Nina af Enehjelm

Nina af Enehjelm

Toukokuu 2013

TOUKOKUU 2013

Perhonen0.png


Pe 17.5


Selatessani suosikkilehteäni Helsingin Sanomia, kiinnitin huomiota pääkirjoitustoimittaja Annamari Sipilän tämänpäiväiseen kolumniin, jossa hän väittää, ettei Suomesta saisi kunnon vessapaperia.
Ihan totta, tämä on kirjoituksen aihe, eikä se ole ollenkaan mikään huono sellainen.
Päinvastoin. Käymäläasioista on yhtä tärkeää puhua kuin ruuasta. Nehän liittyvät auttamattomasti toisiinsa, tehän tiedätte.
"Vessapaperi mittaa sitä, missä tilassa maa ja sen kuluttajat ovat", kirjoittaa Sipilä.
Jos tuo on elämäntasomittari (ja miksei olisi), niin voin vain todeta, että hyvin menee.
Tässä huushollissa on nimittäin jo vuosikaudet tilattu kaikki pehmopaperit Korpela Paperista.
Nimenomaan tilattu. Pehmopaperithan ovat yleensä aika suurissa pakkauksissa mutta se ei haittaa, sillä Korpela Paperilla on ilmainen kotiinkuljetus.
Tämä on yksi niistä monista pikkutekijöistä, jotka huomattavasti helpottavat arkielämän vaatimuksissa.
Sipilä ihmettelee, etteivät suomalaiset yhtiöt ole tajunneet panostaa pehmopaperin valmistamiseen.
Jotkut ovat.
Korpela paper on supisuomalainen yhtiö, jonka tehdas sijaitsee Kokemäellä.
Toinen hyvä uutinen on se, että yhtiö valmistaa parhaita pehmopaperituotteita, mitä kuvitella voi.
Ainakin minun mielestäni ne täyttävät kaikki vaatimukset, mitä pehmopaperille voi asettaa.
Täytyy vihjaista Korpelalle, että hän toimittaa Jellonapaperia myös HS:n poppoolle, jotta tämä voi itse todeta, miten hyvää pehmopaperia Suomessa tuotetaan ;)



Perhonen 2.jpg

Toukokuu on paras kuukausi.
Vuosikalenteriin merkityistä juhlapäivistä pidän ehkä eniten vapusta.
Juhannuksesta en ole koskaan oikein saanut otetta. Sen yllä leijuu vaatimus, että silloin kuuluisi istua (epämukavasti ja illan mittaan hyytävän kylmällä) nurmella jatkuvaa huomiota vaativan avotulen äärellä.
Ympärillä kuuluu olla hajanainen määrä ihmisiä, jotka synkeästi tuijottavat tulehen, luultavammin pullo kädessä.
Eikä siinä tulessa loppujen lopuksi ole kovin paljon katsomista.
Juhannuksen suhteen suurin haasteeni on aina ollut hillitä stressiäni ja levottomuuttani siitä, että pitäisi tehdä jotain erikoista vain siksi että ON JUHANNUS.

Mutta ei mennä asioiden edelle.
Kuten kaikki tiedämme, toukokuu on jääkiekko- ja euroviisuaikaa.
Meilläkin televiso pauhaa jääkiekkoselostuksia kaiket päivät yön pikkutunneille asti.
Tapani on tilannut urheilu + -lisäpaketin, jotta yksikään mailan heilahdus ei jää näkemättä.
Ja selostajana on tietenkin oltava voittamaton Antero Mertaranta.

Tallensin joku aika sitten videokameralle Tapanin ja Reetun jutustelua täällä meidän kotona Espoossa.
Fiminpätkä on tulossa Youtubeen, mutta sen lataus sinne on kestänyt kauan. (Tämä työvaihe kuuluu Madeleinen heiniin. Kuulin äsken häneltä, ettei hän kerta kaikkiaan ole muistanut pistää videota lauatukseen, koska on ollut niin paljon muuta touhua. Mutta tänään hän aloittaa sen :)
Miesten välinen jutustelu on ainakin minun mielestäni siinä määrin mukavan kuuloista ja kiinnostavaa, että päätimme jatkaa niiden tallantamista.
Puhuin muutama päivä sitten Reetun kanssa puhelimessa ja hän lupasi tulla pian taas käymään.
Kertoi olleensa kiireinen jonkun vesihyppy-tv-ohjelman tiimoilta.


Lopuksi haluan vielä kertoa tarkemmin Mika Nisulan tähänastisesta laulutöistä, koska selonteko jäi toissapäivänä hieman ohueksi.

Mika on esiintynyt muun muassa seuraavissa ooppera-ja konserttiesityksissä (ja joka kerta suurten kiitosten ja kehujen saattelemana) :

Don Ottavion rooli Mozartin Don Giovanni-oopperassa
Orpheen ja Styxin roolit Offenbachin Orphee aux Enfers-oopperassa
Belmontena Mozartin oopperassa Die Entfurung aus dem Serail

Lisäksi Mika on esittänyt tenorisoolot mm seuraavissa teoksissa:
Beethovenin 9. sinfonia
Mozartin Requiem
Schumannin Missa Sacra
Rossinin Petite Messe Solennelle

Elo- ja syyskuussa Mika laulaa Turiddun roolin Cavalleria Rusticanassa New Yorkissa, ja tämän esityksen ohjaa maailmankuulu Athony Coppola.
New Yorkissa hän tulee myös esittämään tenorin osuudet Verdin teoksessa Requiem sekä Straussin Das Lied von der Erde.
Mika on tehnyt 4 CD-levyä.
Viides CD on tähtäimessä. Siinä hänen lauluaan säestää urkuri Kalevi Kiviniemi.






Perhonen 2.jpgPerhonen 2.jpgPerhonen 2.jpgPerhonen 2.jpgPerhonen 2.jpgPerhonen 2.jpgPerhonen 2.jpgPerhonen 2.jpgPerhonen 2.jpgPerhonen 2.jpgPerhonen 2.jpgPerhonen 2.jpg





Ke 15.5

Viikonloppu vierähti mukavasti Teuvalla, Mikan ja Aleksandran vieraana.
Mukana oli myös Madeleine, jolle paikka on entuudestaan tuttu, kuin "toinen koti". Madeleine käy nimittäin niin usein kun pystyy Teuvalla, jossa saa laulutunteja sekä Mikalta että Aleksandralta.



12.5 2013, Madde och Aleksandra (kopia).jpgMadeleine hauskuuttaa Aleksandraa. Tässä seurassa riittää muutenkin iloa ja naurua.



Mika on oopperalaulaja Mika Nisula, josta olen muistaakseni maininnut aiemminkin.
Hän voitti joitakin vuosia sitten Timo Mustakallio-laulukilpailun ja sijoittui taannoin toiseksi kansainvälisessä Caruso-laulukilpailussa.
Tästä komeasta saavutuksesta on seurannut, että hänellä on rooli alkusyksyllä oopperaesityksissä New Yorkissa.
Minun on häpeäkseni tunnustettava, etten muista oopperan nimeä, enkä edes tarkkaa esityspaikkaa.
Sen silti muistan, että Anthony Coppola on johtamassa spektaakkelia. Coppola on jo korkean iän saavuttanut, erittäin avostettu sikäläinen oopperalaulaja, joka on tehnyt laulustuntteja mm itse Pavarottille.
Itse en aiemmin edes tiennyt, että maailmankuulut laulajat silloin tällöin saattavat tarvita stunttia! Mikä ettei, ihmisiähän hekin vain ovat.
Ja kyllä.
Hän on sukua elokuva-ohjaaja Francis Ford Coppolalle, jonka Mika myös tapasi New Yorkissa.
Laulaja on tunnetun filmimiehen setä. Mika tutustui myös näyttelijä Nicholas Cageen, joka puolestaan on elokuvaohjaajan poika. Cage on vain taiteilijanimi.

Mikalla on aivan uskomaton ääni ja laulutekniikka.
En mielelläni aseta laulajia paremmuusjärjestykseen, mutta Mikan voi epäilemättä asettaa maamme huippulaulajiin.
Taito ja lahjakkuus ei silti takaa työpaikkaa ja taattua asemaa.
Varsinkin oopperamaailmassa työtilaisuudet ovat siinä määrin harvassa, että ne jotka ovat päässeet leipäpuuhun kiinni, tai edes saaneet oksasta otteen, pitävät siitä kynsin hampain kiinni.
Mikä sekin on ymmärrettävää.
Mikan uskomattoman kaunis ja kantava ääni on kuitenkin niin suuri armonlahja, että toivoisi ihmisten saavan mahdollisuuden nauttia siitä.
Myös Aleksandra - tyttönimeltään Lukowski -  on koulutettu ja erittäin kaunisääninen klassinen laulaja.
Mika ja Aleksandra tapasivat toisensa, ja rakastuivat, New Yorkissa, jossa Aleksandra opiskeli bel canto-laulamista.
He menivät naimisiin ja muuttivat Suomeen. Nyt heillä on kaksi pientä lasta, joita Madeleine viihdyttää laulutuntien ohessa Teuvalla.
Sitä ei tiedä, minne elämä heidät vielä kuljettaa.
Viime sunnuntaina, Äitienpäivänä, Mika konsertoi Tammelassa kun taas Aleksandra ja Madeleine esiintyivät Kristiinankaupungissa.
Minä olin mukana ja nappasin muutaman kuvan näistä ihanista laululinnuista.


A och M skrattar ! pienennetty.jpgm och A samtalar vid bordet.jpg
Aleksandra Lukowski ja Madeleine        
                                                                                                                                        Jutustelua ruokapöydän ääressä
Aleksandra (kopia).jpgMadde sjunger 3 (kopia).jpg



blommor.jpg
Toukokuun pikku kaunottaret



Madde och Aleksandra på strandstenar (kopia).jpg
Raitista ilmaa haukkaamassa Kristiinankaupungin saaristolla                                                                                              




Ma 6.5


Aurinko paistaa ihanasti mutta kylmä viima pakottaa edelleenkin turvautumaan kaulahuiviin.
Enkä nyt tarkoita sellaista tyylikästä silkkisatiinista väriläiskää, jolla voi piristää lookia, vaan kunnon, paksua ja lämmittävää huivia, joka kiedotaan tiukasti suojaamaan kaulanaluetta.
Piha on lakaistu vanhoista lehdistä, Tapani on siinä tehnyt ihan miehen työn. 
Madeleinen Jasmine-ystävä on ottanut kunnon haasteen itselleen. 
Hän haluaa ohjata lastenelokuvan tai vaihtoehtoisesti pienen tv-sarjan. 
Jasu on asunut viime vuodet Tukholmassa ja mielessä on Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyöhanke. 
Ala on vaikea ja vaatii pitkää pinnaa. 
Myös sitä, että raskaasta työstä yleensä seuraa korkeintaan laiha tilipussi. 
Lupasin etsiä Jasulle mahdollisia yhteistyökumppaneita täältä Suomesta. 
Soitin eräälle tuntemalleni, nimekkäälle elokuvaohjaajalle, joka kertoi kokonaan jättäneensä pitkien elokuvien tekemisen. Nuorelle, joka havittelee elokuva-alasta, hänellä on vain yksi sanoma: vaihda äkkiä suunnitelmia! Hanki ammatti muualta.
Tänään järjestyi meidän kotonamme kuitenkin palaveri dramaturgi Anniina Paasonen-Enckelin kanssa, joka on tehnyt muun muassa paljon kiitosta saaneen Iris-elokuvan käsikirjoituksen. Pari vuotta sitten valmistuneen elokuvan ohjasi suomenruotsalainen Ulrika Bengts.
Vielä ei tiedetä, johtaako tapaaminen minnekään. Keskustelu kokeneen, viisaan ja alaa tuntevan ihmisen kanssa on joka tapauksessa aina antoisaa ja virkistävää.




Anne lähetti kirjeen: 

Ehdottomasti sinun kannattaa ja pitää jatkaa videopätkien tekemistä, kun noin kiinnostavaa ja mainiota jälkeä syntyy.  Lisää tuotoksia odotellaan innolla ! :) Vincent-River näytelmä aiheiset videot ( haastattelut) ovat  mukavia ja kansanparantaja- video erityisen hyvä ja veikeä. ( Sinun ja Tapsan seikkailuista katselisi mieluusti useampiakin videoita :)  ) Ihme juttu muuten, ettei tuosta Uukuniemen ukosta , eli  Aulis Nousiasisesta ole aiemmin  ollut missään mediassa , televisiossa tms. ollut  ;juttua ( no, ehkä jossain paikallislehdessä on varmaan  saattanut joskus  olla , mutta minun silmiini ei ole sellaista juttua osunut ). Ihmemies hän todella on jos ja kun pystyy noin kipupisteet ihmisestä löytämään ja parantamaan sormenpäillään.


Kiitos näistä sanoista.
Minä teen oikein mielelläni videonpätkiä erilaisista tapaamisistamme, ja nimenomaan hieman veikeällä otteella. 









Su 5.5 


"Kansanparantaja"-video on vihdoinkin leikattu ja ladattu youtubeen.
Ihan humoristinen pläjäys, vai mitä sanotte ?




Ohjaaja Cris af Enehielm, josta olen viime aikoina jonkun verran kirjoittanut, pystytti pienen valokuvanäyttelyn, jossa esitellään näyttelijä Christina Indrenius-Zalewskin uraa.
Valokuvat kiinnitettiin seinälle päivää ennen Christinan 50-vuotistaiteilijajuhlanäytöstä.
Minulla sattui olemaan kamera mukana ja koska koko tilanne oli hauska ja eläväinen, ryhdyin filmaamaan. 
Videopätkä alkaa siitä kun Christina saapuu paikalle seuraamaan valokuvanäyttelyn pystyttämistä. Valokuvat ovat Svenska Teaternin ja Åbo Svenska Teaternin näytelmistä. 
Christina ei ole nähnyt kyseisiä kuvia vuosiin, jopa vuosikymmeniin, ja hämmästelee, miten paljon niitä onkaan. Kuvat herättävät Christinassa spontaaneja muistoja. 
Oma suosikkikohtani on kuitenkin videon loppupuolella, jolloin Cris ja Christina vaihtavat muutaman sanan seuraavan päivän näytöksestä.






*************************


Nyt tuli niin mieltä kohentava viesti, että tuntuu oikein mukavalta jatkaa videopätkien tekemistä :D


Hei, Nina !
Katselin äsken tekemänne kansanparantaja-videon. Videon eteen on  nähty vaivaa. Se on huolella ja hyvin tehty. Kelpaisi TV:ssäkin  esitettäväksi sellaisenaan. Mukavaa huumoriakin siinä on mukana :o) Kiinnostava veikko tuo Aulis Nousiainen. Uskomatonta kyky hänellä käsilläparantamiseen. Toivottavasti hän pysyy itsekkin kunnossa ja pystyy vielä pitkään jatkamaan sitä arvokasta  työtään.

Nyt tästä siirrynkin vielä katselemaan muita valmistamiasi videoita :o)
Liitteet:
Tiedosto  12.5 2013, Madde och Aleksandra (kopia).JPG / Uploaded File    318K