kaikenlaista mukavaa yhdessä, ehkä joskus leivottu pullaa.
Kerrostalomme alakerrassa asui perhe, jossa oli kotiäiti.
Kerran viikossa rappukäytävä täyttyi maailman ihanimmalla tuoksulla: uunissa paistettujen korvapuustien tuoksulla.
Tämä oli Espoon Niittykummussa.

Sitten muutimme Haukilahteen.
Aika monella luokkatoverillani oli äiti, joka oli kotona.
Heissä oli toki eroja. Jotkut äidit olivat selvästi turhautuneita tilanteestaan. He äksyilivät ja olivat hermostuneita.
Mita-ystäväni äiti oli tasapainoinen ja ystävällinen. Perheen koti oli aina siisti, mutta tunnelma ei silti lainkaan jäykkä.
Mitan äiti oli tavattoman hyvä leipuri. Hänen voileipänsäkin olivat paremmat kuin missään muualla.
Hän oli myös taitava käsitöissä ja askartelussa. Mita ja hänen siskonsa oppivat häneltä kaikki nuo taidot.
En voi kyllin kehua, miten taitavia he olivat kaikessa mihin ryhtyivät.
Heiltä syntyi kauniisti kudottuja puseroita, tavallisista hillopurkeista he loihtivat kauniita koriste-esineitä. Mistä tahansa raaka-aineesta syntyi heidän käsissään pieniä taideteoksia.
Minä olin surkea käsitöissä. Niin oli äitinikin. Äitini ei olisi mistään hinnasta jäänyt kotiäidiksi. Hänestä ei olisi koskaan tullut ihanaa ja inspiroivaa kotiäitiä, vaan turhautunut kotiäiti.
Siksi oli parempi että hän kävi töissä.
Jossain vaiheessa kotiimme palkattiin apulainen, joka asui meillä.
En pitänyt ollenkaan uudesta järjestelystä, ja tästä syntyikin jatkuvasti vaikeita konflikteja minun ja vanhempieni välille.

Taloudellisesti äitini työssäkäynti oli plus miinus nolla-peliä, sillä hänen palkkansa meni käytännössä kokonaan kotiapulaiselle.
On kallista olla työnantaja.
Koti-äidiksi äitini ei silti halunnut. Hän olisi nuivettunut ja turhautunut kotona.
Palatessaan töistä hän yleensä sädehti energiaa, iloa ja tyytyväisyyttä. Hän myös pukeutui tyylikkäästi. Äitini näytti erittäin hyvältä, vaikka ei isältään perittyine isoine nenineen, vihreine säikkyvine silmineen ja isoine jalkoineen koskaan ole ollutkaan mikään klassinen kaunotar.

Mutta miksi äidilleni oli niin vastenmielistä jäädä kotiäidiksi?
Siihen on varmaan useita syitä. Ensinnäkin hän koki itsensä moderniksi kaupunkilaisnaiseksi.
Toinen syy löytyy ehkä hänen omasta lapsuudenkodistaan. Alina-mummoni oli ollut kotiäiti. Hän sai molemmat lapsensa, äitini ja enoni, kohtalaisen iäkkäänä. Puhumme nimittin nyt 30-luvusta. Alina oli lähemmäs 40-vuotias synnyttäessään lapsensa. Siihen asti hän oli vannonnut, ettei koskaan hankkisi omia lapsia. Alina oli ollut 12-lapsisen perheen vanhin lapsi. Hänen tehtävänsä oli ollut lapsuudesta lähtien huolehtia nuoremmista sisaruksistaan. Omalle tyttärelleen hän kertoili uudelleen ja uudelleen, miten kamalaa rääkkiä loputon lastenhoitaminen oli hänelle ollut. Aina joku lapsista piti hänet valveilla yön, päivällä odotti loputon työurakka. Aina väsytti. Koko hänen nuoruutensa upposi nuorempien sisarusten hoitamiseen. Jo varhain hän päätti, ettei koskaan menisi naimisiin eikä koskaan hankkisi lapsia.
Vähän alle nelikymppisenä hän kuitenkin vastasi myöntävästi häntä kosineelle, 36 vuotta iäkkäämmälle Vilhelm "Ville" Leinoselle.
He tekivät kaksi lasta. Alina ei halunnut enempää. Ja olihan Villekin tuolloin jo yli 70-vuotias.

Miksi toiset äidit sopuetuvat paremmin kotiäideiksi, toiset ulkopuolisessa työssä käyviksi äideiksi?
Jokaisen yksilön valinnan takaa löytyy henkilökohtainen tarina, josta me ulkopuoliset yleensä tiedämme hyvin vähän.
Hyvä kotiäiti on ihanne. Mutta jos äiti turhautuu kotona lasten kanssa on parempi lapsille, että nämä pääsevät tarhaan.
Kaikista tärkeintä on kasvuympäristön tunnelma. Turvallinen ja virikkeellinen ympäristö luo hyviä ja tasapainoisia ihmisiä. Tämän on aina oltava tärkein määränpää.
En tiedä, mistä häiriintyneet yksilöt on tehty.
Luulen, että rakkaudettomuudesta.










Keskiviikkona 21.1 2009


Suomalainen Heli mukana Obama Barackin juhlissa! huutaa IS etukannessaan.
Kotisivujeni vierailijoille Heli on jo vanha tuttu!! Käykää katsomassa vaikka "Kuvia vuosien varrelta"-sivua.
Niinpä.
Helihän se siellä!  : )

Terveisiä Tukholmasta!
Taas täytyy vähän kehua tätä Suomen toiseksi suurinta kaupunkia (siellä asuu Helsingin jälkeen eniten suomalaisia).
Tällä kertaa Tukholman alennusmyyntejä. Helsingin tavarataloissa alennusmyynnissä on aina vain pikkumäärä tavaroita, ja alennettu hintakin on pihit 20 tai 30 prosenttia. 40 prossan alennus on jo paljon! Ruotsisa pistetään heti reilusti - 50 prosenttia, ellei saman tien -70 prosenttia. Ja nyt puhumme kunnon merkkivaatteista, eikä mistään oudon näköisistä rääsyistä. Itse ostin punaisen paidan ja mustan puseron -80 prossan alella. Siinä on jo sellaista meininkiä, että tietää tehneensä hyvät kaupat!  : )

Länsimetron louhiminen alkanee tänä vuonna – kaksikymmentä vuotta myöhässä.
Vai että ovat hämäläiset hitaita?


Muuten on aina yhtä mukavaa palata koti-Suomeen, lyhyenkin reissun jälkeen.
Tänään alan järjestelemään parin viikon sisällä pitämääni tiedostustilaisuutta.






Torstaina 15.1 2009

Iltalehden mukaan Remu Aaltonen pitää Euroviisuja seksistisenä pelleilynä.
Meniköhän tuo oikein?
Veikkaan, ettei mennyt.
Viime vuosina on ollut trendikästä käyttää ilmaisua "seksistinen".
Mutta tietävätkö käyttäjät mitä sana tarkoittaa?
Seksistinen ei nimittäin tarkoita "seksikästä" tai "seksikkyydellä ratsastamista".
Seksistinen tarkoittaa sukupuolista syrjintää ja sukupuolesta johtuvaa ennakkoluuloa.
Vertaa rasistinen = rotuun perustuva syrjintä.

vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Tämän päivän ilouutinen: Suosikkini Staffan Bruun saa vuoden 2009 Topelius-palkinnon. Onneksi olkoon, ja eläköön Staffan! : )
Lukekaa alla olevasta sajtista Staffanin haastattelun. Se on hauska! (Mitä muuta se voisi ollakaan kun kyseessä on Staffan! ; ) Kertokaa minulle jos ette ymmärrä jotain sanoja tai lauseita, niin käännän ne teille. No problems! Inga problem! : )



vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Arvovaltainen ruotsalainen kulttuuri-instituutio Svenska akademien harkitsee ottavansa jäsenekseen suomenruotsalaisen. Eli Suomen kansalaisen. Hyvä! Jäseniä on yhteensä 18. Instituution tehtävä on tukea ruotsin kieltä ja kulttuuria. Minä pidän tietysti tällaisen instituution olemassaoloa äärimmäisen tärkeänä. Ruotsalainen kulttuuri sopii esikuvaksi monelle muillekin kuin meille suomalaisille.
Viettäessämme nyt 200 vuotta kestänyttä itsemääräämisoikeuttamme, meidän on syytä muistaa, että yhteiskuntamme rakentuu ruotsalaisen mallin mukaan. Entäpä jos se olisikin rakentunut venäläisen mallin mukaan....? Ei, ei edes mietitä niin pelottavaa vaihtoehtoa.

Minusta Mikael Reuter voisi olla sopiva jäsen Svenska Akademiihin. Toki meiltä löytyy useita muitakin jotka yhtä hyvin kuin Reuter täyttävät akatemian asettamat vaatimukset. Tiedättekö muuten kuka perusti aikoinaan mainitun kulttuurilaitoksen? Sehän oli tietysti vanha kunnon Kustaa kolmas. Hän oli meidän suomalaistenkin kuningas. Olimmehan siihen aikaan kaikki ruotsalaisia.
(Ei, en kannata lätkämatseissa Ruotsia, vaan tietysti Suomea ; )






Keskiviikkona 14.1 2009

On ollut vähän kiirus. Olen muun puuhailun ohella järjestämässä tiedotustilaisuutta. Sellainenhan on vain hauskaa. Tykkään järjestää kaikenlaisia tilaisuuksia! Huvinsa jokaisella ; ) Lisäksi aikaa on vierähtänyt Facebookin parissa. Sekin on hauskaa! : )


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg

Ruotsissa on ollut kuohuntaa Liza Marklundin uusimpien kirjojen tiimoilta. Iltasanomatkin noteeraa asian tämän päivän lehdessään.
Mistä oikein on kyse? Annan puheenvuoron valveutuneelle Soile-ystävälleni:


Lisa Marklundin kirjaa "Gömda" (Uhatut) on myyty ympäri maailmaa noin 1,3 miljoonaa kappaletta. Jatkoakin "Asyl" (Turvapaikka) on myyty useita satoja tuhansia kappaleita. Suomessakin kustannusosakeyhtiö Otava myy näitä kirjoja "riipaisevina tositarinoina" ja ne on luokiteltu "tietokirjallisuudeksi".

Ny kuitenkin Monica Antonsson on kirjassaan pystynyt todistamaan erilaisilta viranomaisilta haltuunsa saamien dokumenttien ja tekemiensä haastattelujen avulla, että todellisuuspohja näille kirjoille on olematon. Esimerkiksi kirjan "Uhatut" asetelmahan on se, että kirjan päähenkilö Mia joutuu muuttamaan turvakodista toiseen ex-miehen uhatessa hänen ja heidän yhteisen lapsensa henkeä. Lääninoikeus ja kamarioikeus ovat kuitenkin jo vuonna 1993 todenneet tuomiossaan, että sellaista uhkaa Mian ex-miehen taholta ei ole havaittavissa. Näin siitäkin huolimatta, että Mian seuraava aviomies  (Luis – kirjassa pohjoisruotsalainen Anders) yritti murhata tämän Mian Libanonista kotoisin olevan arabi-ex-miehen ajamalla hänen päältään autolla kaksi kertaa. Lisäksi Luis on tiettävästi Pinochetin miehiä eikä häntä siksi katsottu hyvällä muitten Ruotsiin paenneitten chileläisten pakolaisten keskuudessa. Ex-miehellä Osamalla – kirjassa mustasilmäinen mies – ei kuitenkaan tämän asian kanssa ollut mitään tekemistä.


"Uhatut" –kirjan jatko-osa "Turvapaikka" on sikäli vielä mielenkiintoinen, että tätä asiaa on puitu ihan Ruotsin hallituksessa asti. Asian pohjalta on tehty oikeusministerille kyselyjä eri kansanedustajien taholta, sillä onhan se nyt ennenkuulumatonta, ettei Ruotsin valtio muka pysty turvaamaan kaikkien kansalaistensa turvallisuutta, vaan Mian oli haettava turvapaikkaa Amerikoista asti. Mona Sahlin on sanonut häpeävänsä ruotsalaisuuttaan ja yleisesti on vaadittu tiukennettua lainsäädäntöä.

Liza itse kuvailee turvapaikan myöntämisprosessia omalla kotisivullaan. Hän myös tähdentää, että Mia oli ensimmäinen eurooppalainen nainen, jolle on myönnetty turvapaikka USA:ssa perheväkivallan perusteella:



"Rättegången inleddes klockan 13.00 den 25/2 2003 och pågick i fem och en halv timme. Närvarande var, förutom Maria Eriksson, hennes advokat och hans assistent, en dansk och en svensk översättare, en tjänsteman från INS samt rättens ordförande.
Domstolen behandlade inte bara Maria Erikssons personliga situation. Förhandlingen kom att bli en total genomgång av Sverige och svenska myndigheters oförmåga att hantera problem med våld mot kvinnor och barn. Där analyserades också misshandlade kvinnors situation och villkor på i ett globalt perspektiv, och konstaterades att den så kallade normaliseringsprocessen följer i stort sett samma mönster överallt.
Hela asylansökan bygger på en över 1500 sidor tjock akt som tagits fram av Maria Erikssons juridiska ombud. Den innehåller, förutom uppgifter om familjens Erikssons bakgrund, fakta, statistik och rapporter rörande både kultur, religion, psykologi, sociologi och kriminologi. Bland dem kan nämnas bland annat "Women battering as Marital Act, The Constrution of a Violent Marriage" av Margareta Hydén, "Wife Abuse in the Muslim Community", av Kamran Memon och "Unproteced by the Swedish Welfare State", av R. Amy Elman och Maud L. Eduards.
Bland bevisen fanns också citat ur religiösa skrifter, exempelvis följande från Koranen 30:12; "De bästa männen är de som behandlar sina hustrur bäst. Allah skapade man och kvinna såsom kamrater, och han gav dem kärlek och ödmjukhet att dela i sina hjärtan."
Efter avslutad förhandling tog domaren omgående beslutet att Maria Eriksson och hennes familj skulle beviljas asyl i USA.
Domen är prejudicerade, men inte offentlig. Den kan användas som referens i andra mål efter Maria Erikssons godkännande (!). Redan idag använder advokatbyrån som drev Marias fall sig av de kunskaper och erfarenheter som målet givit dem."

Huomaa erityisesti tuo toiseksi viimeinen lause tuossa lainauksessa! ;-)

Kirjan Uhatut päähenkilö elikkä Mia on kuvattu tunnolliseksi pankkivirkailijaksi, joka elää normaalia elämää ja jolla jopa olisi ollut mahdollisuus aloittaa lääkärinopinnot Karolinskassa. Todellisuuden Mia on koko elämänsä nostanut erilaisia avustuksia. Tämä siitäkin huolimatta, että hän jopa omien lausuntojensa perusteella on monimiljonääri sitten 2002 ja hänen vuositulonsa yltävät 5 miljoonaan kr kirjoista kertyneitten royaltien muodossa.


Namn: Maria "Mia" Eriksson.
Ålder: 40-årsåldern.
Yrke: Författare.
Bostad: Någonstans i USA.
Familj: Ny man och sju barn, varav två bor hemma.
Inkomst: Fem miljoner om året, på de tidigare böckerna.

Tässä kuvia talosta, jota Mia parhaillaan rakentaa uusimman aviomiehensä kanssa:


Kuitenkin "kahvirahat" Ruotsin valtiolta tuntuvat kelpaavan eikä avustusten saajan tarvetta niihin ole voitu tarkistaa, koska Mialla on Ruotsissa edelleenkin suojatut henkilötiedot.

Ink.år ldek.år  ink.      skatt

1990 1991   84 900:- 25 933:-
1991 1992 105 700:- 27 850:-
1992 1993 112 300:- 29 708:-
1993 1994 150 900:- 43 654:-
1994 1995   81 500:- 14 917:-
1995 1996   75 100:- 11 625:-
1996 1997   73 600:- 13 671:-
1997 1998   73 800:- 13 798:-
1998 1999   74 016:- 13 835:-
1999 2000   75 528:- 14 004:-
2000 2001   75 948:- 14 065:-
2001 2002   76 572:- 13 838:-
2002 2003   78 648:- 12 581:-
2003 2004   89 604:- 21 635:-
2004 2005   91 284:- 21 821:-
2005 2006   91 524:- 21 246:-
2006 2007   92 244:- 20 923:-
2007 2008   93 683:- 21 336:-
Kun käry alkoi käydä Liza Marklund antoi omien sanojensa mukaan ainoan lausuntonja tältä pohjalta. Hän ei kuulemma ole valehdellut, ei vääristellyt eikä keksinyt mitään kirjassaan  "Uhatut". Kaikki on totta. Jälkeenpäin hän on kuitenkin yrittänyt väittää, että  kirja ei perustuisikaan vain yhden uhatun naisen kertomukseen, vaan useampien. Ja kustannusyhtiö Piratförlagetin VD Ann-Marie Stark och sanonut, että jokainen älykäs ihminen ymmärtää, ettei romaani ole tositarina, vaikka niin kirjan kanessa seisoisikin.  ;-)Liza Marklund muuten omistaa 1/3 Piratförlagetista..

Täällä voit lukea lisää aiheesta:


P.S. Mia Erikssonin oikea identiteetti:

Jachlyn Mayberry (Mia Elisabeth)
1336 W Valley Ridge Pl
Tucson, AZ 85737-9057
USA
(Hänen nykyisen – neljännen – aviomiehensä nimi on Lance Mayberry.)







Sunnuntaina 11.1 2009

Miksi ihmetellään ja kauhistellaan islamistien halua uhrautua pyhässä sodassa?
Ketkä ovat kristinuskon pyhimyksiä?
Martyyrit.
He, jotka kuolivat uskontonsa vuoksi.
Islam - kristinusko. Liki sama asia.
Ainoa ero on, että kristilliset saavuttaneet äärimmäisen pitkien ja julmien sotiensa sekä ryöstöretkiensä kautta paremman elintason.
Muslimeilla on köyhyys ja epätoivo. Ja uskonto.
Ja usko autuaaseen kuolemaan.


vihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpgvihreäpallo.jpg


Elämän kolme vaihetta:
Sinä halusit.
Sinä sait.
Siitäs sait.





Lauantaina 10.1 2009

Ehdotan, että tästä lähtien joka kerta kun televisiossa tai elokuvissa esitetään Holocaustiin liittyvää dokumenttia, on ohjelmaan lisättävä kuva-aineistoa israelilaisten harjoittamasta holocaustista palestiinalaisia vastaan.







Perjantaina 9.1 2009

Tänään tulevat Euroviisujen ensimmäinen semifinaali TV 2:ssa klo 21.00.
Euroviisukiinnostukseni heräsi uudelleen henkiin muutama vuotta sitten katsoessani Ateenassa pidettyjä kisoja. Ne olivat ne, jotka LORDI voitti! Finland twelve points - uudelleen ja uudelleen. Ja me istuimme kotona sohvalla ja vain tuijotimme: tapahtuuko tuo oikeesti vai näemmekö harhoja? Suomi voittaa euroviisut kaikkien aikojen äänimäärällä!

Seuraavana vuonna kisat pidettiin Helsingissä.
Mitkä kappaleet ovat niistä kisoista jääneet parhaiten mieleen?
Eli mitkä ovat ne, joita edelleenkin saatan kuunnella.
Ykkösenä tietysti rakastamani The Arkin The Worrying Kind. Kuuntelin sitä eilen illalla iPodillani lumessa ja tuiskeessa, ja sisälleni tuli valo ja aurinko.
Myös Venäjän tyttötrion aivan mielettömän makee veto on jäänyt soittolistoilleni. Ja tietysti se hassu, hopea-asuinen ukrainalainen. Ukraina onkin tarjonnut joka kerta huippuhyviä vetoja. Mikä on sen salaisuus? Haluan matkustaa Ukrainaan selvittämään sitä!
Kuka enää väheksyy euroviisujen merkitystä? (ehkä joku kelkasta pudonnut).

Surffailin Ylen arkistossa ja tein löydön, hieman nolon sellaisen, mutta olkoon. Osallistuin nuorena likkana 80-luvulla hassuun ohjelmaan, jonka nimi oli Kultainen salonki. Idea oli siinä, että studiosta oli rakannettu hienon näköinen salonki, jonne kutsuttiin kaikenlaisia ihmisiä juttelemaan vapaasti luksuksesta. Osallistujia seurasi koko ajan kamerat ja yläkautta roikkuvat mikrofonit. Ohjelman ohjasi kaveri nimeltä Molarius, jonka sihteeri soitti ja kutsui minut mukaan. Samalla hän pyysi minua ottamaan mukaan jotain sopivia ystäviä tai tuttuja.
Tein työtä käskettyä.
En ole ollenkaan varma, edustivatko kutsuvieraani sitä tyyppiä, mitä ohjelman olivat kuvitelleet minun kutsuvan mukaan.
Joka tapauksessa pyysin mukaan hyvän ystäväni Antti Heiskalan, sekä mustassa hatussa, mustissa laseissa ja runsailla kaulakoruilla itsensä koristaneen Peten (oik. nimeltään Hakkarainen, taiteilijanimeltään Europa), sekä futuristi-imagoa ylläpitävän Arin (joka siihen aikaan kutsui itseään Sally Fleshiksi). Valintani osoittautuivat loppujen lopuksi hyviksi, sillä ohjelmassa juuri nämä minun kutsumani vieraat ovat runsaasti esillä. Antti ei tuntenut Aria ja Peteä ennestään ja heidän välilleen syntyikin kiivas sanaharkka.
Antti debatoi terävällä älyllään myös snobi-imagoa vetäneen Lauri Nykopin (alkuperäiseltä nimeltään muuten Kurre Toivonen) kanssa. Nykopin vieressä seisoi lähes koko illan nirppanokkainen, ylimielinen ja epämiellyttävä Isa Kukkapuro.

No meikäläinenkin vilahtaa useita kertoja filmipätkässä ja katson hieman säälien tyttöressua, joka silloin olin. Kärsin siihen aikaan vakavasta unettomuudesta ja se totisesti myös näkyy väsyneistä kasvoistani.
Jutut olivat aikamoista hölynpölyä, mutta sellaistahan on joskus ihan viihdyttävää katsoa ja kuunnella. Ehkä ainoa, joka esiintyi ohjelmasa oikeesti nokkelasti oli ystäväni Antti Heiskala. Ravintoloitsija Timo T. Kaukonen oli myös kiinnostava persoona.








Torstaina 8.1 2009

Jatketaan samaa rataa kuin viimeksi, ajankohtaisia asioita kommentoiden.
Vapaa assosaatio tarpeen tullen myös mahdollista.

Nuori suomalaismiljonääri menehtyi Bangkokissa.
Ensikuulemalta nousee mieleen punaisten lyhtyjen katujen prostituoidut ja väkivaltainen kuolema.
Tosiasiassa tragedian lienee aiheuttaneet sandaalit, jotka ovat hanganneet jalkaan rakkulan. Harmillinen pikkuvaiva, paitsi Bangkokissa, jossa pikkuruiseen haavaan helposti menee ärjy bakteeri. Vaikka jalkaa aristaa saattaa tuntua hölmöltä mennä lääkäriin pelkän hankautuman vuoksi! Pikkuvaivoja, kuten köyhiä ystäviäkään, ei kuitenkaan pidä aliarvioida. (= Ruotsalainen sanalasku). Muistan kun veljelleni tapahtui vastaava juttu Bangkokissa. Sandaali hiersi, kantapäähän tuli pieni rakkula. Rakkulaan iski bakteeri ja päivässä koko jalka oli vesimeloonin kokoinen. Veljeni sai vahvan antibioottikuurin ja henki pelastui. Tiedustellessaan ihmisiltä, mitä he pelkäävät, harva mainitsee rakkulan. Rakkula on vaarallisempaa kuin lentäminen. Miettikää sitä! : )


Hollywood-näytteljä Matt Dillon on jäänyt kiinni ylinopeudesta Vermontissa. Hän oli kiitänyt moottoritietä 170 km tunnissa vaikka sallittu nopeus oli 90. Amerikkalaisista elokuvista saa helposti käsityksen, että siellä rällästellään hulluin lailla teitä pitkin. Totuus on kaukana fiktiosta. Todellisuudessa amerikkalaiset ajaavat erittäin säntillisesti  noudattaen tarkkaan liikennesääntöjä. Los Angelesissa asuvat ystäväni ovatkin järkyttyneet nähdessään suomalaisen ajokulttuurin. – Missään en ole nähnyt yhtä töykeitä autolijoita kuin Suomessa, puuskahti ystäväni Sharon, joka on sentään nähnyt paljon maailmaa!

Matt Dillonia en ole koskaan tavannut, mutta hänen äitinsä, niinikään Hollywood-tähti Belinda Dillonin olen tavannut erikoisessa yhteydessä. Losissa asuva vanha perhetuttu Jussi Hämäläinen on urheiluhieroja, mutta hieroo huippujuoksijoiden lisäksi myös Hollywood-näyttelijöitä, kuten John Travoltaa, Shirley MacLainea ja monia muita. Kerran olimme Jussin kanssa menossa jonnekin Losissa. Matkalla hänen piti vain poiketa Belinda Dillonin kotona tehdäkseen tälle kokovartalohieronnan. Minä istuin sillä aikaa Belindan kauniissa olohuoneessa selaillen hänen lehtiään ja kirjojaan.


Helmikuun lopulla minunkin on tarkoitus matkustaa Kaliforniaan – pitkästä aikaa! Matkan lähestyessä monet muistot nousevat pintaan! IHANAA tavata kaikkia vanhoja ystäviä siellä!! : )

Onko kukaan OIKEESTI kiinnostunut lehdissä pursuavista laihdutusvinkeistä???!!
Hyi hemmetti, että laihduttamisesta on tehty monimutkaista kaikenmaailman kummallisten dieettien ja kalorien laskemisen myötä. Ovatko ihmiset aivottomia vai muuten vaan masochisteja? Syökää herkullista kaurapuuroa kuten minä! Takuuvarma tulos! Lisätkää mukaan vähän pellavasiemeniä, ja tarjotkaa Bulgarian jogurtin ja mansikkahillon kera. Maistuu taivalliselta! Nälkä pysyy poissa - pitkään!
Eräs suuresti arvostamani ystäväni, hänen nimensä on Aija, elää erittäin pienellä budjetilla ja valmistaa ruokansa pääasiassa vihanneksista ja sei-kalasta. Aija on esimerkillinen todiste siitä, että hyvinkin pienituloinen ihminen pystyy aivan loistavasti elättämään itsensä terveellisellä ravinnolla. Aija ei juo, eikä polta. Ja tietysti hän on fyysisesti loistokunnossa! Lenkkeily ei maksa mitään!


Minulle saapuu usein ihania kirjeitä, jotka hohkaavat ystävällisyyttä. Että ne lämmittävät mieltäni! Kiitän teitä kaikkia suloisia ihmisiä, tiedätte kyllä sydämessänne keille kohdistan nämä sanani! Love you!  : )






Tiistaina 6.1 2009

Loppiainen kuluu parhaiten ottamalla kantaa kaikenlaisiin pieniin ja suuriin ajankohtaisiin asioihin.

Saulin ja Jennin ikäero.
30 ja 60 toimii.
20 ja 50 -yhdistelmä olisi hm, perverssi.
40 ja 70 puolestaan hankala yhtälö mikäli nainen haluaisi lapsia. Kyllähän nainen siinä iässä ehtii vääntää vielä useammankin vauvelin, mutta lapset jäisivät liian nuorina isättömiksi.

Palestiinalaisille on perustettava oma valtio. Luulisi juutalaisilta löytyvän empatiaa, mutta ei. Kammottava tilanne. Miten ihmiset, jotka yksilöinä ovat niin rakastettavia, voivat samalla olla niin äärettömän julmia?
Tuskin mikään sota herättää meissä yhtä voimakkaita tunteita kuin israelilaisten ja palestiinalaisten välinen verinen selkkaus. Jokainen ymmärtää, että palestiinalaiset provosoituvat heittämään kotitekoisia pommejaan muurin yli Israelin puolelle kun ruokakuljetuksiakin estetään saapumasta perille heidän vankilaksi rakennetulle maakaistaleelleen.

Mamma Mia on kaikkien aikojen myydyimpiä DVD-elokuvia, vaikka tämä on ollut markkinoilla vasta viikkoja. Mistä se kertoo? Siitä, että ihmiset rakastavat ja kaipaavat aurinkoa, kauneutta, hyviä tarinoita ja hyvää musaa, mutta ennen kaikkea: myönteistä latausta ja onnellisia loppuja!


Saksalainen suursijoittaja Adolf Merckle. En ollut koskaan kuullutkaan sinusta kunnes tänään luin, että olit riistänyt henkesi kävelemällä junan alle. Tuli hirveän surullinen olo. Et olisi saanut tehdä sitä. Se oli hirveä teko.


Kari-Pekka Kyrön dopingpaljastukset herättivät helpotuksen riemunkiljahduksia minussa, aivan kuten teki aikoinaan suomalaishiihtäjien jääminen kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä Lahdessä. Minua oli pitkään ällöttänyt murtomaanhiihtoon liitetty hybriksenomainen mielikuva rehdin reilusta, punaposkisen sinivalkoisesta suomalaisurheilijasta, hyveellisyyden ja rehellisyyden perikuvana.  HAH!

Seuraava must: nähdä Oliver Stonen elokuva Jori Vee Pussista!

Kun on vuosien varrella yrittänyt selittää lapsilleen maailman menoa, on ollut äärimmäisen noloa paljastaa heille, miten järjetön on aikuisten ihmisten käytös. Älkää antako hullun maailman sekoittaa mieltänne, vaan pitäkää kiinni omasta järjestänne! Tämä on ollut neuvoni heille.








Maanantaina 5.1 2009

Voiko olla enää helpompaa hommaa kuin olla ei-omistajiin-kuuluva palkattu johtaja? Firman osakkeiden laskiessa ei itse häviä mitään ja potkuistakin seuraa 900 000 euron kultainen kädenpuristus. Easy livin` , sano!







Lauantaina 3.1 2009

Ai mutta minähän olen täysin unohtanut kertoa mielipiteeni Jutta Urpilaisen verkkosukkajupakasta.
Tässä se tulee.
Puoluejohtaja Urpilainen näytti UPEALTA Iltalehden stailaamassa kuvassa!
Ei kai kukaan ole niin hölmö, että luulee verkkosukkien käytön vähentävän poliittista kyvykkyyttä? (ai niin, muutama luulee.) Mikä pakkomieli eräillä näsäviisailla (taikinanaamoilla) on säilyttää demarit harmaan tunkkaisena umpiluupuolueena? Antakaa johtajallenne työrauhaa sen sijaan, että pikkulippasina tärkeilijöinä koko ajan tökkäätte häntä tikareillanne.

Pää pystyyn, Jutta! Näytä niille! Luo uutta, raikasta demarikulttuuria, jossa yhdistyy äly, sydän ja sähäkkyys! Silloin ehkä minäkin vielä jonainan päivänä innostun äänestämään demareita (siihen on tosin vielä pitkä matka! ; )






Perjantaina 2.1 2009


Hyvää Uutta Vuotta kaikille!  : )
Pyhien jälkeen tuntuu kuin tänään olisi maanantai, mutta edessä onkin viikonloppu!
Ja sitten taas vietämme pyhäpäivää...
Ja pian on jo pääsiäinen! Ei vaiskaan, sinne on vielä aikaa, -onneksi!

Uuden vuoden aatto sujui mukavasti Marikan ja Petrin luona. Paikalla paljon mukavia ihmisiä.
Eilen vierailin vanhan ystäväni Elisabeth de Godzinskyn luona. Vanhan kahdessakin mielessä.
Olen tuntenut Ljusja-tädin, kuten häntä perhepiirissä kutsutaan, koko elämäni sillä hän oli isoisäni ja tämän toisen vaimon rakas ja läheinen ystävä. Lapsuudessani vietin kaikki koululomani isoisäni luona ja usein paikalla oli myös tätejä, kuten juuri Ljusja-täti tai sitten Hjördis-täti, Kenny-täti tai Ingi-täti.

Nyt Ljusja on jo 91-vuotias. Hän asui varhaislapsuutensa Pietarissa mutta pakeni Venäjältä kommunistisissien ryhtyessä tappamaan kaikkia, jotka eivät välittömästi siirtyneet heidän riveihinsä. Eivätkä he yleensä edes jääneet odttamaan vastausta kun olivat kerran päässeet tappamisen makuun. Mutta eipä enempää kommareista. Tulee vain paha olo.

Siirrytään mielummin takaisin Ljusjaan, joka muutti perheineen 1920-luvulla Helsinkiin.
Ljusja-tädin molemmat vanhemmat olivat musikaalisesti lahjakkaita.
Isä oli ollut menestyvä kauppias Pietarissa ja omisti Venäjällä pari kartanoakin. Ljusjan äiti oli omaa sukua Neuscheller ja oli puolestaan kotoisin Viipurin lähettyvillä sijaitsevasta Suurmerijoen kartanosta. Tämä upeudessaan täysin ainutlaatuinen kartano tuhottiin toisessa maailmansodassa. Venäläiset käyttivät sitä ammusvarastonaan ja räjäyttivät, huvikseen kai, koko palatsin maan tasalle.
Saapuessaan Helsinkiin de Godzinskyn perheellä ei ollut mitään muuta kuin toisensa ja terveytensä.
Isä elätti perheensä pianistina. Äiti ei halunnut jäädä Suomeen vaan muutti Sveitsiin haaveenaan luoda siellä uraa musiikin parissa. Perheessä oli enää vain pikku-Ljusja, isä sekä Ljusjan Georg-veli, josta ajan kanssa tuli suuri nimi suomalaisessa musiikkimaailmassa. Georg, eli Jori, de Godzinsky. Lapsilla oli kuitenkin äitipuoli. Heidän sveitsiläinen nannynsä oli saapunut perheen mukana Pietarista Helsinkiin ja kasvatti ja huolsi lapset rakkaudella ja viisaudella.

...Näin ajatukset lähtivät taas kulkemaan. Ljusja on viimeisiä 1910-luvulla syntyneitä ystäviäni.